… perillä matkaani Kolin kirkossa istua saan… Kolin 1930 valmistunut, alunperin kristillisen yhdistyksen rukoushuoneeksi valmistunut hirsirakennus imaisi lauantaina iltapäivällä sisuksiinsa jazzkansaa ja muuta rahvasta Eva Ryynäsen tekemän alttaritaulun eteen. Vaikka kirkko ei tiloiltaan ole suuren suuri, niin tunnelma päiväkonsertissa avartui upeisiin sfääreihin Jukka Perkon Avara -yhtyeen myötä.
Kun tien toisella puolella olevassa, tupaten täydessä Ryynäsen Kahvilassa oli hörpätty kirkkokahvit etukäteen, päästiin kirkossa nauttimaan upeasta jazzkonsertista… tällä kertaa peruspohjaltaan virsisävelmistä. Yli 80 -vuotiset hirsiseinät antoivat esitykselle erinomaiset akustiset raamit. Satapäinen kuuntelijajoukko hiljeni nautintoon.
Jukka Perkon välitön ja rento alkuspiikkaus sytytti käyntiin musiikin, joka pohjautui virsiin Tule kanssani, herra Jeesus sekä Oi Herra, jos mä matkamies maan. Kitaristipari Teemu Viinikanen akustisellaan että Jarmo Saari sähköisellään loivat tunnelman, joka vei kuulijat vanhan kirkkomusiikin pauloihin. Ei mihinkään saatanalliseen pelotuspauhuun vaan sointuisaan melodiamaailmaan, johon Perkon oli hyvä uppoutua saksofoneineen.
Seuraavaksi Perko evästi kirkkokansaa ranskalaisesta keskiaikaisesta melodiasta Herra hoitaa paimentaan. Perkon sopraano johdatteli kuulijat herkän melodian myötä liikutukseen, jota Saaren ja Viinikaisen kuusikieliset syvensivät. Syvä hartaus täytti kuulijakunnan sielut. Improvisointi pulppusi soittajien sieluista…
Sitten siirryttiin ruotsalaiseen virteen Kaitse Jeesus paimen hyvä. Nyt poikettiin totaalisesti totutusta kirkkosuomalaisuudesta. Nyt ajettiin aluksi Perkon sopraanon voimin taivaallisen riemun ja ilosanoman myötä. Upean kepoisat luritukset, joihin kitaristit yhtyivät. Saaren aistikas bassottellu sähköisellään loi syvvyyttä poljentoon. Viinikaisen kitaroinninti kuorrutti kokonaisuuden. Massivinen finaali kruunasi tämän menneiden aikojen virsi-iloittelun…
Kun tuttu Suojelusenkeli tarttui kuulijakuntaa kädestä, oltiin tutulla ja turvallisella polulla. Vai oltiinko? Jälleen impron vapaus päästi ilmoille erilaista äänimaailmaa apuvälineinään mm. laikan terä ja putken pätkä. Rauhaisina ja erilaisina ääniefekteinä. Särkemättä itse perusteemaa. Mutta viemällä kokonaisuuden kohti vapautta. Joka tapauksessa päivän kovimmat kappalekohtaiset aplodit.
Viimeisenä kappaleena tarjoiltiin tuoreempaa Ilkka Kuusiston virren Kosketa minua henki muodossa. Viinikainen sai kunnian aloittaa kauniilla soolottelullaan. Saari pisti voimallista sähköistä ja erikoisvimpaimista sielunruokaa. Huimaa ja kattavaa, jota Perko osin sanattomasti laulaa hoilotti… Ekumeenista hekumaa. Taivasten valtakunnan valoloistoa. Enkelparvien riemua… vapautta uskoa, mihin haluaa…
Mutta ei tässä kaikki. Kirkkokansa janosi lisää ja taputti mahtipontisesti kolmikon vielä alttarille. Encore herätti meissä maan matosissa hieman erimielisyyttään; oliko kysessä virsi 338 (Päivä vain ja hetki kerrallansa) vaiko 555 (Oi Herra luoksein jää)… Asia piti jälkikäteen Perkolta varmistaa ja vastauksena oli: ” Itseasiassa molemmat oikein, alkuun soitettiin 338 teemaa ja sitten siirryttiin 555:een”… Loistava yhdistelmä, joka jätti kaikille kuulijoille hyvän maun ja seesteisen olotilan.
Pieni rukoushuone, vanhat virret ja hengelliset sävelet, improvisaation vapaus sekä loistavat muusikot. Siinä Kolin kirkkokonsertin ydinsalaisuus. Ei nuotteja. Ei loppuun astti hiottuja kappaleita. Yllätyksellisyyttä ja soittajien sen hetkisiä tuntoja. Vapautta ja itsensä toteuttamista. Hetkessä. Ei täysin valmista, vaan kuulijalle tilaa täydentää kappaleet. Tunteisiin ja hetkeen sopiviksi. Tai evääksi kotimatkalle…
Klassisen jazzin ja improvisoinnin yhdentymä, jossa soittajia ei kahlehdittu paperille pränttyihin täpliin. Ei, vaan soiton riemuun ja vapauteen. Sen huomasi myös soittajien vilpiitömistä, jopa hämmästyneen hymysuisista ilmeistä, kun he seurasivat kumppaneittensa soolotteluja ja aivoituksia… julistuksen riemusanomaa!
Upea konsertti, jonka myötä synninpäästö myös Koli Jazzin vastuumiehille, joensuulaisen Jazzkerho 76:n Jussi Sierlalle ja Jari Hytille.
Amen.
Kolin kirkko
Lauantai 17.1.2015 kello 14.00
Jukka Perko Avara
Jukka Perko sopraano- ja alttosaksofoni, Jarmo Saari sähkökitara, Teemu Viinikainen akustinen kitara
