Perjantai-illan huipennuksena Kaamosjazz tarjoili maakuntalauluja tunturikappelissa, jossa saksofonisti Mikko Innanen taisteluparinaan haitaristi Veli Kujala esittivät uusina sovituksina läpileikkauksen armaasta kotimaastamme. Uudet näkemykset raikastivat maakuntia, vanhat tutut osiot vyöryttivät nostalgiaa ja kouluajan laulutunnit mieleen… nyt siis jazzaillen.
Idea maakuntalaulujen uudistamiseen on oikeastaan ranskalainen, sillä se syttyi Mikko Innasen päähän hänen työskennellessä Pariisin taiteilijaresisdenssissä. Kotimaan kamaralle palattuaan hän löysi kirjastosta Jenny Elfvingin ja Ilmari Hannikaisen 1927 toimittaman nuottikirjan Suomen Maakuntalaulut. Kirja sisälsi kolmisenkymmentä maakuntalaulua…
Kappelin sakastissa pähkäilty biisilista poukkoili maantieteellisesti eteläisissä maakunnissamme itä-länsi suunnassa epämääräisessä järjestyksessä kuin politikkojen soten maakuntasekoilut. Onneksi kappelin iltarupeaman yleisöstä taisi iso olla kansakoulun käyneitä, tietäen mikä on maakunta ja millainen on kunkin maakuntalaulu… ja niiden lisähöystönä esitetty muutama muu tuttu sävelmä.
Siihen se tuttuus monin osin sitten lopahtikin, sillä herrat Innanen ja Kujala virittelivät sellaisen tyylikirjopläjäyksen, jossa mummon värillinen räysmattokin jää toiseksi. Innasen sopraano ja altto loivat riemukkaan reteitä, kuhertelevan kimurantteja, hivelevän helliä että ihastuttavan intensiivisiä sointeja ja äännähdyksiä. Kun Kujala jatkoi samaa rataa, heittäen väliin palkeet levällään jopa passionaalista mörinää kirkkourkujen malliin.
Välillä oltiin oksalla ylimmällä ja sitten istuttiin Keravajazzissa uusmaalaisten free-iloittelussa. Itä-uusimaalaiset saivat Lapinjärven lautatapulien välissä soittonsa aloittaneelta Innaselta oman, uuden maakuntalaulun… tai musiikin, jonka lomassa Innanen lausui kaunista suomalaista sanahelinää… och också på svenska. Ironiaa, vinoilua ja tosiasioita, kaikki samassa vilpittömän humoristisessa paketissa.
Innanen totesi eräässä välispiikissään, että täällä istuu ainakin yksi, joka on odottanut tätä. Rätväkän rytmikäs Savolaisten laulu pasahti käyntiin Kujalan puhkuessa uuteen soittopeliinsä, accordinaan, tämäkkää poljennon siementä. Hurjaakin hurjempi rytmipommi tästä maamme ensimmäisestä (v. 1852) maakuntalaulusta… Voe tokkiisa!
Innanen kysyi konsertin jälkeen, että olenko aito savolainen? Vastasin, etten ole, mutta työparini, vaimoni kylläkin, joten ei se välispiikki hukkaan mennyt.
Karjalaisten laulun jälkeen alettiinkin olla petun ja virsien maassa, josta kajahtikin yksi kaikkein tunnetuimmista maakuntalauluista eli Nälkämaan laulu. Tämän Kainuun marssin (v. 1911) on säveltänyt Oskar Merikanto ja sanoittanut Ilmari Kianto. Innanen & Kujala saivat kappaleeseen todellisen köyhyys- ja kurjuuspaatoksen. Möreän kolkkoa jazzzailua…
Pitkäksi venähtäneen soittorupeaman lopuksi kutsuttiin lavalle Utsjoen-Ulla, Pirttijärvi, joka joikasi tuntia ennen konserttia hotellihuoneessa valmistuneen saamenmaan joikun Innasen ja Kujalan säestyksellä konsertin päätökseksi. Hienon herkkä lopetus erittäin upealle konsertille, joka soi ansaitsemassaan paikassa, Tunturikappelissa.
Ainoan pienen särön jätti allekirjoittaneelle, Kemijokivartiselle peräpohjalaiselle, Kymmenen virran maan puuttuminen ohjelmistosta. Innanen tosin ilmoitti, että se soitetaan lauantaina Rovaniemellä. Mietitytti, että pitäisikö ajaa 600 km mutkin moisen takia. Ei tarvinnut, koska lauantai-illan ohjelmisto ei antanut siihen myöten.
… ihanuuksien ihmemaa… ainakin tämän konsertin aikana.
Kaamosjazz perjantai 24.11.2017 klo 22.00 Saariselän tunturikappeli
Mikko Innanen & Veli Kujala feat. Ulla Pirttijärvi
Maakuntalaulu-uudistus
