PBB on ehtinyt nyt siis 40 vuoden ikään. Yhtyeen toiminta eli pitkään hiljaiselossa, mutta vuonna 2008 yhtyeen taiteellinen vetovastuu siirtyi Palmgren Konservatorion hoitoon ja siitä lähtien alkoi “uusi tuleminen”. Paluukonsertti tapahtui vappuna 2008 ja sen jälkeen yhtye on pitänyt kolmisenkymmentä konserttia. Orkesterin taiteellisista linjauksista vastaavat nykyään Palmgren opiston rehtori Juha Järvinen ja orkesterissa baritonisaksofonia soittava Juha Unkila. Kokoonpanossa on luonnollisesti vuosien saatossa tapahtunut muutoksia ja soittajat nuorentuneet, mutta perustajajäsenistä on edelleen mukana yksi soittaja, pasunisti Martti Kojo.
Tämän vuoden Pori Jazz Festivaalin avauksessa lauantaina PBB soitti suurien orkestereiden tyyliin sopivaa rehevää swingpohjaista standardeihin perustuvaa musiikkia. Keskiviikko iltana yhtye juhlisti 40 vuoden taivaltaan julkaisemalla sen kunniaksi myös uuden levyn, Luhtahuitti.
Pori Jazzin tilaustyönä rakennettu konsertti Porin Teatterin lavalla oli samalla tämän levyn julkaisukeikka. Mukana yhtyeen solistina soitti myös Porista maailmalle lähtenyt bassoklarinetisti Tapani Rinne, joka on aloittanut muusikon uransa juuri PBB:n riveissä.
Nyt eivät soineet tutut klassikot ja evergreenit vaan aivan uudet sävellykset, jotka olivat Tapani Rinteen ja Arttu Takalon säveltämiä. Illan konsertissa esitettiin kaikkiaan kuusi kappaletta, joista kantaesityksenä kuulimme PBB:n Arttu Takalolta tilaama sävellys Lord Strange. Muut levyllä olevat kappaleet, mitkä Juha Järvisen johtama noin 20 hengen mahtava orkesteri soitti, noin tunnin mittaisessa konsertissaan, olivat Tiim, Mel, Luhtahuitti ja Lenak. Rinteen sävellyksiin sovitukset PBB:n käyttöön olivat tehneet Iro Haarla sekä Takalo.
Olemme jazzmusiikissa tottuneet ison orkesterin hyvin energisesti svengaavaan swingiin. Luhtahuitti oli selvästi tavanomaisesta ison orkesterin jazzin soittotyylistä poikkeavaa. Kokonaisuutenaan esitys oli melko hidastempoista ja mietiskelevää klassisen kamarimusiikkimaista jazztyyliä, mutta sävellyksissä oli kuitenkin aivan loistavia, nopeasti vaihtelevia tempoja.
Soitto muuttui äkkipikaisesti, nousi välillä kiivaasti ja nopeasti ja hyökkäsi eteenpäin kuin leijona saaliinsa kimppuun. Tyylillisesti “Luhtahuitti” oli kokonaisuus, jota kutoo kasaan kaikissa kappaleissa solistisessa roolissa oleva Tapani Rinne bassoklarinetteineen.
Varsinkin viimeisessä Lenak tulkinnassa Rinteen bassoklarinetista lähti hänen tekemiensä looppausten kanssa aivan mielettömän hieno äänien kirjo. Siitä syntynyt yhtenäinen massa jäi kaikumaan teatterin lehtereille Rinteen puhalluksen myötä pitkäksi aikaa. Oli tosi upea kokemus kuulla jotain tavallaan aivan uutta.
Orkesterin johtaja ja taiteellinen tuottaja Juha Järvinen on todennut, että PBB halusi uudistua neljänkymmenen vuoden taipaleen aikana musiikillisesti totutuista klassisista swing standardeista uusille linjoille. Uuden materiaalin esittämisellä haluttiin samalla myös saada aikaan uutta ilmettä ja taiteellisesti persoonallisempaa, muista erottuvaa musiikkia.
Toivottavasti yhteistyö Tapani Rinteen kanssa tulee jatkumaan, kuten vihiä on ollut, ja saamme tulevaisuudessa nauttia lisää Tapanin sävellyksiä PBB:n esittämänä.
