Avauspäivä jatkui edelleen nostalgisissa tunnelmissa, sillä iltapäivän päätteeksi lavalle kokoontui festivaalin projektikokoonpano Pori Jazz All Stars. Yhtyeen muodostuu vuosittain festivaalin alla soittajista, jotka ovat esiintyneet Pori Jazzin lavoilla lukemattomia kertoja. Yleensä kokoonpanon seremoniamestarina ja leaderina on toiminut itseoikeutetusti Jyrki Kangas, kuten nytkin. Muuten yhtye on esiintynyt vaihtelevissa kokoonpanoissa, tilanteen mukaan.
Jyrki Kankaan mukaan Pori Jazz All Stars esiintyy eri paikoissa erilaisissa kokoonpanoissa. Ne, jotka ovat päässeet päivän play-offeihin, pääsevät lavalle. Tänään loppukilpailuun ovat päässeet lauteilla, ylisillä, istuva rumpali Severi Koivusalo, klarinetisti Antti Sarpila, alttosaksofonisti Jari Perkiömäki, pianisti Zenia Gimer ja basistin roolissa Jyrki Kangas. Tuttuja nimiä kaikki monilta menneiltä vuosikymmeniltä, Severi nuorimpana ehkä tuntemattomin, mutta hänkin on ehtinyt esiintyä Pori Jazzissa jo useamman kerran.
Jyrki totesi, että se on ihan sama mitä me soitamme, soitamme joka tapauksessa hyvin. Nyt konsertti käynnistyi kappaleella Out of Nowhere, ”ei siis mistään kotoisin”. Sen jälkeen rauhoituttiin kuuntelemaan melodian mestarin Jari Perkiömäen tunteikkaan muhkeata alttosaksofonin puhallusta kappaleella In The Sentimental Mood. Lester Leaps vei taas lennokkaasti eteenpäin soittajien nautittavan vuoropuhelun merkeissä. Esitys jatkui välillä pienempänä duo-kokoonpanona, kun Antti ja Zenia soittivat yhdessä kepeän stomp-musikaalisävellykseltä vaikuttaneen kappaleen.
Pori Jazz All Stars kuuluu osana jazziin liittyvää spontaania tapaa heittäytyä lavalle jazzinmusiikin vietäväksi. Tässä porukassa olemme nähneet ja kuulleet vuosien saatossa monia loistavia muusikoita. Tähän porukkaan kuuluisi ilman muuta myös Ted Curson, mutta hän ei ole enää valitettavasti keskuudessamme tai Reino ”Reiska” Laine, jonka soittoa tulemme vielä kuulemaan tämänkin festivaalin aikana.
Reipasta Dixielandia avajaispäivän jazzosuuden päätteeksi
Avajaispäivän jazzosuuden ilmaislavalla päätti Suomen pitkäaikaisin perinnejazzin ja dixielandin sanansaattajana tunnettu, vuonna 1958 perustettu, DDT (Downtown Dixie Tigers) Jazzband eli “Swengin Vanhemmat Valtiomiehet”, kuten he itseään tituleeraavat. Tämä 8-henkinen kokoonpano on vieraillut Pori Jazzeilla tätä ennen 11 kertaa, mutta siitä onkin vierähtänyt melkoinen tovi, kun yhtye oli viimeksi Porissa samoissa merkeissä. Vuosi taisi olla 1993 eikä sen jälkeen dixielandia ole paljon muutenkaan kuultu näissä ”kekkereissä”.
DDT:n tyyli on yhdistelmä perinnejazzia ja swing-kauden vaikutteita. Se on alusta asti pitäytynyt perinteeseen ja pitänyt siitä lujasti kiinni. Heidän tavaramerkkinsä, on 1920-luvun New Orleans -jazz, se kuului yhtyeen soitosta, tanakasta yhteispelistä ja vinhasti vanhan ajan tunnelmissa kulkevasta soundista. Puhemiehenä toimi ”pääkonkari”, vuodesta 1959 alkaen DDT:n soittorivistössä nähty klarinetisti Fred Andersson. Hän lupaili, että setti viedään läpi siinä muodossa kuin parikymmentä vuotta sitten, jos nyt vain satumme muistamaan mitä silloin soitimme. Yhtyeen ”tunnari” toki oli mielessä, kun Royal Garden Blues kajahti ilmoille.
Yhtyeen nykykokoonpanossa oli pari muutosta, sillä Pentti Mutikaista eikä Karl-Gustav ”Nalle” Nymania näkynyt lavalla ja heidän tehtäviään olivat täyttämässä basisti Pekka Sarmanto ja tenorisaksofonia soittanut Joonatan Rautio. Muuten lavalla näytti olevan tämän hetken normaali miehitys. Puhallin sektion nuorin on trumpetisti Niklas Andersson, joka on tullut mukaan vuonna 2012, kun yhtyeen perustajajäsen Rick Wahlstein jäi ”eläkkeelle”. Nuorempaa joukkoa edustaa myös rumpali Thomas Rönnholm, joka on ollut mukana vuodesta 2007. Pasunisti Raimo Näätänen on liittynyt joukkoon 1981 ja banjoa soittava Pekka Mesimäki hieman aiemmin vuonna 1979. Christer Sandell kuuluu joukon vanhimpiin, sillä hän on hoitanut yhtyeen pianistin tehtäviä vuodesta 1967 alkaen.
Soitto jatkui tyypillistä Chicago -dixielandia edustavalla Nobody’s Sweetheart Joonatan Raution aloittaessa. ”Kun soittajat lopettavat yhtä aikaa, niin siitä tietää, että bändi on kunnossa”, totesi Fred kappaleen päätyttyä. Yhden bluesin ja ”levottomien jalkojen” jälkeen mentiin Kiina-osastolle Niklas Anderssonin laulaessa kappaleen Chinatown, My Chinatown. Fred kehaisi, että sitten mennään vähän vanhempaan aikaan kuin Pori Jazz aina vuoteen 1916, jolloin ystävämme Jyrki Kangas syntyi vai miten se meni. ”No, se oli semmoinen juttu.” ”Mikäs sen kappaleen nimi nyt olikaan”, aivan niin olisiko ollut Hill Street Blues.
Seuraavaksi oli tarkoitus soittaa joku traditionaalinen kappale, mutta pasunisti kieltäytyi soittamasta, kappaleet menivät sekaisin. Niinpä tenoristi-ihme Joonatan Rautio ”pelasti tilanteen” soittaen soolona komppiryhmän säestyksellä kappaleen Preacher. Siinä kuultiin dixie-musiikkia hieman modernimmalla tavalla esitettynä, totesi Fred. Järvenpäästä kotoisin oleva pasunistin kieltäytyessä edelleen soittamasta, joten täytyi siirtyä ”järvenpäälaiseen humppaan”, Naughty Sweetie. Setti päättyi Kiinan puolella, reippaanlaiseen renkutukseen Chinaboy, jota entiseen aikaan nimitimme Mao Zedongiksi, tokaisi Fred. “Jaaha, pasunisti häipyi taas jonnekin, taisi tulla parkkisakko.” DDT jatkoi vielä illalla Klubi-Gardenissa ja Fred lupasi, että siellä laitetaan täysi ”hönkä” päälle, tämä oli tällaista lämmittelyä sitä ennen, joten tervetuloa paikalle.
Pori Jazz 2015
Jazz Street Stage, lauantai 11.7.
16:00 Pori Jazz All Stars
18:00 DDT Jazzband
