Joroisten Musiikkipäivät 2016 päättyi Joroisten osalta lauantai-iltana 30.7. U-Contin tehdashallissa, jossa 50-vuotiaan tehdasmiljöön isoon halliin rakennettu estradi tarjoili paikalle saapuneelle noin 800 -päiselle yleisölle menevän loppuhuipennuksen. Kyseessä ei ollut klassista tai kamarimusiikkia, jazzia tai evergreenejä vaan legendaarinen Ismo Alanko yhtyeineen. Rujo tehdashalli sykki nostalgiaa että tätäpäivää tiiviinä ja viihdyttävänä lähes kolmen tunnin ajan… tosin pienellä hengähdystauolla…
Ismo Alanko oli huippuviressä. Eikä sovi kuin ihmetellä, miten hyvässä kunnossa hän ikäisekseen on, kun seurasi hänen lava koreografiaa että ulosantiaan. Hän sai myös yleisön pogoamaan esittämänsä musiikin tahdissa… jopa pieni yhteislaulukin irtosi. Tuntui siltä kuin pääosin hänen itsensä ikäinen yleisö olisi nuortunut reilut 30 vuotta… tavattoman hieno esitys, josta Alangolle täydet pisteet.
Häntä säestävä orkesteri äityi myös huimaan suoritukseen, kun homma toimii, niin se toimii. Eturivissä soittaneet kitaristi Jussi Jaakonaho ja basisti Mikko Mäkelä pistivät sananmukaisesti ”keppinsä palamaan”. Rumpali Niko Votkin piiskasi ja mätti patteristoaan stetson päässään. Takarivin työmyyrinä hääräsivät orkesterin monitoimimiehet, saksofonisti-huilisti-sellisti-kitaristi-kiipparisti Joakim Berghäll ja pasunisti-kiipparisti-perkussionisti Juho Viljanen… kaikkinensa hurja joukko Ismo Alangon tapaan. Hienoa kuunneltavaa!
Joroinen summasummarum
Tänä vuonna Ilma -teemalla toteutettu Joroisen Musiikkipäivät petrasi komeasti kävijämääräänsä verrattuna edellisvuoteen. Nyt saavutettiin eri tilaisuuksissa yhteensä lähes 5.000 kävijän rajapyykki. Varsinainen tapahtuman taloudellinen tulos selviää, vasta myöhemmin, kun kaikki tulot ja menot on saatu lopullisesti laskettua. Mutta näin ennakkoon näyttää siltä, että ei kovin kauas ennakkoon budjetoidusta jäädä, josko yhtään. Eli kolmivuotistavoite talouden tasapainottamiseksi on toteutumassa melko hyvin ainakin tämän vuoden osalta.
Joroisten Musiikkipäivien tuottajana ja taiteellisena johtajana toimivan Jan Hultinin ensimmäinen toimintavuosi näyttää siis aika valoisalta ja hänen tekemänsä ohjelmalliset uudistukset sekä suuntaviivat näyttävät olevan oikeansuuntaisia. Hultin on ottanut perinteisen klassisen ja kamarimusiikin rinnalle ohjelmistoon entistä enemmän kirkkokonsertteja, jazzia, iskelmää ja jopa rockia. Niiden avulla onnistuttiin kasvattamaan yleisömääriä ja kassavirtaa, jolla pystytään tukemaan entistä paremmin mm. perinteisiä kartanokonsertteja.
Uudistettu ohjelmakokonaisuus ei kuitenkaan ollut ristiriidassa menneeseen, vaan tapahtuman vuosikymmenten mittainen perinne sykki edelleen voimakkaana. Tulevaisuudessa on ilmeisesti odotettavissa hieman lisää muutoksia, jotka muokkaavat ja täydentävät ohjelmistoa tietyiltä osin. Toivottavasti myös jazzin, sillä tämänvuotinen Jormu Jazz osoitti kuuluvansa osaksi Musiikkipäiviä.
Joroisten Musiikkipäivät on hyvä esimerkki pienemmästä tapahtumasta, jolla on suuri sydän. Nyt ei tavoitella mitään massiivisia yleisömääriä ja kaljanhuuruista markkinahumua pelkkien isojen nimien voimin. Tapahtuma haluaa ensisijaisesti tarjota hyvää ja tasokasta musiikkia, tyylikirjon kattaessa useita tyylilajeja. Soittopaikkojen kirjo, niiden persoonallisuus ja intiimiys antavat tapahtumalle oman persoonallisen leiman. Myös esiintyjien ja yleisön välinen läheisyys sekä keskinäinen tunnetila ovat joroislaisia valtteja.
Näitä pienempiä, aistikkaita ja maanläheisiä tapahtumia on maassamme useita. Niiden huomioarvo maamme medioissa on valitetettavan pientä, valtakunnallisesti lähes surkeata. Tämä on sinänsä valitettavaa, sillä monet niistä pitävät sisällään erinomaisen hienon ohjelmakattauksen. Kattauksen, jota pääsee kuuntelemaan todella persoonallisissa, erilaisissa ja erikoisissa miljöissä. Lisäksi jokainen tapahtuma sykkii omanlaistaan upeaa tunnettaan. Joroisten Musiikkipäivät on yksi niistä.
Joroisten Musiikkipäivät soitetaan ensi kesänä 40. kertaa. Toivottavasti entista antoisampana, mutta silti perinteitään kunnioittavana.
