Oulun Konservatorion pop&jazzkoulutuksen opiskelijat tarjosivat illan aluksi mainion Nat King Cole Tribuutin. Bändi tunnetaan myös nimellä ALKO Jazz Orkesteri, joka saattaa viitata valtiolliseen monopoliimme, jolla ei tietenkään ole mitään tekemistä jatsin kanssa sen enempää kuin tuon monopolin tyrkyttämillä juomillakaan jatsin soittajien kanssa. Ehkäpä siksi orkesteri esiintyi hieman pitkähköllä salanimellä.
Bändin pitkä nimi ei tahtia haitannut, sillä soitto oli iskevää, sopivan hienostunutta ja kaikin puolin nautittavaa. Nyt voi syystä kysyä ”Ookkonä Oulusta, Ossaakkonä soittaa”, sillä tämä porukka osasi soittaa ja hallitsi soittopelinsä. Nature Boy, Route 66, Papermoon, Mona-Liisa, Unforgettable ja muut Nat King Colen tunnetuksi tekemät hitit saivat ansaitseman tulkinnan. Yhteissoitto sujui hienosti. Soolot maustivat esitystä sopivasti. Antti Alatörmänen lauloi kuin kokenut crooneri. Janne Alakiutun rummut, Aleksis Kestin basso, Henna Linkon koskettimet ja Teppo Laitilan kitara toivat hienon rytmillisen taustan, jota Pilvi Kokkosen ja Giovanna La Melan trumpetit ja Timo Marjoniemen saksofoni täydensivät ja veivät luontevaan mainstream -meininkiin.
Teppo Laitilan kitara sai sopivasti soolotilaa. Hänen kitaransa soi tyylikkään pelkistetysti niin kuin näissä biiseissä pitääkin. Henna Linko sai koskettimistaan irti Nat King Colen soittoon kuuluvia taianomaisia säveliä. Tyylikäs torvisektio hoiti hommansa todella hienosti. Timo Marjoniemen soolo Nature Boyssa oli varsin vakuuttava. Samaa voi sanoa Teppo Laitilan kitara-soolosta. Loistava esitys nuorilta opiskelijoilta.
The Filthy Six englantilais-suomalaisena yhteistyö-projektina oli ennakkoon todella mielenkiintoinen kokoonpano. Onhan kokoonpanon vetäjä Nick Etwell Lontoon arvostetuimpia trumpetisteja. Hän on vaikuttanut jo vuosia Grammy-palkitun Mumford and Sonsin kiertuekokoonpanossa. Saksofonisti Frank Walden on toiminut Tom Jonesin saksofonistina ja sektioliiderinä pitkään. Tätä ennen hän soitti Amy Winehousen yhtyeessä tämän koko uran ajan. Kitaristi James Fenn on soittanut muun muassa James Taylor Quartetissa. Bändin komppiosasto onkin sitten suomalainen. Sen muodostivat uransa Lontoossa tehnyt rumpali Kari Paavola, basisti Heikki Laine ja urkuri Sami Nieminen, joka muistettaneen parhaiten Nieminen&Litmanen duosta.
Täytyy sanoa, että odotuksissa ei petytty. Ei ainakaan, jos piti Acid-jatsista ja Soul-jazzista. Ja jos ei pitänyt, niin piti varmaankin tämän jälkeen. Tiukkaa brassia, groovea ja sielua löytyi enemmän kuin osasi toivoa. Bändin ohjelmisto koostui bändin kolmen levyn antimista. Itse en noita levyjä tunne, joten biisejä on mahdotonta lähteä tarkemmin analysoimaan.
Rytmiryhmä toimi tiukasti, kuinkas muuten. Paavola rummutti genreen sopivan raskaalla otteella. Välillä melodiaa kuljetti Nieminen koskettimillaan, välillä kumpikin puhaltajista, joko yhdessä tai erikseen. James Fenn pääsi sopivasti näyttämään kitarataituruuttaan. Puoliakustinen Gibson -kitara soi hienosti. Walden ja Etwel näyttivät voimansa puhaltajina myös sooloissaan. Tiukka setti, joka houkutteli yleisön joraamaan. Hitaita yleisö sai kyllä odottaa Miljoonasateen esiintymiseen saakka. Tuo keskiyön jälkeen alkanut esiintyminen jäi kyllä valitettavasti itseltäni väliin, vaikka niin mainio bändi olikin kysymyksessä. Sorry siitä taas kerran.
Äkäshotelii 28.1.2017
Oulun Konservatorion pop&jazzkoulutuksen opiskelijat
The Filthy Six
Miljoonasade
