Silloin yhtye oli kutistunut yhdellä, kun kitaristina alkujaan mukana ollut Marc Ribot oli jäänyt pois kokoonpanosta. Passengers on siitä alkaen jatkanut pääsääntöisesti sekstettinä ja eilen Pakkahuoneen lavalla olivat alkuperäisryhmästä kaikki muut paitsi viulisti Jim Nolet, jonka nykyisessä kokoonpanossa on korvannut Sam Bardfeld.
Yhtye teki eräänlaisen paluun markkinoille vuonna 2010, kun Reunited-albumi julkaistiin pitkän yli vuosikymmenen kestäneen levytystauon jälkeen. Tavallaan tämä uusi tuleminen on myös yhdistetty nykyisin yhtyeen nimeen. Levyllä esiintyy vierailijoina moni “ulkopuolinen” artisti mm. laulajina Elvis Costello ja Debby Harry parilla kappaleella, mutta heitä ei Tampereella kuultu eikä nähty, vaan lauluosuuksista huolehtivat lähes koko “jengi” omalta osaltaan. Reunited-kiertueilla on mukana ollut vaihtelevasti myös Marc Ribot ja viime vuonna ensimmäistä kertaa esiintynyt kitaristi Brandon Seabrook.
The Jazz Passengersin uutta tulemista voidaan pitää jonkinlaisena uutena seikkailuna, missä musiikki on pohjaltaan perinteistä hard- ja postbopia, mutta vuosien saatossa mukaan on tullut myös runsaasti nykyjazzin ilmettä, valikoivaa, hienostunutta, hauskaa ja iloista huumoria.
Soitto on ammattimaisella otteella tehtyä, mutta siinä on mukana aimo annos lavayllätyksellisyyttä Frank Zappan tyyliin.
Avantgarden yksi erikoisimmista yhtyeistä, Lounge Lizards, missä molemmat yhtyeen perustajat Nathanson ja Fowlkes vaikuttivat 1980-luvulla yhdessä Marc Ribotin kanssa kuten myös yhtyeen rumpali/perkussionisti E.J. Rodriguez, on myös tuonut vaikutteita “Jazzmatkustelijoiden” omintakeiseen tyyliin. Sieltä ja teatterimaailmasta yhtyeelle tyypillinen vapaa “sirkustelu” varmasti osittain periytyy. Kaikki mitä instrumenteista ulos lähtee, työnnetään jonkinlaisena yhtenäisenä äänimattona kuulijoiden ihmeteltäväksi.
Saksofonisti Roy Nathansonin ja pasunisti Curtis Fowlkesin välinen yhteistyö oli saumatonta ja he loivat omalla tavallaan pohjan yhtyeen musiikilliselle esittämistyylille. Abstraktinen visionäärisyys ja jonkinasteinen epärealistisuus kohtasivat taidokkaan soittimien hallinnan heidän soitossaan. Sam Bardfeld viuluineen viritti soittoaan melko vapaasti vanhan koulukunnan swing perinteistä kumuloituvasta pohjasta, mutta päästeli välillä aika villisti avantgardismin tutkimattomissa ympyröissä. Vibrafonisti Bill Ware ja basisti Brad Jones tukivat taustaa monipuolisen näyttävästi.
Yhtyeen soitto kulki taiteellisesta bluesista raikkaan kuohuvaan R&B menoon. Hitaat balladit veivät ajatukset meheviin tunnelmabaareihin. Yhtyeellä oli taito siirtää ajatukset ja musiikki laajasti melodiasta toiseen. Balladien vastapainoksi heittäydyttiin helponoloisesti rockpitoiseen karheuteen. Suoraviivaisella mutkattomalla tyylillä ja kokemuksen antamalla varmuudella kuusikkopakka ohjaili soittoa eteenpäin uusimman albumin sisältöä pääosin seuraillen. Brooklynia kotipaikkanaan pitävä The Jazz Passengers Reunited soi “underground fiiliksellä”, pilke silmäkulmassa, mutta samalla niin maanläheisesti ja ymmärrettävästi. Heidän esityksestä jäi jälkeen raikas hyvänolontunne.
{youtube}zPxUTtTNFzo{/youtube}
