Yö oli suvainnut rovauttaa höteröä pakkaslunta reilut 15 cm auton päälle, kun lauantaina 20.1. oli aika suunnata Ukko-Kolin paikoitusalueelta alhaalla sijaitsevaan Kolin kylään. Tarkoituksena oli käydä ennen kirkkokonserttia kirkkokahveilla perinteiseen tapaan Ryynäsen kahvilassa, mutta suunnitelmat muuttuivat. Saimme tiedon, että Ryynäsen vastapäätä olevan Salen toisessa päässä on pieni puoti, jossa on näytteillä nelisenkymmentä saksofonia ja sieltä saa myös verskiä kahvia.
Auto parkkiin kirkon p-alueelle ja apostolinkyydillä risteyksen toisella puolella olevaan pikkupuotiin. Sisällä iloinen puodin / näyttelytilan / saksofoniehjäämön / pohjaeläintutkimus Probenthosin pyörittäjä Markus Leppä toivotti tervetulleeksi ihmeelliseen valtakuntaansa. Ihmeelliseen siksi, että pienehkössä tilassa oli luontaistuotteiden ja muun myytävän lisäksi yli 40 saksofonia seinillä ja pöydillä.Vanhimmat viime vuosisadan alkukymmeniltä. Niiden lisäksi myyntitiskin tasustana olevan matalan sermin takana oli mitä erilaisimpia saksofonien luurankoja ja osia. Ne olivat tulleet Lepän huollettaviksi.
Leppä on valmistunut 1991 Joensuun yliopistosta biologiksi, jota työtä hän tekee itsellisenä yrittäjänä edelleen vesistöjen pienten “pohjaötököiden” parissa. Nyt saksofonien kanssa sulassa sovussa. Suhmurassa varsinaisesti kotiaan pitävä Leppä viettää kuitenkin pääasiassa aikansa Kolilla, vaimon ja kolmen tyttären ollessa kotona.
Innostus pikkupuodin, tutkimusaseman ja saksofonien siirron Kolille vahvisti monivuotisen vuokramökin ostaminen itselle jatkuvaan käyttöön. Ja kun sopiva toimitila löytyi Salen myymälän talon toisesta päästä, niin avot.
Puolitoista vuotta sitten ilmestyi talon seinään kyltti: Koli Season, jossa sanojen välissä on saksofonin profiili. Kymmenen vuotta aiemmin alkanut kiinnostus saksofoneja kohtaan sai Kolin myötä kruununsa. Varsinaisen saksofonisytön hän sai tuolloin Karttusen Petrin soittooppilaana.
– Mutta en saanut silloin kiinni vanhasta kunnnon jazzsoinnista, joten aloin tutkiskella saksofonien anatomiaa. Sen myötä aloin ostella vanhoja foneja ja tutkia niiden toimintaa ja korjausta. Tuli annattua ”jazzpirulle” pikkusormi… ja tässä sitä ollaan.
– En ole soittajana mikään kaksinen, mutta sitä taitoas tarvitaan, kun näitä huoltaa ja korjailee. Lempiartistini on Laester Young ja kappaleeni Misty.
– Arvostan itse näyttelysaksoneistani ehkä eniten vuoden 1927 Conn The New Wonder II tenorisaksofonia, Con Wonderin käyrää sopranoa vm. 1927 ja Keiwerth Toneking alttoa vuodelta 1936. Todella hienoja soittimia… Ostan soittimia edelleenkin pääasiassa netin kautta. Minulla on Ruotsissa ”agentti”, joka antaa vinkkeja, kun hyviä ja tietyt kriteerit täyttäviä soittimia on myynnissä.
Erikoinen oli puoti ja sen näyttely sekä itse monitoimiyrittäjä Leppä. Lupsakas persoona, jonka ”kahvilapuolelta” sai maukkaat kahvit ja itseleipomansa ”lätyskät” erittäin asialliseen hintaan. Käykää ihmeessä tutustumassa tähän pikkupuotiin saksofoneineen, kun liikutte Kolilla päin. Se on kokemisen arvoista.
Kävin vielä sunnuntaiaamuna moikkaamassa Leppää ja ostamassa kotiin viemisiä. Juttua olisi riittänyt vielä paljoltikin.
– Oli aivan mahtava eileniltainen Koli Jazzin viimeinen esiintyjä eli Jukka Perko, jota ehdin kuuntelemaan. Hän vieraili päivällä täällä ja viivähti liki puolitoistatuntia. Minulta löytyi soittimia, jotka kovasti kiinnostivat Jukkaa. Koesoitettiin ja puhuttiin syvällisiä soittimen anatomiasta… todella hieno ja antoisa hetki loistavan ammattilaisen kanssa. Päiväni kruunasi Jukan soitto loppuillasta hotellilla…
Kirkkojazzia Ryynäsen orjantappurakruunun alla
Tämän vuotisen kirkkokonsertin esiintyjäkaksikkona olivat saksofonisti Jukka Perko ja vibrafonisti Panu Savolainen. Kolin kirkkosali täyttyi mukavasti tuttuun tapaan. Tapahtuma on vakiinnuttanut paikkansa yhtenä Koli Jazzin ohjelmapaikkana. Eikä suotta, sillä tämä persoonallinen herranhuone saa ihmiset irtautumaan normaalista hössötyksestä.
Perinteiseen tapaan ”avajaissaarnan” piti ”jazzpastori” Markku Salo. Kauniin sanoin ja sisäistetyin ilmaisuin hän sai viritettyä tunnelman vastaanottavaksi tulevalle konsertille. Markun puheen sisältö kosketti oikealla tavalla jokaista paikalla olijaa…
Saksofonisti Jukka Perko ja vibrafonisti Panu Savolainen aloittivat musisoinnin viimemainitun sävellyksellä Ilta. Kauniin runsaat ja seesteiset melodist täyttivät kirkkosalin. Seuraavassa heittäydyttiin ruotsalaitunnelmiin kappaleen Kom Hem kyydissä. Nyt duurin tahdissa, kuten Perko heitti välispiikissään. Sitten palattiin Savolaisen sävelkansioon Sillat kappaleen myötä.
Perko kertoi pitävänsä kovasti seuraavan kappaleen brasilialaisen säveltäjä Egberto Gismontin sävellyksistä ja niinpä häneltä kuultiinkin konsertissa pari kappaletta, joiden nimet jäivät hieman epäselviksi. Ranskalaista iloittelevaa kirmailua 1920 -luvulta kuultiin Marc Duprén Cortège et Litanien myötä. Ja setin lopuksi Keith Jarrettin Country sai kirkkokansan läpyttämään kaksikon vielä encorehen, joka oli Savolaisen säveltämä Motion.
Kokonaisuudessaan antoisa ja aistikas konsertti, jossa Savolainen esitteli myös vibrafonin soittoa sekä käsin että jousella. Erikoisia tuttavuuksia, mutta toimivat mukavasti ja väriä antavasti. Herrojen yhteensoitto oli nasakkaa ja tunnetiloja pursuavia. Kolin kirkon jykevät seinät ja Ryynäsen karun kaunis alttaritaulu antoivat kokonaisuudelle täyden siunauksen.
Amen
–
