Kolin kylällä on kirkko, joka on valmistunut 1930 alkuaan kristillisen yhdistyksen rukoushuoneeksi. Myöhemmin rakennusta on laajennettu nykyiseen muotoonsa. Alttariveistos on kuvanveistäjä, puutaiteilija Eva Ryynäsen (1915 – 2001) käsialaa. Koli Jazzin lauantai-iltapäivinä kirkkosali muuttuu perinteisesti jazzkonsertin tyyssijaksi.
Niin nytkin. Hyvissä ajoin ennen kello 14 kirkkosali alkoi täyttyä mukavasti ja kun Heikki Ahtola avasi tilaisuuden, niin tyhjiä paikkoja ei enää löytynyt. Heikin jälkeen jazznestori Jussi Sierla kertoili päivän orkesterista, joka oli sama, joka päätti perjantai-illan Kolin huippuravintolassa Sokos Hotel Kolissa.
Savolainen – Seppä – Kuusijärvi kolmikko avasi osuutensa kappaleilla Miniatyr ja Mystic Energy. Välispiikissään Savolainen kertoi, että kappaleiden synty on monesti kiinni sattumuksista. Niin tässäkin, sillä työhuoneella ei päivän aikana syntynyt oikein mitään, mutta sieltä poislähtiessä napsahti idea kappaleeseen.
Seuraavana kuultiin Pikkuprinssi sadun pohjalta tehty kappale B 612. Kyseinen kirjain-numeroyhdistelmä oli tähden nimi, joten liikuttiin avaruuden kaikkeudessa. Avaruusseikkailua seurasi edellisillaltsa tuttu kappale Pienuus.
Sitten oli vuorossa todellinen makupala, kun Savolainen tyylitteli soolona barokkiajan mestari Johann Sebastian Bachia. Hienoa kuunneltavaa ja erinomaisen hyvin kirkkosaliin sopivaa.
Jatkoa seurasi Jukka Perkon kanssa tehdyilla duo-keikoilla syntyneella Ilta -teoksella ja Lontoon sumuisessa ilmapiirissä syntyneellä Sumu -kappaleella.
Sitten palattiin edellisiltana soitettuun materiaaliin, jonka aloitti raaseporilaisen Villa Vikanin myötä syntyneeseen, kansanomamaiseen Vikan Vals’iin.
Seuraavana sävellys Elvi. Sarjaa jatkoi ehkä konsertin kaunein ja koskettavin kappale Winter’s Funeral.
Viimeisenä kappaleena kuultiin 60 -vuotisjuhlakonserttiansa helmikuun alussa pitävän Timo Alakotilan sävellys Primavera.
Kirkkokansa taputti encirea, jonka se myös sai. Savolainen asteli kirkkourkujen ääreen ja aloitti kirkolliseen tyyliin tumman puhuvasti. Seppä liittyi mukaan bassoineen ja lopulta myös Kuusijärvi, jolloin lopullisesti hamottui myös itse kappale eli Suojelusenkeli.
Erinomaisen hieno ja aistikas lopetus lämminhenkiselle konsertille. Tyytyväisyys näkyii niin yleisöstä kuin soittajistakin. Kolin pienimuotoinen ja persoonallinen Herranhuone oli jälleen tarjonnut hienon hetken ihmiseloon.
