Kolmantena yhtyeenä Lokkilavan täyteläiseen jazzpäivään torstaina saatiin vieraita USA:sta. Pianisti-säveltäjä Vijay Iyer oli kolme vuotta sitten (2015) samalla lavalla trionsa kanssa. Iyerin huima nousu kuuluisuuteen alkoi 2010-luvulla. Ensi esiintyminen Suomessa taisi olla 2012 Tampereella ja samana vuonna DownBeat Critics Poll -äänestyksessä intialaistaustainen Iyer voitti historialliset viisi palkintoa.
Monet muutkin palkinnot, kuten valinta vuoden 2015 jazzartistiksi, pokannut pianisti kuuluu eittämättä tämän hetken valovoimaisimpiin jazzartisteihin maailmalla. Porin ensi vierailun aikoihin hänen triostaan kohistiin jazzkansan keskuudessa maailmanlaajuisesti. Levyjulkaisut ovat saaneet ylistäviä arvosteluja ja esiintymiset ovat myyty täysille katsomoille.
Vijay Iyer on todennut, että ”musiikki on toimintaa, jonka ääni ja soinnutus muokkaavat samalla kehon liikettä. Rytmiin liittyy kuviteltua toimintaa, mikä liikuttaa ja sillä on sanoma”. Vijay Iyerin musiikin erinomaisuutta on vuosi toisensa jälkeen hehkutettu ja hän on palkittu niin moneen kertaan, että tulee mieleen voiko hänen tuotantonsa olla näin ylivoimaista vai onko palkitseminen ainoa kriteeri siitä, että sitä on alettu pitää automaattisesti parhaana.
Iyer itse näkee tilanteen niin, että hänellä on rooli, mikä pitää sisällään paljon muuta kuin esiintyminen ja musiikin tekeminen. Hän toimii Harvardin yliopistossa opettajana ja on muutenkin korkeasti koulutettu ei pelkästään muusikkona. Sitä kautta hän kokee omaavansa tärkeän roolin laajemmin musiikkiyhteisössä. Hänellä on perustutkinto matematiikassa ja fysiikassa Yalen yliopistosta ja hän tuntee olevansa omalla tavallaan myös yhteiskunnallinen vaikuttaja.
Nyt lavan ääreen tulleet kuulijat saattoivat arvioida hänen musiikkiaan, kun Iyer toi Poriin kolmen puhaltajan ja pianotrion muodostaman sekstettinsä, Vijay Iyer Sextet. Yhtyeeltä tuli ulos viime vuoden lopulla ECM-levy-yhtiön tuottama albumi Far From Over, mitä monet tahot ovat pitäneet vuoden 2017 parhaana jazzjulkaisuna. Iyer lupasikin soitella tämän levyn aineistoa, mutta myös jotain uutta myös joukkoon.
Esitys jakaantui omalla tavallaan neljään jaksoon, joiden aikana kuultiin useita kappaleita peräkkäin lähes yhtenä pötkönä.
Esitys pyöri aika perinteiseen tyyliin teemojen kautta sooloihin, joissa huomio kiinnittyi erityisesti kornetisti Graham Haynesiin. Jo kunnioitettavaan 93 vuoden ikään ehtineen kuuluisan Porissakin soittaneen rumpali Roy Haynesin poika hääräili selkeässä pääroolissa. Kornetin ohella flyygelitorvea soittanut Graham käytti myös elektronista vahvistinta soiton ohessa ja saikin aikaiseksi hienoja lisävivahteita soittoonsa.
Ensimmäisessä osion alkuun esille tuli ensin tenorisaksofonisti Mark Shim, jonka kautta Graham otti homman haltuunsa soiton. Vijay jatkoi tästä ensin sähköpianon soitolla ja siirtyi huomaamatta flyygelin puolelle soittaen jonkin aikaa aivan yksi sooloillen. Soitto kulki kellontarkasti kierrellen paljon juuri Grahamin kautta.
Toisen osion Vijay käynnisti Fender Rhodesillaan. Vijay Iyer Triossakin soittava kontrabasisti Stephan Crump siirtyi sivuun joksikin aikaan ja soitto jatkui jopa siunauksellisen rauhallisessa tunnelmassa duona alttosaksofonisti Steve Lehmanin kanssa.
Shim tuli mukaan tenoreineen puhaltaen hetken. Crumpin palatessa basson varteen Iyer kääntyi flyygelin ääreen ja rumpali Jeremy Dutton vispilöi hiljakseen ja soitto jatkui pianotriona.
Siitä soitto jatkui koko ryhmänä yhdessä Lehmanin soittaessa pitkän soolon ja Haynesin puhaltaessa kiertoilmaa sekaan. Pianotrio tuli kuvioon uudestaan, kun puhaltajat siirtyivät syrjään.
Crump sai tässä vaiheessa vuoron lyhyehkölle soolosoitolle bassollaan. Puhaltajat palasivat ja hetken yhteissoiton jälkeen siirtyivät taas syrjään soiton jatkuessa pianotrion muodossa.
Kolmannessa osiossa sama kuvio toistui osittain samana, mutta nyt selkeästi voimallisemmin. Pianotrion aloittaessa bassolla ja rummuilla oli vahvasti kuuluvampi rooli. Shim sooloili tenorillaan terhakkaasti ja muut puhaltajat rynnistivät mukaan ja antoivat uudestaan tilaa tenorin voimakkaalle äänelle. Sen jälkeen kaikki poistuivat taka-alalle vain Duttonin jäädessä rumpujen taakse yksin sooloilemaan melko pitkäksi aikaa. Muiden palatessa lavalle jatkui luunkova yhtenäinen kuusikko soittoaan loppuun.
Neljäs osio alkoi Iyerin painellessa jonkin aikaa käytännössä vain yhtä kosketinta toistuvasti, minkä jälkeen rummut pärähtivät käyntiin saaden puhaltajat mukaan. Sekstetin soitto eteni tiivistunnelmaisena räväkästi loppuun asti.
Huomionarvoista oli, että konsertti oli rakennettu huolella lähes pilkuntarkasti mietittynä miten homma etenee. Näytti siltä, ettei suuria vapauksia tehdä omiaan tullut esille. Haynesin toimet lavalla tuntuivat kiinnostavan yleisöä suuresti, ainakin mitä aplodeista voisi päätellä. Hän onnistuikin liittämään puhaltimiinsa sähköistä virtapiiriä onnistuneesti, mikä ei ole aivan yksinkertaista tehdä puhaltimella, sillä se saattaa helposti lipsahtaa ”överiksi” ja rikkoa soundin pahasti.
Eipä silti, ei muidenkaan bändin jäsenten tekemisissä mitään moitteen sijaa jäänyt. Koko esitys oli jäntevä kokonaisuus vahvoja moderneja elementtejä, ammattimaista soittotaitoa, voimakasta iskevyyttä ja järjestäytynyttä luontevaa vuorovaikutusta. Näistä elementeistä saadaan syntymään nykypäivän kiinnostavinta jazzia.
Pori Jazz 2018 Kirjurinluoto, torstai 19.7.2018
Lokkilava: 18.30 Vijay Iyer Sextet
