Tuskin millään muulla suomalaisella festivaalilla on niin upeat puitteet ja niin sopiva nimi kuin Kolin Ruska Bluesilla. Puitteet luo alueen poikkeuksellisen kaunis luonnonmaisema, joka muodostuu saarijonojen kirjomasta Pielisestä ja sen länsirannalla kohoavasta pitkästä vaarajonosta, joka on massiivinen jäänne noin kaksi miljardia vuotta sitten poimuttuneesta Karelidien vuoristosta.
Itse festivaalin tapahtumapaikka on vaarojen korkeimman huipun Ukko-Kolin rinteelle rakennettu Break Sokos Hotel. Jo hotellin ikkunoista avautuva näkymä Pieliselle on vaikuttava, puhumattakaan maisemasta, joka avautuu Ukko-Kolin huipulta, jos kulkija vain jaksaa kiivetä hotellin tasanteelta johtavia portaita pitkin ylös vaaran paljaalle laelle. Ei ihme, että Koli hurmasi ihmiset jo aikoinaan ja sai taiteilijatkin inspiroitumaan niin, että 1800- ja1900-lukujen vaihteessa syntyi jopa oma, kareliaaninen taidesuunta.
Kun syksyisin Kolin vaarojen rinteillä hehkuu lisäksi kellastuneiden lehtipuiden muodostama ruska, niin puitteet eivät voisi olla enää paremmat. On ollut loistava idea tuoda festivaali tuollaiselle paikalle, ja mikä sen hienommin sopisikaan vaarojen rinteillä hämärtyvään syysiltaan kuin sinisillä sävelillä soiva blues.
18.−19.9.2015 Kolin Ruska Blues järjestettiin 16. kerran. Idean isä on joensuulainen festivaali-guru Joke Leppänen, ja pari ensimmäistä festivaalia järjestettiin vaarojen juurella sijaitsevalla Loma-Kolilla, kunnes tapahtuma siirrettiin ylös Ukko-Kolin mahtavampiin maisemiin. Nykyisin festivaalin järjestäjinä toimivat Vaarat Soi ry ja Kolin Break Sokos Hotel.
Allekirjoittanut vieraili tämän syksyisessä tapahtumassa valokuvaajansa Brita Wirneksen kanssa.
Ruska Bluesin 1. päivä, perjantai 18.9.
Kaksipäiväisen festivaalin molempina päivinä esiintyi kolme yhtyettä. Juontajana toimi jo 11. vuottaan joensuulainen bluesmies, itsekin tapahtumassa esiintynyt Cane Vuorjoki.
Illan aloitti heti yksi suomalaisen bluesin kärkinimistä, vuoden 2016 European Blues Challenge -kilpailuun Italian Toscanaan Suomen edustajaksi valittu, pääkaupunkiseudulta kotoisin oleva Lena & The Slide Brothers. Yhtye esiintyi Kolilla trio-kokoonpanollaan, joka eroaa bändin kilpailujoukkueesta siten, että slide-veljiä on vain yksi, Matti Kettunen, Ville ”Lefty” Leppäsen puuttuessa, ja rumpalina soittaa Juha Litmasen tilalla bändin ”luotto-lainarumpali” Juha Tanninen.
Komeasti bändi toimii trionakin. Kaikki ovat loistavia muusikoita, ja basisti-vokalisti Lena Lindroosin lauluääni on parhaimmillaan kansainvälistä luokkaa. Ennustin jo viime vuonna, kuullessani trion esityksen Ilomantsin Blueberry Hill -festivaaleilla, yhtyeelle kansainvälistä uraa, mikä nyt ainakin Italian reissun myötä toteutuu. Yhtyeen uusin albumi, Shine Your Light, on myös jo julkaistu Suomen lisäksi Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Seuraava levy on tulossa ensi vuoden puolella.
Lena & The Slide Brothers Trion ohjelmisto koostui puoliksi omista kappaleista (sävellys yleensä Matti Kettusen, sanoitus Lena Lindroosin) ja puoliksi cover-biiseistä (mm. Robert Johnsonia, Ruth Brownia ja Muddy Watersia).
Alkuillan hieman jähmeä yleisö heräsi lopulta myrskyisiin aplodeihin bändin esittäessä viidentenä biisinään Muddy Watersin hitaan bluesin Long Distance Call, jonka Lena tulkitsi todella loistavasti. Siinä vaiheessa lattia alkoi täyttyä myös ensimmäisistä tanssijoista. Komealta kuulostanut setti päättyi Ruth Brownin biisiin Mama, He Treats Your Daughter Mean ja encorena soitettuun Memphis Minnien My Chauffer Bluesiin.
