Kerava Jazzin kiinnostava viikonlopun avaussessio oli Johanna Förstin bändin akti Keuda-talolla perjantaina. Tämä oli järjestyksessä jo kolmas Keravan vierailu Johannalta; 2004 Sentimeters-yhtyeen solistina ja toinen 2011 Jo Stance-roolissa. Eikä hän jättänyt tälläkään kerralla ketään kylmäksi. Sähäkkä soul soi rinnan kauniiden balladien ja silkan popin kanssa, jotka oli sovitettu amerikkalaisen kirkkomusiikin tapaan. Loistavalahjaisen vokalistin yhtye muodostuu triosta Mikko Helevä, Arto Nurmi ja Abdissa “Mamba” Assefa. Yhtye on siis pienimuotoinen, mutta äärimmäisen taitava ja monipuolinen. Muusikot eivät arkaile heittää itseään myöskään ex tempore -peliin, mihin vokalisti heitä tavan takaa haastaakin, omalla veitikkamaisella tyylillään.
Vaikutteita ja biisejä on poimittu repertoaariin laajalti ja ennakkoluulottomasti, jazzin ohella mm. rockista, kirkkomusiikista, popista ja iskelmistäkin, kuten Abban tuotanto. Ja mikä ettei, onhan koko jazz aikanaan syntynyt iskelmien ja keveiden operettisävellysten uusista sovituksista.
2016 kuolleen laulaja Riki Sorsan muistolle omistettu, tunteikas Daydream-käännös oli kuin hengellisen musiikin nuottikirjasta, kuten myös Duke Ellingtonin Come Sunday. Näin taitavissa käsissä pop-sävelmätkin muuntuvat hengeltään herätysliikkeen tunnareiksi, kuten Foreigner-yhtyeen I wanna know what love is.
Bob Dylanin balladi I shall be released (1968) oli saanut aivan uuden sielun ja ulkoasun ja siitä kuoriutui urkusäestyksineen mitä parhainta gospelia. Tempoa oli entisestään laskettu ja oivaltava urkusäestys kuulosti aivan kuin säveltäjä olisi sen noin aikonutkin.
Soul sister, ja uskomattoman monipuolinen laulaja Johanna Försti tarjoili ryhmineen siis vuoroin vauhtia ja hiljentymistä, energiaa ja pysähtymistä isojen kysymysten äärelle. Valtaisat äänivarat ja oivaltava falsetin käyttö Johannalle mainio tapa venyttää ääntään ylärekisterissä, edesmenneen Whitney Houstonin tapaan. Tai sitten naukua kehräävästi vokaaleilla, kuten Eartha Kitt.
Tietty määrä uhmakkuuttakin on aina mainio ripaus charmissa, vaikka Johanna ei ole urallaan tavoitellut systeeminvastaista kapinallisen osaa. Lenny Kravitz Are you gonna go my way edusti konsertin terävämpää kärkeä. 60-luvun kestohitti Wade in the water (1966) soi herkän tunteikkaasti, aivan kuin vastakohtana sille.
Soulin ja gospelin ilmekieleen bändi sukelsi tottuneesti ja varmoin ottein. Helevä myötäili Hammondilla taiturimaisesti solistia. Nurmen akustisen bassokitaran soundista pidin aivan erityisesti ja hän myös varioi sitä näppärästi soolo-osuuksissa. Assefa on hauska mies, silkka svengiä ja tarkkaa rytmikorvaa.
Matot syrjään!
Yhtye muutti suuntaa välillä hyvin vahvasti, Johannan istuessa flyygelin ääreen. Solisti potkaisi tuttavallisesti korkokengät jalasta, istahti jakkaralle ja alkoi vimmaisesti hakata klaviatuurin alarekisteriä. Sehän on kutsuillakin aina vuorenvarma biletyksen merkki ja matot kääritään jouten rullalle, kun tanssi alkaa. Nytkin ekstaattinen tunnelma tihentyi jo lähes Blues Brothers-filmin kuuluisan kirkkoepisodin hurmahenkisiin sfääreihin.
Niin hieno laulaja kuin Johanna onkin, yksi ääni hänelläkin vain on ja jotkut moniäänisiksi lauluiksi tehdyt hitit (kuten Abba), olisivat ehkä kaivanneet hieman sävelmällistä tukea bändiltä. Ehkä vielä enemmän Madonnan Like a prayer, jossa on mukana kuoro. Mielikuva Foreignerin hitin chorus-osasta elää myös vahvan moniäänisenä kuulijan korvissa, mutta toki moniäänisten laulujen transformointi yksiäänisiksi on myös tyylikysymys.
Toisaalta tähtikonstellaatio ei sinänsä vielä sano paljoakaan illan todellisesta luonteesta – Johannan sovitukset olivat tenhoavia ja kuulijan oli helppo päästä niistä jyvälle. Huumoriakaan unohtamatta; harvoin on Madonnan musa laitettu svengaamaan kuten nyt. Bändin jammailu ja sambairrottelu olivat hurmaavaa.
Encorena kuultu Abban I have a dream (1979) käynnistyi suorastaan minimalistisena versiona laulun ja urkujen dialogina. Huippua!
***
Illan salitekniikka toimi ongelmitta ja tuki esitystä mallikelpoisesti. Huomautettavaa sen sijaan näyttäää löytyvän Keuda-talon toimintaperiaatteista – jostain syystä ulko-ovi lukitaan heti konsertin alettua, vaikka henkilökunta on vielä talossa, kuten kuuluu ollakin.
En oikein usko lipun lunastaneen kuuntelijan ilahtuvan, jos ovet eivät aukene konserttiin. Salivahdit kuitenkin huolehtivat siitä, ettei myöhästynyt kuulija häiritse esitystä, vaan hänet lasketaan saliin esimerkiksi aplodien aikana. Asiakas on hankkinut lipunostolla oikeuden esityksen seuraamiseen, eikä missään ole sanottu, että lupa raukeaa, jos hän hiukan myöhästyy alusta. Ripaus joustoa ei olisi ollenkaan pahitteeksi, puitteilla kun luodaan edellytykset musiikista nauttimiselle.
Kerava Jazz perjantaina 1.9.2023, Keuda, ohjelmassa uusia sovituksia menestyslauluista. Johanna Försti – laulu, piano; Mikko Helevä – Hammond-urut; Arto Nurmi – bassokitara; Abdissa “Mamba” Assefa – rummut, lyömäsoittimet. Tekniikka: Jussi Kaatrasalo, valot; Mika Hakkarainen, äänentoisto.
Jutun kuvat arkistokuvia JR Mediakirjastosta.
