Turkulainen alttosaksofonisti Max Zenger ponnahti varsin nopeassa tahdissa suomalaisen jazzyleisön tietoisuuteen. Olen ollut paikalla moninaisia kertoja viime vuosien aikana, missä Max on ollut soittamassa eri tilaisuuksissa. Ensimmäisestä kerrasta on taitanut kulua 4-5 vuotta, jolloin hänen kypsä soittonsa kiinnitti heti huomiota. Sittemmin hän tuli tutuksi mm. sellaisista turkulaispohjaista yhtyeistä kuin Aura Flow ja Teemu Åkerblom Quartet. Berliinin vuoden jälkeen kehitys on ollut entistä nopeampaa ja nyt hänet on huomattu laajalti ja solistivierailut erilaisissa kokoonpanoissa ovat lisääntyneet.
Taidonnäytteet ja luomiskyky myös säveltäjänä johtivat viime vuonna oman Maxxxtet -yhtyeen perustamiseen. Kvartetti toimii ”kahden puhaltajan taktiikalla”, jollaista mm. Ornette Coleman käytti 1960-luvun alusta alkaen.
Maxin kokoama Maxxxtet -yhtye koostuu tutuista kavereista. Itävallasta vaihto-oppilasvuoden jälkeen kotimaahan palannut trumpetisti Tomi Nikku on taas tiiviimmin mukana. Yhteistä soittotaivalta poikavuosista alkaen Maxin kanssa kulkenut kontrabasisti Teemu Åkerblom ja rumpali Joonas Leppänen täydentävät kvartetin.
Café Jazzin lavalla sunnuntai-iltana esiintynyt Maxxxtet edustaa uudemman sukupolven jazzia. Kaikki soittajat ovat likimain saman ikäisiä, joten yhteisiä näkemyksiä varmasti on tavasta kehittää omaa jazzmusiikkia. Jo yhtyeen nimestä voi päätellä, että Maxxxtet on selkeästi Zengerin hengentuote.
Heti aloituksesta lähdettiin vauhdikkaasti liikkeelle rumiluksen lailla mielialaa kuunnellen, Monster’s Moodin tahdissa. Mr. Max -kappaleessa oli ilmeisesti jotain mystillistä, koska Max vaihtoi alttosaksofonin mustaan bassoklarinettiin kuin tiivistääkseen tunnelman kolkkoutta. Ainakin tämän konsertin perusteella näyttäisi siltä, että Max on alkanut käyttää lisääntyvässä määrin tätä hienoviritteistä matalaa kaikupohjaista onttoa ääntä tuottavaa soitinta.
Seuraavassa kappaleessa oltiin hieman vaarallisilla vesillä. Komodon saarella elää nimittäin tällä hetkellä olemassa olevan tiedon mukaan maailman suurimmat liskoeläimet. Niiden erittämä myrkky on vaarallista ihmiselle. Käytyään siellä Max sävelsi kappaleen Varanus Priscus ikään kuin tehden niille kunniaa. Lähellä kuulemma oltiin, mutta ei ehkä ollut kovin viisasta lähennellä näitä petoja, on Max tuuminut jälkikäteen.
Bassoklarinettia edelleen soittaen Max lähti kuljettamaan kappaletta Tragicomic ja Tomi vaihtoi myös trumpetin vähän samoilla sävelalueilla kulkevaan flyygelitorveen. Siinä vaihdeltiin asemia ja tehtiin tilannearvioita uudestaan ja muuntauduttiin sen mukaisesti.
Toisen setin alkuun hitaasti vyöryen Zen vei vahvasti meditatiivisen ajattelun pariin. Teemu sooloili bassollaan tehden pientä kaksintaistelua Joonaksen rumpujen kanssa.
Sen jälkeen Max puhalsi seuraavan kappaleen alkuun yksin pitkähkön intron hienojakoisesti kumpuilevan matalalla äänellä soivalla bassoklarinetillaan.
Seuraavaksi tapailtiin kappaletta The End. Syytä huoleen ei kuitenkaan ollut, sillä ”se ei ole meidän viimeinen kappale tänään, vaikka näin saattaisi ymmärtää, joten ei ole mitään kiirettä poistua vielä paikalta”, totesi Max ennen kappaleen alkua.
Vortexista tuli mieleeni lontoolainen jazzklubi Dalstonissa, mutta se oli Maxin uudempia sävellyksiä noin kahden vuoden takaa ja se tulee olemaan näillä näkymin yksi uuden äänitteen kappaleista. Siinä haettiin ensin vähän asetelmia, mittailtiin askelmerkkejä, kurkkailtiin mitä ympäristössä tapahtuu, tarkisteltiin ja palattiin ikään kuin takaisin lähtöasetelmiin ja sitten vasta tempaistiin kipakkaan menoon.
Toisen setin loppuun löytyi vielä pari kappaletta, yksi tunnelmallinen hidas ja harras balladi. Päätteeksi puhaltimet röhnöttivät keskenään ja perään nähtiin vielä basson ja rumpujen välinen keskinäinen vinha sananvaihto.
Settilista taisi näin ollen sisältää vain yhden kappaleen viime vuonna ilmestyneeltä Chapter 1 -albumilta, ensimmäiseksi esitetty Monster’s Mood. Muuten kuultiin uusia teoksia, vaikka osaa on kuultu aikaisemmillakin keikoilla. Jäämme vain odottelemaan syksyä ja sitä mitä uusi levy tuo tullessaan.
Jazzin perusteet ja kulma-anturat ovat hyvin näiden soittajien hallussa ja yhtyeen soitto kulkee liukkaan energisesti nuorella intensiteetillä ja pelimieshengellä. Zengerin ryhmän soitto vie ajatukset väkisinkin free-keitosten äärelle, vaikka mitään erityisen rankkaa sellaista Maxxxtetin musiikki ei ole, kappaleet eivät tonaalisesti seuraa toinen toistaan, vaan putki haarautuu mukavasti eri suuntiin leikaten ja pyöristellen kivikkoista polkua. Näin tällekin keikalle oli saatu esitettäväksi ajassa ja paikassa muuttuvaa värikkyyttä ja vaihtelevuutta soittoon.
Pori Jazz 2017, sunnuntai 9.7.2017
Cafe Jazz
22:00 Maxxxtet