Italian kilpailussaan bändi aikoo pärjätä pelkästään omilla biiseillään, jotka tietysti saattavat olla etuna tuomariston pisteitä laskettaessa. Onnea matkaan!
Ruska Bluesin toisena esiintyjänä soittanut yhtye, Tomi Leino Trio, on jo ennättänyt hankkia mainetta ja kunniaa Suomen rajojen ulkopuolellakin. Viitisen vuotta nykykokoonpanossaan (harpisti-kitaristi-laulaja Tomi Leino, rumpali Mikko Peltola ja basisti Jaska Prepula) soittanut yhtye tekee koko ajan runsaasti keikkoja, mikä näkyy bändin rautaisessa yhteissoitossa. Yhtyeen musiikki on minimaalisen pelkistettyä bluesia, jossa ylimääräisiä kuvioita ei viljellä, vaan yksinkertaisesti soitetaan oikeat sävelet oikeisiin paikkoihin. Tuloksena on hypnoottisesti sykkivä kokonaisuus sitä itseään, oikeaoppista bluesia aidolla otteella. Yhtyeen omat biisit ovat lähinnä Tomin käsialaa. Monipuolinen Prepula tarttuu välillä myös kitaraan, jolloin Tomi Leino pääsee näyttämään harpistin taitojaan. Vahvalla soundilla soivat harppusoolot olivatkin mielestäni setin parasta antia (harpisti kun olen itsekin). Myös yleisö innostui maagisen harppusoundin sytyttämänä.
Tomi Leino on vaikuttanut jo kauan Suomen blues-elämässä ja ollut yksi Suomi-bluesin lipunkantajista. Hieno mies muutenkin. Tomi Leino Trio julkaisee uuden levynsä vuoden lopulla, joten jäädään odottelemaan sitä.
Festivaalin ensimmäisen päivän päätti Pohjois-Karjalan omista pojista koottu North Karelian Allstars eli laulaja-kitaristi, Brittein saarilta Rääkkylään kotiutunut Leighton Phoenix, kitaristi (ja Ruska Bluesin juontaja) Cane Vuorjoki, rumpali Echo Räsänen ja uutena vahvistuksena basisti Sami Salminen. Raskaista rytmeistä koostuva setti muodostui isolta osalta Leightonin omista sävellyksistä. Vahvin elementti bändissä on Leighton Phoenixin voimakas, raakasoundinen laulu, joka tuo välillä mieleen Howlin´ Wolfin, Son Housen tai rockin puolelta Jim Morrisonin. Muutenkin miehen musiikillinen ajatusmaailma on mielenkiintoinen ja Morrisonia muistuttava erikoisine teksteineen ja shamaanimaisine laulamisineen. Bändi sopisi hyvin raskaita rytmejä ja paksuja (mustia?) soundeja suosiviin pieniin ja marginaalista vaihtoehto-musaa suosiviin klubeihin. Tai alternative-bluesfestareille, joita järjestetään ympäri Eurooppaa ja järjestettiin vielä muutama vuosi sitten Suomessakin. Karelian Allstars kulkee ihan omilla poluillaan valtavirran ulkopuolella, mikä sinänsä on hatunnoston arvoinen yritys.
Ehkä basso vaikutti siihen, että bändin kokonaisuus toimi tällä kertaa huomattavasti paremmin kuin vuosi sitten Ilomantsin Blueberry Hill -festareilla ilman bassoa. Keskiverto-bluesyleisölle raskas, omaperäinen musa näytti kuitenkin olevan hieman vierasta.
Ruska Bluesin 2. päivä, lauantai 19.9.
Uutena tapahtumana Kolin festivaaleilla oli lauantaipäivän musiikkituokio klo 14 hotellin alakerran pubissa. Musisoinnista vastasivat North Karelian Allstarsin kitaristi Cane ja rumpali Echo. Tilaisuus sopi hyvin pieneksi välipalaksi aamulenkiltään palaaville hotellivieraille.
