Pianisti Kari Ikonen on johtavia suomalaisia jazzmuusikkoja. Yrjö-palkittu Ikonen on arvostettu muusikko myös rajojemme ulkopuolella. Hän johtaa kymmenkuntaa omaa kokoonpanoa, joista Trio Toffa taitaa olla uusin. Torstain karmean kolea loppuilta oli vaihtunut perjantaina auringonpaisteeksi, kun kolmikko avasi Jokilavan konsertit alkuiltapäivästä.
Trio on liikkeellä erikoisella soitinyhdistelmällä. Ikosen moog-syntetisaattori tuli tutuksi jo 2000-luvun alussa hänen Gnomus triostaan, kansainvälisyyttä triossa edustaa beniniläinen laulaja-perkussionisti Noël Saizonou djembe-rumpuineen ja helistimineen ja trio vahvistuu Petri Kauton kitarasoundilla.
Trion sanotaan seikkailevan popista, afrobeatista ja jazzista luonnostellulla alustalla. No, en osaa selkeästi tätä erotella. Siihen ei ehkä ole tarvettakaan, mutta en siitä löytänyt selkeästi ainakaan länsimaalaista nykypäivän populääriaineksia. Saizonoun laulusta ja rummun taputuksesta syntyi ilmiselvästi afrikkalainen rytmiikka. Ehkä se sitten piti sisällään myös afrikkalaista popmusiikkia. Kari taas on piinkova jazzmuusikko, joten niitä soundeja irtoaa niistä instrumenteista, joita hän käsittelee.
Mitäpä sillä sinänsä on väliä, sillä kolmikko jakoi iloista soittamisen riemua paikalle tulleille. Sitä oli helppo sisäistää ja lähteä mukaan soinnikkaaseen riemukulkueeseen. Näin ensikuulemalta trioa oli mukava kuunnella. Äänialueetkin olivat yllättävän vaihtelevia, mutta en tiedä miten tilanne muuttuisi, kun edetään pitemmälle. Kaikesta huolimatta lähti jalka mukavasti vipattamaan ja se kait oli tärkeintä, että paikalle tullut yleisö löysi hyvän fiiliksen kauniina kesäpäivänä.
Trio julkaisi Positive -nimisen ensialbumin viime syksynä ja sen sisällön puitteissa matka eteni. Nimi oikeastaan kertoo aika pitkälle olennaisen yhtyeen musiikista. Positiivinen elämänasenne ja energia tulevat siitä esille.
Benin Blues aloitti mukavan pulleasti ja rehellisesti bluesin mukaan. Noëlin mukaan Azonté kertoi tarinaa luonnon monimuotoisuudesta, ihmisistä, eläimistä, linnuista, kaikesta ympärillämme olevasta, jonka luoja on synnyttänyt ja antanut meille kokonaisvaltaisesti käyttöön, jotta voisimme elää hyvää elämää. Domingassa puolestaan taputeltiin rytmikkäästi. Tumbara oli mielestäni tyypillinen afrikkalainen laulelma. Miwa oli tervetulolaulu, missä tuli esille selkeä woodoo -perinteessä käytetty musiikillinen pohja. Lopuksi kuultiin vielä pari kappaletta Quelebo ja Ozin De.
Pori Jazz 2017 perjantai 14.7.2017
Jokilava
14:00 Trio Toffa
