Kun Poleenissa oli saatu täydennettyä suomalaisen jazzin historiatietoja, niin askeleet oli syytä suunnata seuraavaksi kohti Pieksämäen vanhaa puukirkkoa. Kirkko on rakennettu vuonna 1753, mutta sen erillinen kellotapuli valmistui jo muutamaa vuotta aikaisemmin 1746 ja se on tiettävästi Pieksämäen vanhin rakennus.
Luojan luomaa kesäpäivää vietetään tänään lauantai-iltapäivänä tässä vanhassa tunnelmallisessa kirkkomiljöössä, missä hieno tila ja musiikki yhdistyvät. Tarjolla on ranskalaista mustalaisjazzia, minkä musiikinlajin suomalainen jalokivi on Jazz Partout. Tänään tätä nelikkoa täydentävät laulaja Juki Välipakka ja tenorisaksofonisti Sirpa Suomalainen. Kvartetin soittajat ovat, yhtyeen johtaja kitaristi Kimmo Iltanen, haitaristi Mika Huusari, kitaristi Petri Krzywacki ja kontrabasisti Eerik Siikasaari. Hyvä yleisö, Jazz Partout. Näillä alkusanoilla juontajan ominaisuudessa Mikael Juntunen avasi konsertin.
Erikseen voisi mainita, että paikan arvokkuutta korostaen esiintyjät olivat kaikki pukeutuneet mustiin asuihin, mikä oli hieno ele ja teki konsertista vielä erityisen juhlavan. Kirkkoon olikin kerääntynyt ihan mukavan suuruinen joukko yleisöä kuuntelemaan Jazz Partout yhtyettä, mikä tunnetaan erityisesti belgialaisen kitaristin Django Reinhardtin ja belgialais-ranskalaisen haitaristin Gus Viseurin hengenheimolaisina. Käytännössä yhtyeen perusohjelmisto koostuu ranskalaistyylisestä mustalaisjazzista, mikä eli kultakauttaan swingin rinnalla sen huippukausina 1930- ja 1940-luvuilla.
Tällä kertaa, kun mukana oli kaksi vierailijaa, niin ohjelma rakentui hieman normaalista kvartettiesityksestä poiketen siten, että Jazz Partout esitti ensin neljä kappaletta yhtyeenä. Juki ja Sirpa tulivat mukaan sen jälkeen. Kahdessa lauletussa jazzstandardissa Juki toimi solistina ja sitten Sirpa hoiti solistin osuuden kolmannessa kappaleessa. Sen jälkeen yhtye esiintyi taas parin kappaleen verran ja lopuksi vielä kaikki olivat lavalla yhdessä.
Jazz Partout aloittikin heti huimasti Django Reinhardtin yhdellä hänen tunnetuimmista kappaleistaan, Minor Swing, mikä teki legendaarisen Quintet of the Hot Club of France jäseninä Djangon yhdessä viulisti Stéphane Grappelin, kanssa maailmanlaajuisesti tunnetuksi. Huippuhieno oli myös Charles Trenet’n La Mer, mikä kuultiin seuraavana. Hieman tuoreempaa tuotantoa oli kitaristi Dorado Schmittin sävellys Bossa Dorado vuodelta 1982. Kuten Kimmo Iltanen sanoi, kappale ei varsinaisesti ole bossa novaa ollenkaan, vaikka nimi näin antaa ymmärtää, mutta kuitenkin se edustaa jonkinlaista lattarimusiikkia. Sisällöltään ripille pääsyä sivunnut amerikkalainen Confessin’ sopi aiheen perusteella hyvin kirkkoympäristöön.
Juki toi julki, että ”on todella mahtavaa päästä näin hienon orkesterin kanssa vieraaksi. Tällaista me emme ole koskaan aikaisemmin yhdessä tehty”. Juki aloitti lauluosuutensa Cole Porterin vuodelta 1936 olevalla sävellyksellä I’ve Got You Under My Skin, mikä on eittämättä yksi tunnetuimmista jazzstandardeista kautta aikojen. Eipä silti ei seuraavakaan Ella Fitzgeraldin laulamana ensimmäistä kertaa kolme vuotta aikaisemmin julkaistu It’s Only a Paper Moon, pitkälle tästä jää.
Juki on rankattu useita kertoja Jazzrytmit-lehden paperiversion julkaisuvuosina suomalaisten artistiäänestyksessä parhaaksi jazzvokalistiksi. Se kävi jo näiden kahden lauletun kappaleen aikana hienosti esille, hän on edelleen niiden palkintojen arvoinen. Erityisesti skattaus toimi jälleen tehokkaan näyttävästi. Seuraavaksi soitetun Sidney Bechet’n nautinnollisen Petit Fleurin tulkitsi puolestaan Sirpa herkullisen rouheasti saksofonillaan yhtyeen säestyksellä.
Peruskokoonpano soitti sitten Pohjois-Ranskan sateisissa tunnelmissa kappaleen Je ne pourrai jamais vivre sans toi, mikä tunnetaan paremmin englantilaisesta versiosta I Will Wait For You. Suomeksi käännettynä se kulkee yksinkertaisesti nimellä Cherbourgin Sateenvarjot, samannimisen musikaalin mukaisesti. Sitten tuli Reinhardtin ehkä tutuin ja eniten soitettu kappale Nuages (Pilvet)
Jukin ja Sirpan tultua vielä lavalle oli viimeisen kappaleen aika. Vuoden 1942 elokuvasta Iceland lohkaistua kappaletta, There Will Never Be Another You, on tulkinnut moninainen joukko huippujazzartisteja vuosikymmenten aikana.
Jazz Partoutin esitys oli oiva sekoitus raikkaan menevää mustalais-swingiloa ja versioita kuumista ikivihreistä jazzstandardeista. Emme olleet vielä kuitenkaan kuulleet eleganttia ranskalaista chansonia. Yleisön raivoisien kättentaputusten saattelemana saimme kuulla yhden ylimääräisen kappaleen. Siihen vastineena Kimmo Iltanen totesi, ”kuten alussa sanoin, niin soitamme ranskalaistyyppistä musiikkia ja seuraava on argentiinalaisen säveltäjän perulaistyylinen valssi (sekös sai yleisön purskahtamaan nauruun). Tässä on sellainen Ranska-kytkentä, että tunnetuimman version tästä kappaleesta on esittänyt Edith Piaf nimellä La Foule. Mikä sen hienompaa olikaan kuin päättää konsertti chansonin tunnelmissa. Voilá se oli siinä.
Jazz Memories, Pieksämäen vanha kirkko 19.5.2017
16.00 Jazz Partout (Mika Huusari haitari, Petri Krzywacki kitara, Kimmo Iltanen kitara, Eerik Siikasaari basso) feat. Juki Välipakka, laulu ja Sirpa Suomalainen, tenorisaksofoni
