22. Rigas Ritmi 29.6.–2.7.2022 Riika, Latvia
22. Rigas Ritmi järjestettiin helteisessä Latvian pääkaupungissa kesä- ja heinäkuun taitteessa. Koronarajoitusten rauettua yleisöä riitti kiitettävästi niin Riian tuomiokirkon puistossa soitettuihin pääkonsertteihin kuin Noass-taidekeskuksen kokeellisiin iltoihin.
Tiheimmän väkimassan katsomoon veti jazzin superyhtye Modern Standards Supergroup. Siinä soittavat rumpali Billy Cobham, trumpetisti Randy Brecker, saksofonisti Bill Evans, tanskalaispianisti Niels Lan Doky ja Mauritiuksen saarelta ponnistava basisti Linley Marthe.
Samoin massoja kiinnosti Clark Beckham, vaikka amerikkalaisen laulaja-lauluntekijän tausta on jazzin sijaan American Idol -ohjelmassa.
Kansainvälisistä nimistä konkreettista liikettä väkeen pani vuorostaan Ayom. Maailmanmusiikkiaktin rytminen osaaminen ulottui Portugalista Brasiliaan ja Kap Verdeltä manner-Afrikkaan. Yleisöä tanssitti myös Latvian oma svengikone Very Cool People solistinaan nimeltään suomalaiselta kalskahtava mutta aivan natiivi Paula Saija.
Lisäksi Rigas Ritmin ohjelmaan sisältyi työpajoja. Niissä viihdeammattilainen Clark Beckham ja portugalilaisen Ayomin laulaja-perkussionisti Jabu Morales sekä lyömäsoittajat Timoteo Grignani ja Walter Martins perehdyttivät musiikinopiskelijoita ja festivaalivieraita sävelilmaisunsa saloihin Latvian radion ykkösstudiossa. Kolmikon metodina oli perehdyttää moniulotteiseen rytmiikkaan kehon kautta liikkumalla ja koskettamalla.
Rigas Ritmin taiteellisen johtajan Māris Briežkalnsin mukaan workshopien kohtaamiset ovat tapahtuman ydin – juuri näin saadaan arvokasta taiteellista osaamista ja perinnettä siirrettyä eteenpäin uusille polville.
Amerikan meininkiä, ja kotoista
22. Rigas Ritmi toi Latvian pääkaupunkiin pääesiintyjäksi Modern Standards Supergroupin. Se on pianisti Niels Lan Dokyn kokoama kollegio.
Kvintetin kesäkiertue käynnistyi kesäkuun lopulla Itävallasta ja sisältää kaikkiaan 12 konserttia eri puolilla Eurooppaa. Riian keikka oli turneen kolmas. Latvian pääkaupungista kvintetti jatkoi Espanjaan.
Tähtivitjan juoni on yksinkertainen ja manifestoitu kokoonpanon nimessä. Nyt pyritään luomaan uusia jazzin standardeja, lähteinä nykyiset pophitit Dua Lipan Physicalista k-pop-ilmiö BTS:n Dynamiteen. Yritykseksi jäi. Moderni r&b ja pop kuulosti täysiveriseltä jazzilta osaavan bändin esittämänä mutta soitteissa – ja tulkittavissa alkuteoksissa – ei ollut mitään unohtumatonta.
Nykyisen musiikkikentän pirstoutuminen aina vain pienempien yleisöjen yhteisöiksi on taannut sen, että aina vain harvempi teos muodostuu kaikkien tunnistamaksi hitiksi, ja sen myötä yhteiseksi sukupolvikokemukseksi. Toisin oli vielä vaikkapa 1980-luvulla, kun trumpetisti Miles Davis levytti ja soitti konserteissaan Cyndi Lauperin Time After Timea ja Michael Jacksonin Human Naturea, joiden originaalit olivat tuttuja jo ennen jazzinnoksia.
Näissä puitteissa illan huipennukseksi nousivat tahdit, joissa soittoon ujutetiin yllättäen Davisin Jean-Pierre -teemaa. Se myös toimi silmäniskuna edesmenneelle maestrolle, soittivathan Modern Standards Supergroupin rumpali ja saksofonisti Davisin työryhmissä – Cobham 1970-luvun alun sähköisen fuusion siirtymässä ja Evans trumpetistin palatessa lavoille ja studioon 1980-luvun ensipuoliskolla.
