Herran pelko on viisauden alku luki Savitaipaleen komean kivikirkon pääovien yläpuolella. Savitaipale Soi! -tapahtuman finaalikonsertissa oli tosin sellainen herra, jota ei tarvinnut pelätä, sillä nyt ei soitettu tuomiopasuunoita liperikaulaisen pönttöpuhujan toimesta. Nyt soitettiin jazzillista musiikkia huipputrumpetistin johdolla.
Kirkkosali täyttyi keskislaivan osalta tiiviksi ja laitalaivat että urkuparvet saivat myös reilun täytön. Tiiviin harras odotustunnelma roihahti ilmiliekkeihin, kun trumpetisti Verneri Pohjola joukkoineen asteli alttarin eteen ja maestro itse puhalsi tunnelatauksen käyntiin.
Pohjolan virtuoositeettimainen soitto herkisti kirkkokansan kuuntelunautintoon, jollaista on harvoin tarjolla… myös paatuneimmallekin jazzfriikille. Hänen soitannollinen maalailunsa ja kiireettömän rauhaisa temponsa poisti kuulijoiden viimeisetkin kireydet ja kirkolliset jännitystilat… nyt tarjottiin todellista herran rauhaa…
Kun mukaan liittyi koko orkesteri että sen sensuelli laulajatar Emma Salokoski, oltiin jo paratiisin portilla… askeleen päässä musiikillisen klimaksin ihanuudesta.
Salokoski kertoi välispiikeissän taustoja esityslistalla olevista kappaleista ja sai näin lisämielenkiintoa kuuntelijoille. Tosin hänen kauniin kuulat laulusuoritteensa olivat jo sinänsä hienoa kuultavaa, kirkkomiljööseen hyvin istuvia… synnit anteeksiantavia.
Verneri Pohjolasta on kasvanut käsite… trumpetisti, joka kulkee omia polkujaan… tai oikeammin tunnetilojaan. Niitä, joissa musta ja valkea taistelevat olemassaolostaan… kietoutuen lopulta seesteisen kauniiksi ja mietiskeleväksi kontrastikokonaisuudeksi… tilaksi, jossa on vapautta hengittää…
Pianisti Tuomo Prättälä loihti mustavalkioillaan hienon sävelmaton Emman ja Vernerin taustalle, saaden luvan muutaman holvikirkon täyttävään aistikkaaseen soolotteluun. Oli todella hienoa kuunnella hänen taituruuttaan tällaisen musiikin parissa usean vuoden Tuomottelun jälkeen.
Jykevät kirkkoseinät ja kattoholvit saivat todellisen haasteen basisti Antti Lötjöseltä, jonka paksukielinen ”isoviulu” jymisi tasasen tömäkkää tahditusta. Tukevaa selkärankaa muiden taustalle. Muutama irtiotto sekä yksi, erityisen järkälemäinen jyristys jousen kera saivat yleisön tuta ihmispolon pienuuden. Upeaa työstöä…
Rumpali Olavi Louhivuori osoitti jälleen kerren moninaisuutensa patteriston komentajana. Tällä kertaa esiin pulpahti nöyryys allttaritaulun edessä, nimenomaan orkesterin kokonaissuoritteen suhteen. Oli ihastuttava seurata hänen työstöään, joka tunkeutui kietovana, juuri sopivalla teholla kuulijoiden sisimpään.
Ilmiliekki Quartetin soiton väkevyys että Emma Salokosken kaunis laulu olivat kokonaisuudessaan sitä luokkaa, että moista saa harvoin kokeakseen… puhumattakaan kirkossa. Sen palkitsi myös kirkkosalin yleisö tavalla, jota ei juuri kuule herranpyhätössä… valtavien taputusten lisäksi he huusivat suosionosoituksiaan… eivätkä todellakaan suotta!
En ole varma, mutta konsertin jälkeen Savitaipale Soi! -tapahtuman pääjehun Mika Terhon silmäkulmissa kimalsi jotain… liekö Ilmiliekin loistavan finaaliesityksen tunnelataus… vaiko usko tulevaisuuteen erittäin onnistuneen festivaalikokonaisuuden jälkeen…
Kiitos Emma ja Ilmiliekki. Kiitos Savitaipale Soi!
Savitaipale Soi! -festivaalin päätöskonsertti 26.6.2015 klo 16.00 Savitaipaleen kirkko
Emma Salokoski & Ilmiliekki Quartet
Emma Salokoski laulu, Verneri Pohjola trumpetti, Tuomo Prättälä flyygeli, Antti Lötjönen basso, Olavi Louhivuori rummut
Får Jag lämna några blommor
En fånger fågen
Akvarell
Jag unnar dig andå allt gott
Sollerö långdans
Om dagen vid mitt arbet
Kling klang klockan slår
O tysta ensamhet
Vi sålde våra hemman
Den höga himlen