Ruska Bluesin toisen illan aloitti Pohjois-Savon Lapinlahdella Väärnin pappilassa nykyisin asusteleva kitaristi-laulaja Jarkka Rissanen bändeineen. Jarkka on tehnyt upean uran suomalaisen bluesin parissa ja hoidellut aiemmin lähinnä bändien kitaroinnit, mutta alkanut toimia nykyisin myös bändinsä soololaulajana.
Jarkka Rissanen Tonal Box Trioon kuuluvat myös rumpali Jussi Kettunen ja harvemmin bluesbändeissä käytettyä soitinta eli tuubaa soittava Jorma Välimäki. Yhtyeeltä kuultiin erikoisina sovituksina mm. Hank Williamsin My Sweet Love Ain´t Around, Little Walterin My Babe sekä Elviksen That´s Allright Mama ja Hound Dog unohtamatta myös vanhaa delta bluesia. Kaikki rytmimusiikin tyylit hallitsevan Jarkan kitara soi ammattimaisen pelkistetysti ja hyvillä soundeilla, ja ammattimaisesti hoituivat Jarkalta myös soololaulajan tehtävät. Tuuba toi biiseihin erikoisen lisänsä, jollaista bluespiireissä harvemmin kuulee.
Toisena esiintyjänä kuultiin Hammond-urkuri Kalle Salosen ympärille koottua bändiä. Kalle herätti huomiota pari vuotta sitten julkaistulla ensialbumillaan Cat Slide, joka sai kriitikoilta hyvät arvostelut. Levy sisältää Kalle Salosen omia funk-, jazz- ja bluessävellyksiä. Pohjois-Karjalassa Kalle ihastutti bändeineen yleisöä vuosi sitten Joensuun Parafestissa.
Kolille Kalle Salosen ympärille oli koottu alan miehistä yhtye, jossa soittivat rumpali Hannu Pikkarainen, basisti Tuomas Kirkkopelto, trumpetisti Antero Priha ja saksofonisti Johannes Salomaa. Setti alkoi Jimi Hendrixin Voodo Chilellä, jonka jälkeen kuultiin Kalle Salosen omaa tuotantoa. Kallen soittamisessa oli vilpitöntä soittamisen riemua, mikä välittyi myös yleisöön tuoden iltaan iloa ja hyvää mieltä.
Puolivälissä settiä mukaan astui vierailevaksi kitaristiksi ja soololaulajaksi vielä Jarkka Rissanen. Jo alkusetin aikana hyvin sykkinyt bändi sai Jarkasta lisäpotkua, ja kun biisitkin olivat sopivan rytmisiä, koettiin toisen festivaali-illan kliimaksi juuri tällä kokoonpanolla yleisön rynnätessä sankoin joukoin tanssimaan. Jarkka tulkitsi komeasti toimineen bändin säestämänä kappaleet Got My Mojo Working, Take A Walk On The Wild Side, Joshua Fought The Battle Of Jericho ja For What It´s Worth?.
Kolin 16. Ruska Blues päättyi Lahti-Heinola -akselilta saapuneen Paulina´s Diner -yhtyeen settiin. Laulusolisti Paulina Schavikin-Myllylän, komppikitaristi/urkuri Vesa Järvisen, rumpali Timo Järvisen, basisti Joni Avenin ja soolokitaristi Hande Lampisen muodostama yhtye oli erikoistunut lähinnä country-musiikkiin, mikä hieman ihmetytti ainakin osaa bluesyleisöstä.
Setissä kuultiin country-versioina mm. kappaleet Further Up On The Road ja Joliene, pop-biisi You´re No Good, pari rokkiakin; Elviksen Burning Love ja Buddy Hollyn That´ll Be The Day, mutta ei yhtään bluesia. Country-bändinä yhtye oli kyllä hyvä, ja Paulina vahvaääninen, loistava laulaja.
Ruska Bluesin toinen päivä veti yleisöä jonkun verran enemmän kuin ensimmäinen, lieneekö syynä ollut 18.9. tapahtunut mielenilmaus eri puolilla Suomea, joka lakkautti osan juna- ja bussivuoroista. Joka tapauksessa Kolin Ruska Blues on hieno tapahtuma, jonka soisi jatkuvan vielä pitkään tulevinakin vuosina. Ensi syksyn bluesfestaria odotellessa Kolilla on tarjolla myös upea, jokavuotinen talvi-happening; tammikuun puolessavälissä Joensuun Jazzkerho 76:n ja Kolin hotellin Grill it! -ravintolan järjestämä Koli Jazz.