Otava Happy Jazzin 32. vuosikerta soitettiin lauantaina 12.8.2017 Otavan Opiston perinteisessä puistomiljöössä Mikkelissä. Tapahtuma järjestettiin poikkeuksellisesti vasta elokuun toisena viikonloppuna, koska dinosaurukset ja muut rockpedot jyräsivät Jurassic Rockin voimalla elokuun ensimmäisenä viikonloppuna Mikkelin Kenkäverossa isomman oikeudella.
No, jazzien onni sinänsä, sillä tuolloin satoi vettä runsain litroin. Otavassa nyt sen sijaan ei, sillä tapahtuman säätaika piti lähes täydellisesti. Ainoa pikkufiba järjestäjien ja yläkerran välillä sattui ajoituksessa, kun pieni sadekuuro alkoi juuri, kun M.A. Numminen uusrahvaanomaisine oli aloittamassa keikkaansa. Se aiheutti pikaroudauksen lavalla eli kamat pari metriä taaemmaksi lavan katoksen alle ja yleisölle sadeviittojen että varjojen käyttöönoton. Näin päästiin alkuun ja Nummisen toisena esittämä Singin’ in the rain sai hienon luonnon antaman sadetaustan. Onneksi hetikohta tämän ”performanssin” jälkeen sade lakkasi ja päästiin normaaliin päiväjärjestykseen.
Mustavalkeaa dixietä
Juontaja Heikki ”Sidi” Siitonen kuulutti lavalle ensimmäiseksi mustavalkeisiin pukeutuneet herrat vaalean enkelin kera; Acoustic Dixie Six laulusolistinaan Heidi Kiviharju. Ilmoille kajahti reippaat dixielandin sävelet, puhtaan tehokkaasti. Kaikki toimi, ei suinkaan kuin se legendaarinen junan vessa, vaan kuin sveitsiläinen kello. Tarkkuutta, soitinten hallintaa että hyvää nuottien lukutaitoa oli tarjolla monitahokkaassa rytmimusiikkisekoituksessa.
Yhtyeen keulamiehenä toimiva trumpetisti Niklas Andersson tavoitteli soitossaan aitoa New Orleans soundia, onnistuen siinä. Lisukkeeksi hän tarjoili karhean rosoista French Quarterin kulmakuntien laulua.
Varsinaisena laulusolistina toiminut Heidi Kiviharju osoittautui ihan mukiinmeneväksi laulajattareksi, jonka ääni tosin on vielä hieman liian vähän elämää nähnyt, jotta hän pääsisi aitoon syvän etelän tunnelmaan. Mutta hyvä suoritus näinkin… ja esityksen aikainen koreografia ja eläytyminen toi mukavaa lisäulottovuutta.
Yhtyeen toiset eturivin puhaltajat, klarinetisti Jan-Hnerik Sievers ja pasunisti Bengt-Ove Fagerhed osoittautuivat myös oiviksi puhaltajiksi, joten puhallinosaston työstö oli mukavaa kuunneltavaa. Tosin tietynlaista sielua soitantoon olisi voinut pumpata hieman lisääkin, liekö kesälomat olivat hieman vieneet sitä osastoa hieman kesäterään.
Komppiosaston puhkuja, sousafonisti Marcus Weckström tahditti kumealla torvellaan kokonaisuutta antaen sille jämerän tahdin. Banjisti Petri Tötterman plimputteli riemukkaan rehevästi ja rumpali Samu Laiho piiskasi kalvoillan ja pelleillään kelpo tavalla niin vasemman jalan kuin kokonaisuudenkin rytmimaton.
Andersson juonsi omalla persoonallisella tavallaan konsertin, heittäen sekaan huumorinkukkasia. Ja mikäs oli heitelessä, sillä kappalevalikoima piti sisällään perusdixien lisäksi myös muita rytmilajeja ja muikeita sovituksia, joista yleisöön pureutui ehkä maukkaimmin vanha tuttu Andrew Sistersien bravuuri Rhum and Coca Cola, nyt ranskaksi Camembert -valkoihomejuuston sanahelinällä… très savoureux!
Hyvä, yleisön kokonaisuudessaan tykkäämä esitys, jonka jälkimainingeissa yhtyeen kaikki myynnissä olleet levyt menivät kaupaksi. Se on hienoa se, etenkin, kun jokaisen levyn myyntihinnasta meni viisi euroa leijonien hyväntekeväisyyskassaan.
Louis kontra Eki
Tämän vuotisen Louis Armstrong -kiertopalkinnon sai mikkeliläistä alkuperää oleva rumpalivirtuoosi Erkki Hurri. Tämä alunperin Classic Jazz ry:n 1991 perustama palkinto siirtyi vuonna 2014 Suomen Perinnejazz ry:n jaettavaksi. Ennen Hurria palkinnonsaajia on ollut 23 henkilöä. Edellinen palkittu, Otava happy Jazzin ”isä, mikkeliläinen pianisti Jerzy Dubiel ei ollut valitettavasti paikalla luovuttamassa palkintoa seuraajalleen Hurrille, koska oli soittokeikalla.
Palkinnon luovutti Suomen Perinnejazzin puolesta sen varapuheenjohtaja Jaakko Rinne apunaan Lions Club Otavan jazztoimikunnan pj Jari Loimula. Erkki Hurrista ja palkinnosta tarkemmin sivullamme Martti Koljosen toimittamassa jutussa: Erkki Hurrille Louis Armstrong -palkinto.
Uusrahvaanomaista jatsia
Kuten jutun alussa mainittiin, pikku sade siivitti M.A. Nummisen uusrahvaanomaisine jatsiorkestereineen liikkeelle. Mutta väliäkö tuolla, sillä vanhanliiton pelimannit iskivät estradilla käyntiin sellaisen myllytyksen ettei paremmasta väliä. Ohjelmarepertoaari piti sisällään sekä vanhempaa Nummista että vieläkin vanhempaa… pääosin takuuvarmaa, tuttua sellaista. Maslakan messevinä sovituksina.