1200-luvulla perustetun tuomiokirkon puisto visuaalisesti upeine miljöineen oli toimiva ympäristö livemusiikille. Siitä vaikuttui bändikin, joka otti loppukumarruksissa selfien katsomon suuntaan. Yleisö vaikutti pitävän kuulemastaan, ja massasta saattoi kuulemma bongata lukuisia paikallisia muusikoita ja muita musiikkialan vaikuttajia. Ilmankos levyjen myyntipisteeseen kertyi pitkähkö jono esityksen jälkeen.
Rigas Ritmin kansainvälisiä nimiä oli myös ylirajaista saundia kehittävä Ayom Portugalista, onhan tapahtuman virallinen nimi International Festival of Improvisation, Jazz and Global Music Rīgas Ritmi. Sen myötä maailmanmusiikki on ohjelman peruspilareita improvisoidun musiikin ja jazzin ohella.
Ayom purjehti yli suolaisten ulapoiden kuten ammoiset merenkävijät: Portugalista Kap Verdelle, Angolaan, Brasiliaan ja jälleen takaisin emämaahan Välimeren kulttuurikehtoa unohtamatta. Yhtyeen nimi viittaa musiikin luojaan afro-brasilialaisessa mytologiassa: juuri Ayom opetti ihmiset laulamaan ja soittamaan.
Bändi koostuu maailmankansalaisista, joiden juuret ovat Brasilian lisäksi Afrikassa ja monissa Euroopan maissa Kreikasta ja Italiasta Atlantin suuntaan. Se silaa tekemiseen vapautta, jolla laulaja-perkussionisti Jabu Morales, hanuristi Alberto Becucci, kitaristi Ricardo Quinteria, basisti Francesco Valente sekä lyömäsoittajat Timoteo Grignani ja Walter Martins hoitivat hommansa.
Lavalla Ayom käynnistyi verkkaisesti ja tuntui alussa eksyvän monikulttuurisen konseptinsa loputtomiin mahdollisuuksiin niin, että soitto vaikutti päämäärättömältä. Keikan edetessä rytminen ydin kiinteytyi kuitenkin niin, että yhtyeen ominaislaatu pääsi esiin ja ilmaisu alkoi tuntua luontevalta alun pinnistetyn hauskanpidon sijaan. Yleisöön capoeiran iskevyydellä tarjoillut koukut nappasivat niin, että moni nousi istuimeltaan tanssimaan etenkin loppu-illan sambanrytkyttelyssä.
Clark Beckham, 30, oli setissään hyväntuulinen viihdyttäjä. Riiassa Tennesseen kasvatti säesti itseään pianolla ja kitaralla. Taustoista vastasi täysimittainen bändin puhaltajineen kaikkineen.
Laaja-alainen ääniosaaminen ja lavakarisma nostivat miehen valokeilaan American Idol -ohjelmassa vuonna 2015. Kaksi vuotta myöhemmin hän solmi managerisopimuksen tuottaja-orkesterinjohtaja Quincy Jonesin kanssa, mikä lienee toiminut ovien avaajana jazzfestivaaleille musiikillista antia vahvemmin.
Rigas Ritmissa Beckham oli harjaantunut lavan keskipiste. Musiikki asemoitui laulelmalliseksi americanaksi, johon tuotiin orgaanisuutta vintage-sormiosaundeilla ja Jay Newsomen saksofonisooloilla. Vastaanotto oli lämmin, sillä Beckham otti kuuntelijat huomioon niin kohteliailla välipuheillaan kuin herpaantumattomalla läsnäolollaan.
Latvialainen jazz-funk-orkesteri Very Cool People (VCP) rinnastuu osaamisellaan ja ulospäinsuuntautuvalla tulokulmallaan lähimmin Atlantin takaisiin esikuviin.
Puhallinsektioineen se kehitti vastustamattoman energiapyörteen, joka näytti imaisevan mukaansa väkeä jopa tuomikirkkopihan taaimmaisessa pylväikössä. Syke nasahti silminnähden tehokkaasti etenkin naisyleisön tanssijalkaan.
Koplaa johtaa kitaristi Elvijs Grafcovs, joka oli esittelemässä yhtyettään myös Bremenin viimeisimmässä JazzAheadissa. VCP:n solisti Paula Saija taas sijoittui vokalistisarjassa kolmanneksi Riikassa huhtikuussa pidetyssä kansainvälisessä kilpailussa Riga Jazz Stage 2022. Ilmassa oli siten ajankohtaisuuden sutinaa, ja iso retkue tarjosikin Riiassa juhlavan keikan päälavalla.
