Adam Ben Ezra.
Savoy JazzFESTin lauantai-illan avasi israellaisbasisti Adam Ben Ezra soolosetillä jonka juju oli että taitavalla basson soitolla, loopeilla ja elektroniikalla hän loi varsin monipuolisia ”yhden miehen bändi” -kappaleita. Homma lähti käyntiin puhtaan akustisesti – kuultiin runsaasti Internet-suosiota saanut ”hittibiisi” Can’t Stop Running. Siitä eteenpäin tärkeämpään osaan nousivat loopit, koskettimista kontrolloidut elektroniset lyömäsoitinäänet ja efektit, joskin Ben Ezran akustisen basson rikas äänimaailma ja sen vaihtelu eri tekniikoin tuoden perinteisen basson napakkuuden rinnalle kitaran ja oud-luutunkin sävyjä.
Paljon looppauksen ja efektien tenhosta perustunee tarkkaan ennaltasuunnitteluun ja loopit rajoittavat spontaanin improvisaation mahdollisuuksia, mutta on se totta vie kaukana taustanauhan kanssa soittamisesta. Verrattuna perjantaina ilmestyneeseen uuteen levyyn Hide and Seek elämys oli myös livenä merkittävästi mielenkiintoisempi – sinänsä pelkkänä studiossa tuotettuna musiikkina kuultuna Ben Ezran musiikki jää ohueksi ja sen yhden miehen ja teknologian keinoin vaivattoman oloisesti tuottamisen taian kokee paremmin näin livenä. Ei olekaan ihme, että Ben Ezra on ehkä tunnetuimmaksi tullut YouTube -videoistaan.
Musiikin ainekset olivat pitkälti välimerellisiä – selvästi kuuluivat niin israelilaisen musiikkiperimän kuin lähi-idän arabimaidenkin kaiut ja yksi espanjalainen flamencokin saatiin. Paljon oli myös mukana tämän vuosituhannen muusikoiden vaivatonta tyylisuuntien sekoittelua.
Adam Ben Ezra – basso, klarinetti, huilu, elektroniikka.
Ricky-Tick Big Band & Elena Pinderhughes
Ricky-Tick Big Band päätti pitkän yhteistyönsä kolmen MC:n Julkisen Sanan kanssa Tavastialla viime vuoden lopussa ja tämä Savoy JAZZFestin keikka on ensimmäinen tuon kuvion päättymisen jälkeen – ja ilmeisesti myös vuoden ainoa. Toki RTBB:n vasket ovat tänä vuonna vahvasti esillä Timo Lassyn uudella levyllä ja myöhemmin keväällä Savoy-teatterissa keikalla.
Julkista Sanaa edeltäneestä ajasta on jo vuosikymmen eikä tuon levyn tunnelmiin ehkä ole enää paluuta. Silloin Ricky-Tick Recordsin muuhun tuotantoon verrattuna RTBB edusti merkittävästi perinteisempää jazzilmaisua, nyt materiaalissa ei kuultu tuon ajan RTBB-sävellyksiä lainkaan vaan mukana oli instrumentaalisovituksia Julkinen sana-ajan biiseistä ja kapellimestari/kitaristi/kosketinsoittaja Valtteri Laurell Pöyhösen Dalindèp-materiaalista ja miniteemana kaksi tulkintaa hiphop-tuottaja J Dillan 2000-luvun alun Welcome 2 Detroit -levyn materiaalista.
Jos ensimmäisellä levyllään RTBB kuulosti perinteisemmältä big bandilta muihin Ricky-Tickille levyttäneisiin projekteihin verrattuna niin tänä päivänä se kuulostaa yllättävän paljon tuolta 10-15 vuoden Ricky-Tick meiningiltä. Ehkä tässä mielessä kuultiin jonkunlainen ympyrän sulkeutuminen. J Dilla -biiseissäkään ei oikeastaan haettu hiphop-soundimaailmaa tai ”dillajazz”-biittejä – Y’all Ain’t Ready biisi oli ehkä mahdotonkin tunnistettava ilman alkuspiikkiä ja Rico Suave Bossa Nova oli jo alunperinkin puhdasta bossaa.
Noin puolessa reilun tunnin setistä kuultiin mielenkiintoista solistivierasta – huilisti Elena Pinderhughes on vielä verrattaen nuori kyky, mutta hän on keikkaillut ja soittanut levyilläkin jo alle 10 vuotiaasta. Pinderhughesin kansainvälisenä läpimurtona voidaan pitää Christian Scott aTunde Adjuahin levyä Stretch Music (Introducinvg Elena Pinderhughes) vuodelta 2015 jossa muutamalla kappaleella vahvasti valokeilassa ollut huilisti nousi siis aina levyn nimeen asti.
Pinderhughesin soitto oli vahvaa ja sielukasta ja vaikka huilu on hieman hento soitin big bandin solistille niin mitään kuuluvuusongelmia ei ollut vaan Pinderhughesin voimakas ja sielukas huilunsoitto kaikui kuulaana ja kirkkaana bändin yllä – vahva esitys.
Ricky-Tick Big Band joht. Valtteri Laurell Pöyhönen, solistina Elena Pinderhughes – huilu.
Savoy JAZZFest 2020: Adam Ben Ezrja ja Ricky-Tick Big Band & Elena Pinderhughes Savoy-teatterissa 7.3.2020
