Lauantai-ilta avautui kahden rumpalin kohtaamisella. Yhdysvaltalainen Hamid Drake on varmasti kaikille Tampereen kävijöille tuttu herra lukuisilta aikaisemmilta vierailuilta Tampere Jazz Happeningissä. Itse asiassa tämä oli 10. kerta, kun Drake oli esiintymässä Tampereella. Se myös huomioitiin järjestäjien taholta ennen esitystä kukkakimpulla. Japanilaisia naisrumpaleja on vuosien saatossa ollut yllättävän paljon esillä ja monet heistä vaikuttavat Ranskassa, kuten Yuko Oshima, joka oli nimenäkin itselleni kuitenkin tuntematon.
Hamid oli selkeästi yllättynyt, jopa vähän hämmentynyt, saamastaan huomionosoituksesta ja hän avasikin setin kertomalla hieman miten hän alkujaan tuli Tampereelle soittamaan.
– Don Cherry oli aikoinaan yksi tärkeistä neuvonantajistani. Sen lisäksi, että hän esiintyi aikanaan eri puolilla Yhdysvaltoja, niin hän kävi myös Euroopassa ja Pohjoismaissa varsin kiinteästi esiintymässä.
– Täällä suunnalla esitetty musiikki teki häneen vaikutuksen. Kun tein ensimmäisen matkani tänne hänen kanssaan vuonna 1992, hän sanoi minulle, että tämä on erityisen omaleimainen festivaali. Festivaali rakentuu monitahoisista tärkeistä ja harvinaisista tekijöistä.
– Olen teidän läsnäolijoiden kanssa onnekas siitä, että voin olla osa tämän kaltaista tapahtumaa. Tuntuu siltä, että festivaali jaksaa pitää linjansa ja kehittyä siinä ohessa kaiken aikaa paremmaksi. Toki tämä ei tietenkään sano mitään tulevista vuosista, mutta innostus näyttää siltä, että sama linja jatkunee. Kiitän vielä tästä muistamisesta.
Voiko pelkällä rummutuksella saada aikaiseksi kestävällä pohjalla olevaa musiikkia, mitä jaksaa kuunnella yhden setin verran. Kyllä vaan voi, eikä välttämättä tee heikkoakaan. Onhan näitä nähty ja kuultu sekä soolona että kaksintaisteluna.
Hyvin muistuu vielä vuosi 2000 mieleen, jolloin toinen japanilainen naisrumpali Susie Ibarra oli esiintymässä Tampereella. Hänen piti soittaa yhdessä muistaakseni tanskalaisen kitaristin kanssa, mutta sairastapauksen johdosta hän ei päässyt tulemaan ollenkaan paikalle. Tällöin Susie Ibarra soitti koko setin yksin ja erinomaisestihan se meni eikä sinä aikana ehtinyt ollenkaan kyllästyä.
Nyt lavalla oli kaksi rumpalia ja kaksi kulttuuria vastakkain, kun Yuko Oshima ja Hamid Drake asettuivat lavalle rumpupatteristojensa taakse. Luonteeltaan ja soittotavoiltaan kaksi melko lailla eri tavalla toimivaa rummuttajaa loivat melkoisen vastakkaisasettelun. Ensin tuli mieleeni, että mitenköhän tästä päästään sellaiseen vuorovaikutukseen, että jonkinlainen yhteisymmärräys, luova ja uusia ideoita löytävä vuoropuhelu voisi syntyä näiden kahden perkussionisti-rumpalin välillä. Tuntui suorastaan hämmentävältä ajatukselta, omasta mielestäni, miten tästä saisi karsinoitua yhtenäisen samaa linjaa kulkevan vuoropuhelun aikaiseksi.
Eikä se tosiaankaan kovin helpolta ja yksinkertaiselta tuntunutkaan. Hamid on isokokoinen ja roteva tyyppi, jolla on paljon iskuvoimaa ja vastassa oli hento nainen perijapanilaiseen tyyliin hiljalleen taiteellisesti etenevä rumpali. Kysymyksessä oli suurien vastakohtien keskinäinen taistelu, voisiko siitä löytyä riittävän vetovoimainen yhteispeli.
Esityksessä ei tunnelma kuitenkaan noussut todellisen rähinän asteelle, missä kiivas ryöpytys toisiaan vastaan olisi tullut kovin voimallisesti esille. Suoranaista tarvetta voittaa ei tuntunut kummallakaan osapuolella olevan esityksen aikana. Sinällään se olisi voinut tuoda mukanaan lisää aggressiivista revittelyä, mitä toki kuultiin hetkittäin erityisesti Hamidin voimaosioissa. Varsin sopuisasti ilman riitelyjä matkaa tosiaan kuljettiin eteenpäin. Ehkä se olikin parempi näin, sillä lähtökohtaisesti vastakkain ei ollut kahta voimarumpalia. Näin keskustelu pysyi sävyisän miellyttävänä.
Kaksikko loi ajatuksellista omaa vuorovaikutteista, abstraktisesti elävää musiikkia. Yhteinen asemasota alkoi kuitenkin puuduttaa loppuaan kohden. Lopussa molemmat tulivat rumpusettiensä takaa yhdessä vielä keskelle Hamidin taputelleessa shamanistisen loitsukerronnan lisäksi alkukantaista käsissä pidettävää kehärumpua ja Yukon seistessä vierellä perkussiohelistimien kanssa hiljaisesti ääntään käyttäen.
Tämän viimeisen vaiheen olisi voinut jättää kokonaan pois, sillä esitys oli jo kääntynyt toiselle tunnille. Vajaan tunnin esitys olisi ilmeisesti aivan hyvin riittänyt kuulijoillekin. Olihan tämä kokemuksena poikkeuksellisen muuntautumiskykyinen vuorovaikutuskeskustelu joka tapauksessa kahden lyömäsoittajan keskinäisessä musiikillisessa taistelussa.
Tampere Jazz Happening 2018,
Pakkahuone iltasessiot, lauantai 3.11.2018
20:00 Hamid Drake & Yuko Oshima (US/JP) (Hamid Drake – drums, frame drum, voice, Yuko Oshima – drums, voice)