Saija oli taitava ja isoääninen soul-vokalisti, jolta taittui kuin itsestään ison orkesterin laaja repertuaari funkista reggaehin. Liikkumisen genreakselilla Very Cool People hoitaa itsevarmasti ja hymyillen kuin olisi imenyt ominaisluonteensa äidinmaidossa. Ehkä olikin.
Jersikan näyttöareena
Riikan moniulotteista paikallista jazzia rikastuttaa oleellisesti Jersika Records, joka ilmoittaa olevansa Latvian ensimmäinen jazziin erikoistunut levy-yhtiö ja -merkki.
Rumpalinakin työskennellyt Mareks Ameriks käynnisti sen toiminnan viisi vuotta sitten 2017. Sittemmin hän on julkaissut reilut parikymmentä albumia. Ne ovat niittäneet useita paikallisia Grammy-palkintoja. Jersikan meriittilisalla on esimerkiksi Latvian kolme viimeisintä vuoden jazzalbumia.
Jersika on erikoistunut analogiseen äänentoistoon ja julkaisee musiikkia paitsi vinyylilevyinä, myös kelanauhoina, jotka ovat erityisen suosittuja Ranskassa. Jersikalla on oma studio LokoMotiv Room. Lisäksi levytyksiä on tehty muun muassa Latvian Radion studiossa.
Jersika Records kuratoi Noassin ohjelmaa toista kertaa. Kattaus nosti festivaalin profiilia oleellisesti, kuulihan juuri Noassissa uusinta latvialaista jazzia ja improvisoitua musiikkia laajalla skaalalla.
Akmens-kivisillan kupeessa Väinäjoessa kelluvalle ponttoonille rakennetun estradin skaala ulottui cembalisti Ieva Salieten keskiaikaisen musiikin tulkinnoista Atis Andersons Organ Trion muhkeaan Hammond-jazziin ja Lupan sähäkkään elektro-fuusioon.
Jokirannan rakennukset loivat hiukeat puitteet tyylimyllytykselle, kattoihan näkymä likemmäs vuosituhannen verran kulttuurihistoriaa keskiajasta, Hansaliitosta ja barokista kommunismiin ja uuden itsenäisyyden kauden lasipalatseihin ja pilvenpiirtäjiin.
Mennyt ja nykyisyys kohtasivat konkreettisesti Ieva Salieten konsertissa. Hän tarjosi kokeellista musiikkia satojen vuosien takaisilla soittimilla ja osin elektroniikalla sävytettynä. Meditatiivinen ilmaisu hypnotisoi yleisön, joka tuntui seuraavan esitystä herpaantumatta.
Huikeaan aikamatkaan sisältyi Steve Reichin minimalistinen teos Electric Counterpoint (1987) cembalolla tulkittuna sekä 1300-luvulta juontuva Codex Faenza. Saliete soitti sen clavicymbalilla (clavisimbalum), jonka latvialainen soitinvalmistaja Kaspars Putrins on rakentanut 1440-luvulta peräisin olevan käsikirjoituksen mukaan.
Atis Anderson Organ Trion leppoisa urkugroove ammensi sekin perinteestä mutta vallan toisenlaisesta. Ulosannissa trio ei jäänyt kuitenkaan kierrättämään vanhaa vaan yhdisti erilaisia tekstuureja ennakkoluulottomasti.
Keikan mittaan soitteissa irtauduttiinkin lämpimän putkisaundin hehkuttelusta fuusiomaisiin äänimaisemiin, ja edelleen vapaapudotuksen mieleen tuovaan energiseen revittelyyn.
Kun äänikuvaan kaivettiin rockmaisia tehoja, pintaan nousi yllättäen hetkellisesti kuulokuva King Crimsonista. Silloin kitaristi Āris Ozols nousi saundillaan keulille patteristi Andris Buiķisin pulssittaessa vikkelät käänteet valppaasti ja tarkasti. Sama mies puikotti muuten myös Very Cool Peoplessa.
Lupa oli Rigas Ritmin vakuuttavin bändi soinniltaan. Ritvars Garozan Prophet-Rhodes-sormiotyylittely matalimpine murinoineen oli homman perusta ja suola.
