Yhdistyksen puheenjohtaja Miikka Porkka hehkutti jo ennen John Fogertyn esiintymistä onnellisena talkooväen onnistunutta toimintaa ja hienoa yleisömäärää. Kaikki oli mennyt nappiin ja puheenjohtaja sai huokaista helpotuksesta.
Lippuja pääkonserttiin oli myyty noin 11 500, joista reilut 10 000 ennakkoon. Talkootyöntekijät, yhteistyökumppanit ja lapset mukaan lukien Vanhankylänniemessä juhli lauantain aikana kaikkiaan noin 14 500 kuulijaa. Myös klubit ja Blueskatu keräsivät kiitettävät määrät yleisöä. Mieluisinta Porkalle on se, että mukava lipunmyynti takaa hyvät bileet ensi vuodellekin.
Tällä kertaa vetonaulaksi oli hankittu vanha CCR-mies John Fogerty, joka ei tuottanut pettymystä, vaan veti sinisessä ruutupaidassaan uskomattoman hienon keikan. Sitä ei haitannut edes se, että mies tuli Vanhankylänniemeen miltei suoraan lentokoneesta. Keikka oli varsinainen hittiputki, joka piti sisällään CCR:n tunnetuimmat klassikot Bad Moon Risingista ja Green Riveristä lähtien. Niitä me kaikki odotimmekin. Yllätysvetona tuli lisäksi Roy Orbisonin “Pretty Woman”. On se vaan niin hienoa, kun legenda vetää klassikoita, yleisöstä todettiin.
Pääkonsertin avasi Honey B. & the T-Bones monipuolisella ja verevällä setillään, joka piti sisällään afrokuvioita, äänitaidetta, modernia bluesia ja pieniä yllätyksiä. Kysymyksessä oli osa bändin 30-vuotisjuhlakiertuetta. Keikan avasi Hot Dog Man. Lisäksi siinä kuultiin Hangaround, Doomsday blues ja J.B. Lenoirin Mojo Boogie. Viimeksi mainittua Esa Kuloniemi koristeli Elmor Jamesin tutuin (Dust my Broom) riffein.
Bändi oli ja on yhä tosi hyvässä iskussa. Aijan laulu on äänitaidetta, Esan slide tukee Aijan laulua, tulee välillä hienosti esiin nautittavissa sooloissa, mutta ei tunge väkisin eturintamaan. Ja komppi toimii, Aija bassottelee tyylikkäästi, Jaska Lukkarinen soittaa rumpuja sävykkäästi ja Mamba Assefa täydentää ja koristelee percussio-osastolla rytmipuolen milteipä täydelliseksi.
Jokaisella on mahdollisuus kokea tämä nautinto myös kotisohvalla, sillä yhtyeen 16.5.2012 julkaistu levy Alive in Helsinki sisältää lähes kaikki setin biisit. Levystä on 30.5.2012 julkaistu tuplavinyylipainos. Niin Honey B. & the T-Bones on juhlakiertueen ja -levyn ansainnut.
The Los Lonely Boys otti seuraavaksi yleisön haltuunsa lattarisävytteisellä bluesrokillaan. Tämä trio näytti, että laatu korvaa määrän. Trio riittää, kun taitoa löytyy. Grammy-voittajat uskalsivat vetää myös pari hidasta bluesia, joita niin moni odotti vesi kielellä Hitaita blueseja kuullaan nimittäin aivan liian harvoin.
Eli “Paperboy” Reed oli suurimmalle osalle uusi tuttavuus ja myös myönteinen yllätys. Miehen soulkuviot purivat kansaan kuin se kuuluisa veitsi voihin. Yritystä ja latausta riitti. Laulun lisäksi mies käsitteli kitaraa ihan mukiinmenevästi. Näin ainakin yleisö tuumasi.
Fogertyn esiintymisestä vielä sen verran, että keikan loppupuolella kuultu Have You Ever Seen the Rain osui sopivaan paikkaan, sillä hetkeä aiemmin taivaalta alkoi ripotella hiljakseen vettä. Sitä ei tosin lavan äärellä edes huomannut, niin maaginen oli tunnelma. Yleisö yhtyi kuitenkin ymmärrettävistä syistä lauluun. Joku tosin lauloi heti biisiä Who´ll Stop The Rain. Niin ja myöhemmin yössä kaikui tietysti Midnight Special.
Pääkonsertin aikana festarialueella marssi, juoksi ja jammasi 350 onnellista kitaristinalkua. Sen verran kitaroita nikkaroitiin lastenosastolla. Lasten tapahtuman vastuuhenkilön Kristiina Saarnikko olisi toivottanut paikalle vielä enemmänkin kitaran rakentajia. Järjestäjät olivat nimittäin varanneet lapsille tuplamäärän eli 700 kitarapohjaa. Niitä on siis varastossa ensi vuotta varten, joten lisää lapsia paikalle.
Vivian ja Titus Fihlman olivat tulleet Kouvolasta isänsä Kari Fihlmanin kanssa pääkonserttiin. Lasten kitarakokoelma täydentyi jo kolmannella custom-versiolla. Kari kertoi epäröineensä aamulla Järvenpäähän lähtöä, koska sää näytti ennusteiden mukaan epävakaiselta. Tällöin Titus oli purskahtanut itkuun ja sanonut vaativasti, että kyllä myö lähdetään. Kun isä oli vedonnut huonoon säähän, Titus oli todennut, että siellä on niin mukavaa ja että voidaanhan myö ottaa sadetakit ja kumisaappaat mukaan. Se oli kyllä oikean bluesmiehen puhetta. Nuoren pojan asenne on kohdallaan. Tituskin voi kiittää lasten tapahtumasta vastaavia talkoolaisia. Heidän ansiostaan jo kolmas Puistoblues-sukupolvi on jo kovassa kasvuvauhdissa.
Kristiina Saarnikko kertoi, että tällä kertaa pääkonsertin yhteyteen ei järjestetty lapsille omaa bändiä, koska lapset eivät ole aikaisempina kesinä jaksaneet istua passiivisina paikallaan. Tällä kertaa paikalla oli Kulttuuripaja Kasper, joka järjesti lapsille mahdollisuuden kokeilla ohjatusti sirkusvälineistöä. Kitaran nikkaroinnin lisäksi tämä järjestely toimi hyvin.
Ja blues jatkui sunnuntaina Silliblues päätti bluesit paikallisessa ravintola Blackpoolissa. Tapahtumassa esiintyivät kuusihenkinen unkarilaisbändi T. Rogers Blues Band sekä kotimaisista Honey B. & T-Bones, Swamp Ash, Pekka Kokkonen Blues Band (kotikonnuillaan) ja T. Halonen & Big Bore.
Jatkuu, jatkuu…
En usko olevani kovin kaukana oikeasta, kun kiitän kaikkien paikalla olleiden puolesta Järvenpään Blues-Jazz Diggarit ry:tä erinomaisesti järjestetystä juurimusiikkitapahtumasta. Ei muuta kuin hetki ansaittua lepoa ja sitten uutta kesätapahtumaa ja mahdollisia klubi-iltoja suunnittelemaan.
Mutta ennen ensi kesää on parasta käydä tarkistamassa, mihin Puistobluesin pirteä pikkuveli Raumablues pystyy. Sen pääkonserttihan on vajaan kahden viikon päästä eli lauantaina 14.7.2012 Raumalla Äijänsuon palloiluhallissa. Sinne täytyy lähteä ja kertoa myöhemmin näillä sivuilla, miten pikkuveli pärjäsi.
