Salo International Jazz on lyhyessä ajassa vakiinnuttanut tilansa Suomen festivaalikartalla. Perjantaina käyntiin lähtenyt tilaisuus vie jazzin ilosanomaa rohkeasti ja määrätietoisesti eteenpäin – vaikkapa kaduille, ihmisten pariin. Ei riitä, että valloitetaan konserttisalit, koulut ja ravintolat, on jalkauduttava sinne, missä ihmiset liikkuvat.
Jo kello 11 aamupäivällä avattu Jazzbasaari Turuntiellä, Salon ydinkeskustassa, toi jazzia ihmisten pariin – iloa korville riittikin sitten puolille öin asti. Jazzille ehkä hieman epätyypillinen ajankohta ei säikäyttänyt.
Lauantain päiväohjelmassa oli monipuolinen kattaus (ruotsin dukning ehkä kuvaa monipuolisemmin kattauksen ilmettä) jazzia elokuvissa, kahviloissa ja kirjastossa. Saatiin nauttia jazzista kaduillakin, kun juhlien taiteellinen johtaja Ilkka Rantamäki ensimmäisenä vei Vox-vahvistimen ja The Fool-kitaransa kadulle ja jammaili siellä ohikulkijoiden iloksi.
Juuri näin: jazz syntyy hetkestä, eikä välttämättä vaadi hienoja puitteita ympärilleen.
Riffikaapparin ansiosta kitaristi saa itselleen varsin helposti säestyksen omasta takaa, mitä toteutettiin kahvilakonserteissa Rantamäen ja Ari Polojärven sympaattisen Toinen keksi-kahvilan kitarajameissa.
Jazzstandardien lisäksi kahviloissa kuultiin bluesia, huippuna maukas sormivibraatolla ja tremololla ryyditetty versio Peter Greenin bravuurista Albatros. Ari Polojärvi oli kokeellisemmalla tuulella. Efektilaitteiden avulla hän taikoi soittimestaan kuuluville mitä ihmeellisimpiä soundeja, aina kirkkourkuimitaatiosta lähtien.
Kisojen amerikkalaisvieraat, mm. Jake Herzogin bändi, pyörivät hieman hämmentyneinä kadulla ja olivat vaikuttuneita tästä kansainvälistyneestä ilmapiiristä. Suomeahan on totuttu maailmalla pitämään totisena ja harvapuheisena maana, jossa hymy on harvinaisuus. On aika muuttaa tuo asenne! Jazz oli kahviloissa oikea yleisön vetonaula.
James Baldwinin kirja Jos tämä katu osaisi puhua (1975, If Beale Street Could Talk) koskettelee suvaitsevaisuutta ja rakkautta elämän kiinnevoimana. Itse asiassa se on keino hengissä selviytymiseen (the simple power of love as a means of survival).
Monet pariskunnat pyörsivät Café Makun ovelta pois, kun oli tungosta – mutta ruuhkahan on merkki suosiosta! Haloo! Pitääkö aina olla tyhjä ja mykkä kahvila, jotta suomalainen mies tuntisi olonsa turvalliseksi?!
Ne ukot sitä käännytystyötä ovella näyttivät tekevän. Koettakaahan, ladyt, käännyttää niiden ukkojen päät, että ”ei, kyllä me nyt mennään sisään ja nautitaan kahvista ja jazzista…!”
Kahvilaromanssia ja hyvää musiikkia
Roope Kantonen Trio on turkulaisten musiikinopiskelijoiden muodostama yhtye. Sähköpiano, bassokitara ja rummut muodostavat täyteläisen ja viehättävän soinnin, joka istui oivallisesti Café Maku-ranskalaiseleganssiin.
Trion pääasiassa jazzklassikoista koostuva biisivalikoima toimi mainiosti tässä miljöössä. Romanssi (Leif Wagerin unohtumaton ”Sua vain yli kaiken mä rakastan”) oli nuoren trion käsissä silkkaa jazzia, kun sen oikein ymmärtää. Ken ei ymmärrä, ei ehkä ole enää pelastettavissa. Elegantti kahvila & lounaspuffetti & jazztrio oli mainio kombinaatio.
Yhtye paisutti suositun elokuvasävelmänkin hurjaan, kolmijakoiseen rytmi-ilotteluun ja yleisö oli haltioissaan. Ilmari Aitoahon sähköpianon sävelmällinen soundi miellytti korvaa ja tuotos oli oikein miksattu kahvilan ilmeeseen. Paikat olivat viimeistä sijaa myöten varattuina – tämä vinkiksi muillekin festarijärjestäjille.
Ehkä nytkin olisi voinut laajentaa tätä jamipinta-alaa, ja tuoda ranskalaistunut Irina Björklund ja hänen ”ranskalaiset korot”-teemansa kadulle? Musette-harmonikka ja kaunis naissolisti laulamassa bulevardilla rakkauden kivuista – se olisi ollut jotakin, se! Mutta ei ehkä makeaa mahan täydeltä, ja Irinan bändi viihdytti tempaavasti yleisöä illalla konserttitalolla.
* * * *
Salo International Jazzfestival käynnistyi 2012 yhteistyössä Varsinais-Suomen taidetoimikunnan, Salon kaupungin ja yrityssponsoreiden kanssa. Jazzmusiikin läänintaiteilija Ilkka Rantamäen ja taidetoimikunnan aloitteesta tuolloin startannut Salon jazztapahtuma on ollut premiääristään asti energinen ja esiintyjäjoukko tasokasta.
Tällaista yhteistyötä ja ponnistelua tarvitaan, näinä taloudellisesti ankeina aikoina varsinkin. Salolaisten usko kotikaupunkiin elää vahvana, siitä osoituksena mm. tämä jazzfestivaali. Me uskomme Saloon -markkinointikampanja, on nostanut optimismia ja positiivista vetoa salolaisissa. Myös jazzin ystävät uskovat Saloon.
Salo lauantaina 4.10.2014: INTERNATIONAL JAZZFESTIVAL SALO 2012, katu- ja kahvilakonsertteja
Klo 11 Jazzbasaari, jazzia kadulla
Klo 12 Cafe Maku
Roope Kantonen Trio: Roope Kantonen, rummut; Ilmari Aitoaho, piano; Otso Helasvuo, basso
Klo 13 Jazzbasaari, jazzia kadulla
Klo 14 Toinen Keksi
Ari Polojärvi, kitara, Ilkka Rantamäki, kitara