Saksofonisti-hulisti Dāvis Jurkan paikoin unenomaisesta leijunnasta muistuttanut puhallintyöskentely loihti sointiin ilmavaa melodista kudelmaa ja kirkkaasti pirskahtelevaa lennokkuutta, ja edelleen räjähtävää voimapuhkua.
Basisti Valters Sprūdžs ankkuroi saundin lihaan ja orgaaniseen möyhennykseen rumpali Andris Buiķisin parina (juuri se sama Very Cool People -kannuttaja). Muhkean mehevä saundi miellytti korvaa ja sai musiikin tykyttämään rahtijunan pysäyttämättömällä energialla. Silti yhtyeen toiselta Jersika-albumilta Koki // Sketches of Trees poimitut soitteet kuulostivat letkeän rennolta.
Jersikan rosterista 22. Rigas Ritmissa oli Atis Andersons Organ Trion ja Lupan lisäksi mukana free-improvisaatioryhmä Psychosis Amoralis, jonka päämies ja kitaristi Raimonds ”Dambis” Lagimovs tunnetaan myös paikallisen punkin pioneerina.
Myös Ieva Salieten tulkitsema, italialaisesta arkistosta löytynyt musiikki löytyy Jersikan julkaisulta Codex Faenza (2020) cembalisti-urkuri Ilze Bertrandin levyttämänä.
Jersikalle ovat niin ikään levyttäneet muun muassa jo 1960-luvulla aloittanut pianisti-säveltäjä Raimonds Pauls, saksofonisti Liudas Mockūnas sekä tähtivitja Vyacheslav Ganelin – Deniss Pashkevich – Arkady Gotesman.
Kontrastiset puitteet
Riika ylpeilee musiikkihistoriallaan, ovathan kaupungissa vaikuttaneet muun muassa klassisen musiikin mestarit Franz Lisztistä Hector Berlioziin. Vanhassa kaupungissa voi seurailla niin ikään parikymppisen Richard Wagnerin jalanjälkiä työpaikasta saksalaisesta teatterista olutkrouvin kautta asuntoon, jonka hän jakoi ensimmäisen vaimonsa Minnan kanssa.
Oopperoistaan myöhemmin tunnettu säveltäjä vietti Riiassa vuodet 1837–1839 ja velkaantui niin raskaasti, että joutui pakenemaan vastuitaan henkensä kaupalla myrskyävälle merelle. Turbulentit kokemukset inspiroivat muun muassa Lentävään hollantilaiseen.
Vastaavaa kontrastia saattoi aistia Rigas Ritmin jameista, jotka oli sijoitettu ison kansainvälisen hotelliketjun toimipisteen aulabaariin. Se oli ala-arvoinen työympäristö muusikoille – ja toimittajalle –, sillä valtaosa ”yleisöstä” keskittyi oman seurueen keskinäiseen seurusteluun tai muuten vain muuhun kuin musiikkiin. Lisäksi talon henkilökunta oli käytökseltään ylimielisen ynseää.
Silti jazzin ammattilaiset, kuten kontrabasisti Andris Grunten johtama housebändi AG Trio pani parastaan epäkiitollisissa puitteissa.
Musiikki kaartui standardeista klassisesti viritettyyn seesteiseen hiillostukseen. Tulokulma oli siten leppoisan rento ilman dramaattisia irtiottoja tai volyymillistä revittelyä. Ilmaisu istui saumattomasti hellepäivän jälkitunnelmiin ja yöpuolen sinisävyiseen hämärään. Nuori AG-pianisti Matīss Žilinskis erottui soinnista lyyrisen vuolaalla klaviatuurin työstöllä.
Vierailijoista jäivät mieleen saksofonisti Toms Rudzinskis ja basisti Yuriy Natsvlishvili. Jersika Recordsille levyttävä Rudzinskis oli kotonaan niin intuitiivisen tarkassa muodostelmasoitossa kuin dynaamisessa tekstuurien ominpäin tutkimisessa.
Ukrainalainen Natsvlishvili osoittautui vuorostaan juurevan maanläheiseksi kontran työstäjäksi, joka ei ujostellut myöskään väläyttää abstraktioiden hallintaansa hälyisän haastavissa puitteissa vakiopatteristi Pauls Ķierpen ankkuroidessa soivan kokonaisuuden kulun vakaaksi.
Seuraava, 23. Rigas Ritmi järjestetään Latviassa 6.–8.7.2023.
