Monipuolinen kitaristi, säveltäjä, sovittaja ja soitonopettaja Ilpo Murtojärvi valittiin Turku Jazz 2015 artistiksi. Vuosikymmenten saatossa monissa eri musiikinlajeja edustaneissa kokoonpanoissa ja mm. TV-projekteissa mukana ollut Murtojärvi käynnisti perjantain Jazzkukko festivaalin ohjelman Tiihosen kahvilan pihamaalla pidetyllä kahden setin mittaisella ilmaiskonsertilla.
Turkulaismuusikoista koostuva Ilpo Murtojärvi Quartet soitti kokoonpanossa, missä Ilpon ohella olivat Turku Jazz 2016 vuoden artistiksi valittu saksofonisti Jusu Heinonen, basisti Vesku Saloranta ja rumpali Oskar Suksi. Ilpo kertoi Laitilan olevan tuttu paikka jo 1970-luvulta, kun hänellä oli Kaamos -niminen yhtye laitilalaisen kosketinsoittajan kanssa.
– Soitamme joitakin jazzstandardeja ja itse kirjoittamiani takavuosien sävellyksiä sekä myös tuoreempaa materiaalia aivan viime ajoilta, kertoi Ilpo aluksi.
Ensimmäisen setti alkoi saksofonisti Jimmy Heathin kappaleella A Sound For Sore Ears jatkuen kahdella Ilpon omalla sävellyksellä.
Mukavan leppoisalla tempolla kulkeneeseen noin vuoden vanhaan kappaleeseen Ford Transit 81 liittyi muistoja ajoilta, jolloin Murtojärvi omisti auton, millä tehtiin keikkoja ja monia pieniä retkiä perheen kanssa.
Hieman hitaammin ja mutkaisemmin seikkaileva kiuruista tai leivosista kertova Skylarks, oli uutta vähän toista vuotta vanhaa sävellystyötä.
Nuorena auto-onnettomuudessa kuolleen Clifford Brownin syntymästä tuli viime syksynä kuluneeksi 85 vuotta. Kuulimme kappaleen Joy Spring, missä saksofonisti Jusu Heinonen toimi hienosti pääsolistin roolissa.
Yleisesti jazzstandardeiksi luokiteltuihin kappaleisiin liittyvät nopeassa tempossa vaihtuvat lyhyet soolot vuoropuheluineen. Tämän kappaleen aikana kvartetti aloitti viestin vaihtovyyhdin vuorottain jatkuvia tiukkoja kysymyksiä ja vastauksia toisilleen jaellen. Soittoa kierrätettiin saksofonin ja kitaran kautta rytmittäjille, jotka siirsivät kapulan tukevasti takaisin kiertoon.
Repe Helismaan balladista Päivänsäde & Menninkäinen Ilpo oli sovittanut omintakeisen version, jonka aikana Jusu puhalsi sopraanolla pitkän itkettävän surullisen soolon.
Ensimmäisen osion päätteeksi kvartetti soitti Murtojärven jo 70-luvulla säveltämän progressiivisen rockkauden muistoja mieleen tuoneen jykevästi jyrähtelevän bluespohjaisen kappaleen Raskas Kuu.
Kun luova kahvitauko leivonnaisten ja jäätelön parissa oli vietetty, niin kvartetti jatkoi soittoa Hannu Riikosen balladilla Nest Song, mikä eteni alkuun kauniisti rauhallisen hitaalla tahdilla, mutta nousi loppua kohden melko mahtipontiseksi voimalliseksi.
Sitten palattiin 70-luvun skaalojen ihmeelliseen maailmaan, jolloin Superlokrinen Tanssi sekoitteli ajatuksia. Siitä Ilpo antoi kitarallaan lyhyen näytön ja sanoi, että ”Jusukin osaa tehdä sen näin”. Se oli aikaa, jolloin jokin yllättävä erikoisuus toi mukaan mielenkiintoista hämmennystä soittoon. Kuka sitäkin sitten ymmärtää, mutta kuulemma se on sellainen asteikko, minkä kehyksissä kappale liikkuu asteikon rajoissa. Justiinsa niin, näinhän se on ja kysymysmerkki perään. Se oli jännän erilainen progressiivinen marssi.
Tämän ”sekoilun” jälkeen mentiin vähän uudempaan Ilpon tuotantoon pelkistetymmällä kappaleella Spring. Erikoisen mietteliään hakevan alun jälkeen lopussa meno yltyi melkoista tykitystä. Sitten Ilpo siirsi ajatuksen hieman ECM-tyylisiin ajatuksiin jazzmusiikista. Siinä palattiin edelleen 70-luvulle eikä kappaleelle ollut löytynyt oikeanlaista nimitystä ja siksi se jatkaa elämää edelleen nimellä No Name For The Moment. Setin viimeisenä kuultiin Ilpon uusinta tuotantoa oleva Robot Boogie, minkä nimikin jo paljasti, että kyseessä oli reipas otatus rytmikästä boogie-musiikkia.
Yleisön vaatiessa kuulla vielä jotain kvartetti kokosi soittimensa uudestaan ja lopuksi mentiin rehevästi aidossa bluesin ja free jazzin keskiössä loistavan Nat Adderleyn Teaneck -nimisen kappaleen pyörityksessä.
Jazzkukko 2016, perjantai 5.8.2016
Tiihosen Kahvila
17.00 Ilpo Murtojärvi Quartet
(Ilpo Murtojärvi: kitara, Jusu Heinonen: saksofoni, Vesku Saloranta: basso ja Oskar Suksi: rummut)
