Tämän vuoden Sibelius-Akatemian vuotuisen Sibafestin tuhdeinta jazz-antia oli The Future of Jazz -konsertti jossa Sibis big band esitti Mikko Hassisen johdolla opiskelijoiden säveltämää musiikkia – kaksisettisessä loppuunmyydyssä konsertissa kuultiin kahdeksan sävellystä kahdeksalta nuorelta säveltäjältä.
Mukana oli monta suomalaista jazzia seuraavalle jo tuttua hahmoa, mm. suuremmille kokoonpanoille jo sävellys- ja sovituskykyjään väläytellyt Hip Company -yhtyeen johtaja Mikko Sarvanne, monista pienemmistä ja suuremmista kokoonpanoista tuttu trumpetisti Tomi Nikku, OK:KO:n pianisti Toomas Keski-Säntti ja laulaja Selma Savolainen.
Tyylilajit ja tunnelmat vaihtelivat ja sävellysten ”jazz-pitoisuus” vaihteli sävellyksestä toiseen. Kokonaisuudessa oli mukava persoonallinen ote – erityisesti jokaisen säveltäjän henkilökohtainen esittely nosti kiinnostusta ja teki jokaisesta sävellyksestä mielenkiintoisempaa kuunneltavaa.
Ensimmäinen setti aukesi Riikka Keräsen rytmikkäällä Cameroonian sky -sävellyksellä josta siirryttiin varsin erilaisiin tunnelmiin Olli Moilasen Päivä jatkuu mykkänä joka rakentui runoilija Olli-Pekka Tennilän runojen ja lausunnan ympärille. Modernin runon, sähköurkujen ja orkestraalisemman äänimaailman kohtaaminen muistutti positiivisesti 60- ja 70-lukujen vastaavista hetkistä mm. Otto Donnerin tai Heikki Sarmannon sävellyksissä Pentti Saarikosken runoihin.
Selma Savolaisen sävellys kuultiin toisessa setissä, mutta hän oli vahvasti esillä myös ensimmäisessä niin sanoittajana kuin laulusolistina Keski-Säntin Subjectsissa joka liikkui orkestraalisesti sovitetun popin tunnelmissa.
Ensimmäisen setin päätti Sarvanteen Anthem No. 1. Kuten Beibi P. & Muovibabylon -projekti on antanut ymmärtää, Sarvanne on valmis railakkaaseenkin tykittelyyn eikä tästä anthemistakaan puuttunut ilotulitusmaista räiskyvyyttä.
Kahvitauon jälkeen toisen setin avasi Savolaisen oma sävellys – nimensä arvoisesti liukkaasti luikerrellut Eel In a Blizzard jossa hyvän soolon soitti saksofonisti Jarno Tikka. Tätä seurasi sävellyksellisesti ehkä kunnianhimoisin tai ainakin järjestelmällisimmin rakennettu teos – Henri Lyysaaren Varjosi – joka rakentui viiden nuotin motiivin ympärille.
Laulaja Susanna Aleksandra osoitti sävellyksen taustatarinan – innoittajana satunnainen kohtaaminen pariisilaisessa vaatekaupassa ikääntyneen entisen tanssijan kanssa – ja tulkinnan kokonaisuudella kertaheitolla olevansa armoitettu tarinankertoja. Pohjustus ja varsinainen tulkinta jäivät kokonaisuutena vahvasti mieleen.
Konsertin paras anti oli kuitenkin säästetty viimeiseksi. Tomi Nikun Rose Hipped Hibiscus Dipped tuntui tässä kokonaisuudessa olevan vartavasten big bandille sävelletyn tai sovitetun materiaalin sarjassa omassa luokassaan – erityisesti sen kautta miten se tavoitti klassista vahvaa big band -soundia ja petasi parhaiten paikat sooloille. Sävellyksestä kuului big band jazzin kypsä ymmärrys.
Sävellykset: Riikka Keränen, Olli Moilanen, Toomas Keski-Säntti, Mikko Sarvanne,Selma Savolainen, Henri Lyysaari, Susanna Aleksandra ja Tomi Nikku
Sibis Big Band
joht. Mikko Hassinen
Trumpetit: Teemu Matsson, Tomi Nikku, Arttu Sipilä, Leo Kylätasku
Saksofonit: Ilmari Rönkä, alttosaksofoni, Frans Thomsson, alttosaksofoni, Adele Sauros, tenorisaksofoni, sopraanosaksofoni, Jarno Tikka, tenorisaksofoni, Anni Thomsson, baritonisaksofoni
Pasuunat: Panu Luukkonen, Aaro Huopainen, Miika Hyttinen, Sakari Kekola, bassopasuuna
Rytmisektio:, Arto Ikävalko, piano, Joonas Tuuri, basso, Anssi Tirkkonen, rummut
+Teemu Mustonen, lyömäsoittimet, Salli Rautiainen, sähköurut, Jonas Metsäkylä, sähkökitara, Olli-Pekka Tennilä, lausunta, Susanna Aleksandra, laulu, Selma Savolainen, laulu, Toomas Keski-Säntti, piano
Sibafest: The Future of Jazz
Musiikkitalo, Helsinki 30.1.2018
