Perjantai-iltana Jazzkukon ohjelmassa oli jo perinteinen konsertti Laitilan kaupungintalolla. Vaikka tila kieltämättä on aavistuksen steriili musiikin pidoille, niin akustiikalta se on kohtuullisen hyvä.
Ensimmäisen puoliskon täytti Jazzkukon taiteellisen johtajan, kitaristi Kari Antilan Quartet, jota tähditti espanjalainen alttosaksofonisti Gianni Galiardi. Muut soittajat olivat Alexi Tuomarila piano, Ville Herrala basso ja rummuissa Tuomas Timonen. Yhtenä erityisyytenä nousi illan aikana esille nouskin Herralan ja Timosen yhteissoitto – todella tiukka pohjadynamo muiden artistien irroitteluille.
Gagliardia on kehuttu, eikä suotta. Mitä pitemmälle ilta ehti, sen syvemmäksi miehen fonin soitto taittui.
Tuomarila on paitsi käsittämättömän taitava pianisti, niin ehkä tyylikkäimpiä tilan antajia ja taustoittajia muiden muusikoiden suorituksille. Musiikillinen vuoropuhelu toteutui toki muidenkin toimesta.
Kari Antilan soittoa pitempään seuranneena voisin todeta, että hänelle on tehnyt ilmeisen hyvää lähivuosien New Yorkissa vietetty aika ja runsas soittaminen erilaisten muusikoiden kanssa. Tuntuu kuin hänen soittoonsa olisi kasvanut voimaa ja elävyyttä, rohkeuttakin enemmän. Se näkyy myös sävellyksissä – mm. illan konsertissa ensiesityksensä saanut Take love -kappale oli tunnepitoinen, pehmeää melankolista melodiaa, jota varioitiin eteenpäin muiden toimesta komeasti.
Pyysalo hirmuisessa iskussa
Väliajan jälkeen estraadille saapui Severi Pyysalo basisti Herralan kanssa. Vaihvihkaisen ja lämmittelevän leikittelevän aloitusvedon jälkeen soittajia kerääntyi kutakuinkin kappale kerrallaan lisää. Ja kun vuorossa oli Pyysalon oma sävellys The Prize of Everything, niin kaikki illan soittajat olivat yhdessä. Eikä siitä tietenkään minnekään pääse, Pyysalo on virtuoosi vibrafoninsa ääressä kun oikein lennokkuuteen innostuu. Tämä tuli ilmi yleisön reaktioista ja myös soittajakollegojen arvonannosta.
Livetilanteessa pystyi seuraamaan varsin hyvin myös hänen ja Herralan sekä Timosen yhteisymmärrystä kappaleiden rytmipohjista, jaoista, nyansseista. Taidokasta, ja paikoitellen nopeuskin oli kieltämättä huippuluokkaa.
Improvisaatio-osuudet paljastivat vääjäämättä myös sen, miten taitavia muusikoita perjantai-iltana Laitilassa esiintyi. Erittäin taitavia.
