Kun venäläisen viime vuosisadan merkittävimpiin säveltäjiin kuuluneen Igor Stravinskyn baletit Tulilintu ja Kevään pyhitys esitettiin Pariisissa 1910-luvulla, herättivät ne katsojien keskuudessa raivokasta vastarintaa. Mutta kun tanskalaisen Stefan Pasborgin näiden balettien musiikista muokkaamat jazzversiot kuultiin UMO Helsinki Jazz Orchestran esittäminä Tampereen Jazz Happeningissa kuulijoiden reaktiot olivat pelkästään ylistäviä tyyliin ”parasta UMO:a vuosikausiin”.
Jo lapsena näihin teoksiin balettitanssijana olleen äitinsä ansiosta tutustunut Pasborg kirjoitti aluksi balettien osien pohjalta trioversiot, jotka sittemmin Jens Christian Jensen orkesteroi. Ne esitettiin muutaman kerran Tanskassa ja kolme vuotta sitten UMO:n konsertissa G-livelabissa. Tämän vuoden alussa julkaistulle Ritual Dances-levylle tuli tanskalaisorkesterien esitysten lisäksi kaksi UMO:n raitaa vuodelta 2019.
Yllättävästi Jazz Happeningissa vain kahdesti aiemmin esiintynyt UMO teki oikean ohjelmistovalinnan tuodessaan Stravinsky/Passborgin musiikin Tampereelle, jossa yleisö ei välttämättä lämpenisi perinteisemmälle big band-musiikille. Pakkahuoneella Ed Partykan johtama jykevän perkussiivinen musiikki toimi erinomaisesti. Stravinskyn alkuperäismusiikissakin oli lyömäsoitinten osuus korostetusti esillä. Se oli oman aikansa heviä.
Konsertissa tukevan perustan muille soittajille tarjosivat rumpuja itse soittanut Pasborg ja laajaa lyömäsoitinarsenaalia hallinnut Aarne Riikonen. Pääsolisteina olivat tonttinsa hyvin hoitanut tenoristi Jussi Kannaste ja kosketinmies Seppo Kantonen, joka urheilutermein ilmaistuna oli selvästi liekeissä syntikkansa kanssa. Hänen kekseliäs soittonsa leimasi vahvasti orkesteriin soundia, jonka sähköisyyttä korosti myös Mikael Myrskogin soittama syntikkabasso. Kantosen ja Kannasteen lisäksi soolotilaa sai myös trumpetisti Tero Saarti, jonka korkealle noussut soitto tarjosi kontrastin orkesterin raskaalle soinnille.
Konsertin jälkeen Pasborg oli itsekin erittäin tyytyväinen, mutta harmitteli sitä, että esitystä ei tallennettu, koska se hänen mielestään oli selvästi parhaiten onnistunut teoskokonaisuuden esitys.
Science Fictionia eniten nimessä
UMO:n osuuden jälkeen loppuillan esitykset eivät yhtä lailla enää säväyttäneet. Perjantai-illan toisena esiintyjänä olleen nimeltään futuristisen LIUN + Science Fiction Bandin musiikki ei ollut nimestä huolimatta kovinkaan poikkeavaa ufoilua. Keskiössä tässä kokoonpanossa olivat sveitsiläislähtöinen laulajatar Lucia Cadotsch ja saksalainen useita instrumentteja soittanut Wanja Slavin. He olivat yhdessä työstäneet albumillisen uutta musiikkia, jota heidän oli määrä tulla esittämään kahdeksanmiehisen yhtyeen kanssa. Kuitenkin sairastumiset (korona!) kutistivat bändin seitsikoksi, jossa siinäkin oli kaksi Tampereelta pikapikaa rekrytoitua varamiestä. Heistä toinen oli edeltävältä UMO-keikalta jatkanut trumpetisti Mikko Pettinen.
Uuden Lily of the Nile-albumin musiikki on ratkaisuiltaan periaatteessa aika simppeliä: Cadotschin hieman romanttissävyisen pitkiä linjoja maalailevan taitavan laulun taustalla neljän puhaltajan yhtye kuvioi välistä hyvinkin terävällä säkätyksellä. Tässä tapauksessa laulun ja soiton sävyjen vastakohtaisuus toimi ihan hyvin. Paikoin esitys toi mieleen Kurt Weillin kaltaisten säveltäjien vanhan saksalaisen kabaree-musiikin tosin jazzikkaammassa muodossa.
SF-leima tuli kai lähinnä tuli esiin Slavinin välistä soittamasta syntikasta, muuten yhtyeen musiikki täysin akustista. Slavin itse paljastui myös oivaksi alttosaksofonistiksi ja huilistiksi. Kyllä miehellä monipuolista osaamista riittää.
Pakkahuomeen viimeisenä esiintyjä oli ennalta kovasti kohutun tenoristi Nubya Garcian kvartetti. Keikka lähti ihan lupaavasti liikkeelle reggae-komppisella Garcian uusimman Source-albumin nimikappaleella, mutta valitettavasti soitto alkoi puuduttaa Garcan toistaessa samoja fraaseja. Ensikappale venähti lopulta yli 20-minuuttiseksi pakollisten piano- ja rumpusoolojen ansiosta. Toisessa kappaleessa Garcia lähti syntikan avulla muuntelemaan torvensa ääntä naukuiluksi. Se riitti minulle, varsinkin kun kellokin oli jo ehtinyt puoleen yöhön. Äänestin jaloillani ja poistuin.