Numminen itse hoiti lauluosuudet tunnetusti ihastuttavalla tavallaan, vatkaten vispilöillään tahditusta baarijakkaralla olleeseen kirjaan. Samallalailla kuin aikoinaan monen esitetyn kappaleen levytyksissä puhelinluetteloon. Ja kelpasipa improvisoinnissa iskujen vastaanottajaksi myös mm.mikrofoninjalka… ikäänkuin Han Benninkin malliin. Silti setin huippujutuksi taisi nousta tango. Siis tuo rivous eduskuntalon puistosta, jossa nautittiin hieman punaviiniä… Kappale ylsinkin Ylen kiellettyjen laulujen listalle, jossa se oli peräti kuuden vuoden ajan, kunnes moinen kategoria lopetettiin 1972.
Mauri Antero oli edelleen todella hienossa iskussa ja kansa tykkäsi päntiömaisen paljon. Eikä tykkääminen kohdistunut pelkästään häneen, sillä vuosikymmenten aikainen aisapari Pedro Hietanen Scandallineen tyylitteli mainiosti. Tämä istumahaitaristi taikoi kurtustaa upeaa kuultavaa ja nautiskelee sekä elävöittää aistikkaasti soitantoaan. Oikeaa haitarijatsia…
Toinen upea näpelehtija vuosikymmenten ajalta, Jani Uhlenius istui tällä kertaa pianon takana. Hän takoi mustavalkioista rytmiä ja soolottelua, heittäytyen välillä uskomattoman kimurantteihin impron maailmoihin. Josko siinä meinasi mennä huuli pyöreäksi kuulijoiltakin, niin taisipa se mennä itse pelimanniltakin. Huiman maslakkaa musisointia….
Napsakan tuhtia jatsitahtia näpläsi ja kutoi paksukielistään basisti Pekka Sarmanto. Moninpaikoin silmät ummessa nautiskellen ja täydellä sielulla jatsia sykkien. Hieno soittoniekka, joka osoitti sooloissaan vuosikymmenten kouluttaman taituruutensa. Hitsasi omalla tavallaan uusrahvaanomaisuuden yhdeksi kokonaisuudeksi.
Omanlaisensa, tasokas ja huima esitys. Jotain sellaista herkkua, jota ei ole tarjolla joka päivä. Uusrahvaanomaisuus Nummisella ja kumppaneilla toteutettuna oli kouriintuntuvan hieno Juttu. Siis isolla J -kirjaimella.
Veetin vetovoimaa
Happy Jazzin kolmas esiintyjä oli myös oma lukunsa. Poikkeava rytmipläjäys Veeti Kalliolta ja hänen Swing Bros Bandilta. Tämä viisimiehinen veljeskunta piiskasi oivan rytmipatjan Veetille, joka heittäytyi ohjelmistossaan vanhojen tuttujen sävelten pariin. Tarjottimella oli pääasiassa 1950-70 lukujen hittibiisejä. Tuttuja ja rakastettuja sellaisia. Hienosti sovitettuina ja Veetin sielukkaina tulkintoina.
Veetin sympaattinen esiintyminen ja hienot tulkinnat saivat yleisön hyrisemään tyytyväisyyttään ja rohkeimpien jopa tanssimaan kappaleiden tahdissa. Osalle yleisöä tämä meno oli kai liian radikaalia ja he poistuivat kesken konsertin. Ikävää, sillä he jäivät todella paljosta paitsi. Tuon paljouden kruunasi Veetin encorena suomenkielellä laulama Myrskyluodon Maija. Hienon herkkä päätös upealle iltapäivälle.
Veetin bändin kosketinsoittajat Jussi Liski ja Ari Uronen komensivat mustavalkioitaan lavan eri puolilla. Heidän välissään tyylittelivät kitaristi Pekka Grönroos ja basisti Mikko Vuorela. Lavan taustahämyssä tahditteli rumpali Teppo Tolvanen. Hieno ja osaavan aistikas kokonaisuus Veetin ohjelmiston taustaksi.
Jatkuvuus taattua
Otava Happy Jazzin Jari Loimula Lions Club Otavasta myhäili tyytyväisyyttään. Ja syystä, sillä yleisömäärä ja yhteistyökumppanit takasivat jälleen kerran tapahtuman talouden. Eli leijonille jäi jälleen jaettavaa hyväntekeväisyyteen, johon kaikki Happy Jazzin tulot pistetään lyhentämättöminä. Todella upeaa toimintaa!
Loimola oli myös erittäin tyytyväinen lauantai-iltapäivän säähän, sillä se oli jälleen suosiollinen tapahtumalle. Kuten aina tapahtuman historiassa…
Ensi kesän tapahtuman päivämäärä ratkennee lähitulevaisuudessa, kun Jurassic Rock löytää oman paikkansa kalenterista.
Leppoisan hieno tapahtuma jälleen kerran. Tasokkaan mukava ohjelmisto. Ja mikä parasta todella hyvähenkinen kokonaisuus, jossa leijonien näkyvä läsnäolo oli lämpimän ystävällistä. Myös talkoohenki oli käsittämätöntä… niin uros kuin naarasleijonillakin… se on todellinen mallisuoritus monelle muulle tapahtumalle.
32. Otava Happy Jazz
Lauantai 12.8.2017 klo 14.00 – 18.00 Otavan Opiston puisto, Mikkeli
Acoustic Six Dixies
M.A. Numminen & uusrahvaanomainen jatsiorkesteri
Veeti Kallio & Swing Bros Band
