Iisalmi Jazzin pääkonsertit olivat vuorossa lauantai-iltana kulttuurikeskuksen Eino Säisä -salissa. Tuohon 470 henkeä vetävään saliin tuli vain valitettavasti vajaan puolen salin täyttö illan ensimmäisen esiintyjän Nina Myan konserttiin. Poisjääneet eivät aavistaneet, minkä menetyksen he saivat osakseen. Lavalla oli näet Suomen jazzlaulajattarien huippuartisti, jonka esitys oli todella upeaa kuultavaa.
Nina Myan esiintymistapa, laaja äänirepertoaari ja erityisesti sen alarekisteri ovat suoranaista nannaa. Hänen äänenkäyttönsä on kerrassaan upeaa ja vahvaa. Ja mikä parasta, hän muistuttaa entisaikojen jazzin suuria tähtiä monessa suhteessa. Hän suorastaan tunkeutui kuulijoittensa sielun sopukoihin. Hyvänolon pesäkkeisiin.
Hänellä oli säestäjänä loistava nelikko, jossa pianoa soitti festivaalin urakkatyöläinen, tyylisuunnasta toiseen mestarillisesti siirtyilevä, jazztohtori Riitta Paakki. Bassoa nypläili pietarsaarelaisesta koulukunnasta 13 vuotta sitten Malmöhön lähtenyt Johnny Åman, tällä hetkellä yksi kysytyimmistä ruotsissa asuvista basisteita. Saksofonia puhalteli kiintohuippu Jukka Perko, jonka soitto on iän myötä tullut entistä vapautuneemmaksi, ehommaksi ja sielukkaammaksi. Rumpupatteristoa hoiteli nuoremman polven taituri Aleksi Heinonen, joka klaarasi osuutensa hienosti; Vaasan veri ei vapissut…
Myös Nina Myan settikokonaisuus oli huippua, Carmen McRayn ohjelmistosta kolme kappaletta If you never fell in love with me, I’m gonna lock my heart sekä Sunday, joka sisälsi tosi maukkaan scat-osuuden. Jazzstandardeista Cole Porterin Love for sale sekä Thelonius Monkin Round midnight encorena. Mukana setissä oli myös Mongo Santamarian Afro Blue sekä Ninan omaa tuotantoa After one night ja Mine alone.
Aistikas ja hieno kattaus, joka soi kaikilta osiltaan upeasti. Riitta Paakki sai mustavalkioihinsa jälleen kerran tunnetta ja oikeaa sykettä, ei voi kuin kumartaa hänen monipuoliselle osaamiselleen. Perkon saksofoni oli Eino Säisä -salissa myös upeassa iskussa tukien hienosti Ninan esitystä..
Johnny Åman osaa komentaa isoa, nelikielistä soittopeliään väkevällä otteella. Sielukkaan täydellisesti ja kokonaisuudelle raameja luoden. Samaa voidaan sanoa rumpalii Aleksi Heinosesta, joka nuoresta iästään huolimatta osaa paneutua vanhemman jazzinkin sielunelämään. Hänen svenginsa ja työstönsä oli herkullista kuultavaa Ninan taustalla.
Itse Nina oli jälleen lavalla kuin monet esikuvansa, positiivisessa mielessä todellinen jazzdiiva niin eleissään kuin tulkinnoissaan. American Song Bookin tyylin mukaiset kappaleet ja Ninan erittäin monitahokas että ilmeikäs esiintyminen kruunasivat kokonaisuuden. Hänen erinomainen jazztekniikkansa ja vahva sekä vivahteikas, jopa gospeliin viittaava tulkintansa ei jättänyt ketään kylmäksi. Kotimaista huippulaatua…
Ninalta on tulossa uusi levy kolmen aiemman levyn jatkoksi, edellinen Closure ilmestyi vuonna 2016. Odotamme uuttaä suureella mielenkiinnolla. Jo ennen sitä kannattaa ehdottomasti käydä kuuntelemassa livenä tätä mahtavaa jazzlaulajatarta, kun siihen on vain mahdollisuus.
