Korpo Sea Jazzin kahden orkesterin pääkonsertti eilen illalla Kommunalgårdenin salissa oli loppuunmyyty. Paikalla olleiden kuulijoiden esittämistä arvioista kuultuna yleisö oli ollut aivan hullaantunut kahden erilaisen ja erikoisen yhtyeen tekemisistä lavalla. Ennen esityksen alkua Korpo Sea Jazzin puheenjohtaja Bosse Mellberg kiitti tämän vuoden taiteellista johtajaa Marzi Nymania onnistuneista artistivalinnoista ja ohjelmarakenteen kokonaissuunnittelun toteutuksesta sekä hyvästä yhteistyöstä. Samassa tilaisuudessa julkistettiin pianisti Riitta Paakin nimitys ensi vuoden Korpo Sea Jazzin taiteelliseksi johtajaksi.
Kolmen rumpalin kopla
Rumpalitaiteilija Mika Kallion johtama Slaaki on kolmen erilaisen rumpalin yhteenliittymä. Mika itse on tunnettu taiteellisesta rumpujen soitosta ja tunnustettu tahdittaja erityisesti improvisoituun freejazziin erikoistuneista yhtyeistä ja yleensä muutenkin kansainvälisistä yhteyksistä tämän suunnan muusikoihin. Mikko Hassinen puolestaan on paljon muuta kuin pelkästään rumpali. Hänet tunnetaan säveltäjänä, sovittajana, kapellimestarina ja musiikin tuottajana. Hän on toiminut ja toimii myös monien erilaisten ja erikokoisten kokoonpanojen rumpalina. Anssi Nykänen on eräänlainen kameleontti tässä seurassa, hän vaikuttaa mitä erilaisimpien rytmimusiikin alueilla toimivien orkestereiden rumpalina. Hän pyörittää rytmikonetta, mikä elää niin hitaissa balladeissa kuin rockin hevosvoimia vaativissa voimaosioissa.
Näiden kolmen rumpalin muodostama Kallio Slaaki soitti eilisessä konsertissa Mika Kallion tekemän yhden setin mittaisen yhtenäisen sävellystyön, mikä koostui eri sävellyksien yhteensovittamisesta. Mika oli luonut esitykselle raamit, missä liikutaan. Niiden sisällä hän on antanut tarkkaan mietityt ja sovitut rajat missä jokaiselle annetaan tilaa toteuttaa omaa luontaista toimintatapaansa. Kysymys ei siis ole mistään rumpujen soiton kilpailusta, vaan yhteispelistä, vuorovaikutuksesta ja keskinäisestä keskustelusta erilaisten rumpusettien takaa. Kun kolmikko pääsi vauhtiin ja asian ytimeen, tuloksena oli rytminen ja tahdikas kolkutuksin yhtenäinen kliimaksi. Ilmassa oli kihelmöivää hiljaista jännitettä, kilinää, kolinaa, mikä muuttui välillä vähän hektisemmäksi ja mahtipontisemmaksi kannunkolisteluksi. Mielenkiintoinen esitys kuljetti kuulijaa tarinasta toiseen kiinnostavasti. Mukaansatempaava esitys sai yleisön jakamattoman riemukkaan vastaanoton.
Omaperäistä sävellysvärikkyyttä
Anna-Mari Kähärän Orkesteri koostuu Anna-Marin lempimuusikoista: kitaristit Marzi Nyman ja Jarmo Saari sekä rumpali Zarkus Poussa. Teatterimusiikin alalla ja runoihin perustuvien sävellysten tekijänä ja monenlaisten orkestereiden parissa viihtyvä Anna-Mari Kähärä tekee omaperäistä musiikkia. Sen sai myös eilen Kommunalgårdeniin saapunut yleisö todeta. Hän on laulajana hyvin ulospäin suuntautuva, eräänlainen luonnonlapsi, joka osaa ottaa yleisönsä ”pihteihin” näyttävästi älykkäillä huomautuksilla ja lausunnoilla sekä ulkoisella olemuksellaan, mikä tuntuu olevan harkitusti suunniteltu. Tunnelma salissa oli kuulemma ollut huikea.
Yhtyeen esitystyyli oli merkillepantavan erikoista, suuresti yleisistä linjoista poikkeavaa, mikä tekee siitä myös kiinnostavan. Näin näytti nyt ainakin käyvän, sillä yhtye teki tietojen mukaan heti innostavan vaikutuksen yleisöön ja konsertti venyi varsin pitkäksi. Odottamattomia soitannollisia kuvioita viljelevä Kähärä antoi tilaa äkkiarvaamatta rehevälle improvisoinnille, minkä kaksi kitarakameleonttia Marzi ja Jarmo mahdollistavat nopeasti vaihtuvilla tyyleillä ja rennon vapaalla ilmaisulla.
Kaikki jäsenet ovat erinomaisia showtaiteilijoita ja kaikki osallistuivat myös laulamiseen. Anna-Marin värikkäät sävellykset tuntuivat ottavan pohjan kuitenkin jostain muusta kuin jazzista. Kähärä lauloi mm. Bukowskin ja James Fentonin teoksiin perustuvista runoista tekemiään sävellyksiä. Hän intoutui lopuksi soittamaan kappaleen So This Is Love epävireisellä pianolla, mikä tuotiin paikalle yleisön vaadittua lisää kuultavaa. Näin siitäkin huolimatta, että hän oli saanut pahat palovammat ranteisiinsa kiukaan lämmityksessä ja siksi hänen molemmat kätensä olivat siteissä.
Rumpali Zarkus Poussan rumpusetti oli varsin vaatimattoman näköinen, noin yleisesti käytettyjen ja nähtyjen rinnalla, mutta hänen tekniikkansa käyttää käsiään paljon ilman kapuloita bongorumpujen tavoin loi erittäin vauhdikkaan kokonaisuuden. Kun hänet päästettiin oikein irti sooloilemaan, niin yleisö villiintyi, kun vikkeläkätinen Zarkus tahditti tosi näyttävän soolon, missä mikrofonikin sai kyytiä rumpupalikkana. Siitä ainakin suuri yleisö tuntui innostuvan aivan hillittömiin riemunpurkauksiin.
