Turkulais-salolais-helsinkiläinen lauluyhtye Wonder Girls esittää jazzbändin säestyksellä nimensä mukaisesti Stevie Wonderin keskeistä tuotantoa. Yhtye vastasi Hometown-keikalla Salo Jazzin päätösaktista. Onnistuneen festivaalin maaliin mentiin siis vähän kuin ihmeen kaupalla (engl. wonder = ihme). Myös päiväohjelmassa oli tarjolla innostavaa laulua Kahvila Makun soolokonsertissa.
Hometown-tilaisuuden alkaminen viivästyi yli tunnilla, koska säestävän yhtyeen rumpali Jani Riihimäki on myös teatterimuusikko, ja hän oli kiinni Viimeisen laivan (Last Ship) kantaesityksessä Turussa, jossa myös itse teoksen säveltäjä Sting oli paikalla. Jani kuitenkin kiiruhti Saloon ja hyvin soittikin, vastaten koko illan parhaasta soitinsuorituksesta; tanakkaa ja tarkkaa ja hienosti grooven säilyttävää lyöntitekniikkaa.
Suomalaista Wonder Girls -ryhmää ei pidä sekoittaa samannimiseen eteläkorealaisryhmään. WG:n laulutrion muodostavat Saana Murtojärvi, Hanna-Mari Riihimäki ja Sanna Vartiainen. WG perustettiin jo 2007, yhteisenä pontimena rakkaus erityisesti Stevie Wonderin sielukkaaseen musiikkiin, jota he esittävät alkukielellä.
Kymmenvuotisjuhla on tietenkin hieno saavutus ja heillä kuulosti olevan vankka faniryhmä yleisössä. 1960–1980 -lukujen hittiskaala ulottui sensitiivisistä balladeista sähäkkään souliin piukkaan funkpoljentoon. Lauluosuudet on sovitettu kolmen naisäänen soiviksi harmonioiksi.
Ottaen huomioon pitkähkön laulukokemuksen, varsinaista laulutuotosta on pitäminen hieman vaatimattomana. Wonderin ja yleensä soulin (Aretha Franklin ym.) tulkintaan soundi saisi olla selkeästi vahvempaa ja ehkä esitystyylinkin jotenkin aggressiivisempaa, kuten vaikkapa Pointer Sisters, tai Suomessa Maarit (Do yourself a favor suomenkielisenä versiona).
Wonderin musiikki vaatisi määrätyn dramaattisen ja terävän, ehkä hiukan metallisen lauluklangin. Negroidia äänenmuodostusta ei tarvitse eikä pidäkään jäljitellä, mutta nyt sointi jäi kovin pehmeäksi. Parhaiten Wonder-tulkinnassa on toistaiseksi suomalaisista onnistunut Kirka Babitzin (1950–2007) Living for the city -suomennoksellaan.
Seurasin setin alkuosan aivan lavan äärestä ja jäi sellainen vaikutelma, että kaikkien trion laulajien pitäisi kehittää mm. hengitystekniikkaansa ja äänenmuodostustaan – vähäinen suun liike ja pinnallinen hapenotto antaa huonot lähtökohdat voimatulkinnoille. Joka tapauksessa hyvä idea ja balladikavalkadi soi sävykkäästi.
Tiivis bändisoundi
Säestävän yhtyeen muusikot tulevat teatteri- ja jazzmusiikin aloilta. Basisti Vesa Saloranta soitti kontrabassoa, mikä on tyylilajiin sangen yllättävä valinta. Myönnän itsekin olleeni aika ennakkoluuloinen nähdessäni lavalla kontrabasson – onhan Wonderin musiikki ollut juuri bassokitaristien herkkua sekä raskaalla otteella (kuten Tim Bogert) että slap -tekniikalla soittavilla basisteilla. Superstition on suorastaan jälkimmäisen tyylisuunnan bravuuri. Kontrabasso kuitenkin sopi hyvin tähän skeemaan, jossa volyymit pidetään kohtuudessa.
Keyboardien keskeinen rooli todentui mainiosti Henri Mäntylän taitavan työskentelyn ansiosta. Hän on mm. Timo Lassyn ja Nina Myan yhtyeissä kunnostautunut osaaja.
Kitaristi Ilpo Murtojärvi veti muutaman, säväyttävän soolo-osuuden. Ehkä hieman yksioikoinen soundivalikoima olisi voinut olla sävykkäämpi ja toisaalta lauluakin voisi tukea vaikkapa single note -harmoniaäänillä, ei siis pelkästään sointusäestyksen keinoin.
* * * *
Hyvä, että jazzfestivaaleilla esitetään laulumusiikkia. Salossa WG-trion ohella tätä tendenssiä edusti päiväkeikalla Kahvila Makussa hurmaava Emmi Raasumaa. Tosin varsinaisia jazznumeroita kummallakin oli vain marginaalisesti; WG on erikoistunut Wonderiin ja Emmi Joni Mitchell -tyyliseen poppiin ja elokuvasävelmiin.
WG:n laulullinen laatutaso oli tyydyttävää ja Emmillä hyvää kvalitettia. Kunhan repertoaariin saadaan hieman lisää jazzia, kaikkihan soi oikein hyvin. Keikan jälkeen Salo Jazzin ohjelmassa oli vielä päätösjamit.
Wonder Girls, Salo Jazz, päätöskonsertti, Hometown lauantaina 30.9.2017
Saana Murtojärvi – laulu; Hanna-Mari Riihimäki – laulu; Sanna Vartiainen – laulu;
Henri Mäntylä – koskettimet; Ilpo Murtojärvi – kitara; Vesa ”Vesku” Saloranta – kontrabasso; Jani Riihimäki – rummut
