Kolmas kahden päivän pituinen Naantali Jazz Weekend -tapahtuma pidettiin viime viikonloppuna 28–29.5.2016 Naantalin idyllisellä ranta-alueella. Viikonloppu oli vilkas, sillä samaan aikaan kaupungissa oli venemessut, mikä tuntui erityisesti kiinnostavan suurta yleisöä. Lauantaina ranta-alueelle oli pakkautunut valtavasti ihmisiä, kun paikalla oli MMF1-kilpavenesarjaa ajava Sami Seliö näytösajoineen. Uskaliaimmilla oli myös mahdollisuus kyyditykseen 2-paikkaisella kilpaveneellä lahdelle rakennetulla radalla. Tunnelma oli kuin lomailisi jossain etelän rantakohteessa, kun ilmakin oli kohtuullisen hyvä.
Naantali Jazz Weekendin ohjelmisto koostui viidestä konsertista, joista 3 oli lauantaina ja 2 sunnuntaina. Jazzvierailijan ensimmäinen kohde oli Café Villa Randala, mikä sattumalta oli aivan rantakadun päässä ja sinne päästäkseen piti tungeksia ihmismassan läpi. Esiintyvät yhtyeet koostuivat pääosin Turun ja lähiympäristön muusikoista.
Lauantai-iltapäivän sessiot aloitti Turussa 2014 perustettu 7-henkinen, nuorista Turun konservatorion kasvateista, koottu yhtye Joto Ensemble. Yhtyeen puhemiehenä toimi sähköbassoa soittava Miika Hjorth, joka sanoi yhtyeen ohjelmiston koostuvan hieman tuntemattomammista jazz-, fuusio- ja latin -standardeista.
Kuulimme mm. Pat Metheny Groupin ohjelmistosta tutun kappaleen Song For Bilbao vuodelta 1983. Joe Hendersonin Inner Urge (1966) lähti käyntiin pianisti Petja Puumalaisen pitkällä soolointrolla, mihin akustista kitaraa varsin aistikkaasti soittanut Aimo Jalonen tarttui. Siitä klarinetisti Samuli Nieminen jatkoi hitaalla soolollaan. Salaperäisesti edeten Mystified -kappaleen jälkeen lähdettiin lattarirytmein tuulen mukana lentoon, missä Usva Vahanne toi tenorisaksofonillaan lisää särmikkyyttä yhtyeen soittoon.
Latinorytmit jatkuivat kappaleen Carmel edetessä rytmikkäästi ilman puhaltajia. Kappaletta vauhdittivat painokkaasti rumpali Roberto Lanz ja muita lyömäsoittimia, congaa ja bongoa, taputellut Miika Köykkä.
Elokuvamusiikkia 1940-luvulta edusti kaunis balladi I Should Care, jota niin monet tunnetut laulajat ovat vuosikymmenten aikana tulkinneet. Nyt sitä tulkitsivat Usva Vahanne ja Samuli Nieminen omilla sooloillaan. Iloista meininkiä pidettiin yllä kappaleessa Soul Station, mikä on yksi Hank Mobleyn parhaiten tunnetuista levyistä vuodelta 1960. Tämän kappaleen aikana saimme nautiskella Usva Vahanteen muhkeasta hard bop -saundista tenorillaan. Tästä iloinen rytmikkään ilmava tunnelma jatkui ilman puhaltajia kappaleella Lucky Southern. Välillä kävi Milla laulamassa haikean ranskalaisen laulun kohtalokkaasta ja katumattomasta naisesta. Viimeisen kappaleen aikana voimallisen klarinettisoolon lisäksi Miika Hjorth pukkasi lyhyesti bassosooloa mukaan. Yleisön halutessa kuulla vielä lisää Jot Ensemble soitti encorena Chick Coreaa, minkä aikana Aimo Jalosen erinomaisen kitarasoolon päätteeksi.
Iltapäivä jatkui Swingin parissa
Villa Randalasta siirryttiin suorinta tietä Luostarin puutarhaan, missä lähinnä naantalilaisista amatöörimuusikoista koottu 15-henkinen Sunny Side Swing Band viritteli soittimiaan puiden katveessa.
Yhtye johdatteli kuulijat swingin ja lattareiden maailmaan, mutta yhtyeen kapellimestari ja kosketinsoittaja Kari Mäkiranta oli tehnyt uusia sovituksia hieman populäärimpäänkin musiikkiin.
Orkesterin solistina toiminut Matti Mäntylä otti ohjat käsiinsä ja opasti paikalle tulleen yleisön orkesterin soittamalle matkalle hyvin tunnettujen standardien maailmaan.
Nat Adderleyn Work Song lähetti ison orkesterin renkutellen matkaan, minkä jälkeen palattiin aivan 1920-luvun lopun Broadway musikaalimusiikin pariin, I Aint´t Misbehaving. Elokuvamusiikilla jatkettiin, Mambo Kings filmatisoinnista tutuksi tulleella iki-ihanan kauniilla Beautiful Maria -kappaleella. Beatles -klassikko Can’t Buy Me Love oli Mäkirannan käsittelyssä saanut aivan uusia muotoja, missä trumpettisoolon esitti Markku Laakso.
Bluesin isänä tunnetun William Christopher Handyn yli sata vuotta sitten säveltämä St. Louis Blues, on historiansa aikana ehtinyt kuulua varmaan lähes kaikkien jazziin orientoituneiden yhtyeiden repertuaariin. Tämän reipashenkisen, pompottelevan bluesin Matti Mäntylä ”vetäisi” suomeksi…. ”Siksi St. Louis Blues mulle soi yksin oottaessain”. Kappaleen aikana solisteina toimivat basisti Timo Havia, tenorisaksofonisti Raimo Itkonen ja baritonisaksofonisti Raimo Aulas.
Seuraavaksi bändi soitti irlantilaisen Van Morrisonin sävelmän Moondance, mikä löytyy samannimiseltä albumilta vuodelta 1970. Hieno monipuolinen sävellys, missä yhdistyivät jazz, soul ja irlantilainen folk balladisävyineen. Suomalaistunnelmissa käytiin välillä Reino Helismaan kappaleen Rakovalkealla muodossa, minkä jälkeen palattiin vanhan swingin pariin vuoteen 1939, jolloin ilmestyi Harlem Nocturno, Ray Noblen ison orkesterin esittämänä.
Sunny Side Swing Band on aikaisemminkin soittanut Kari Mäkirannan sovituksiin perustuvaa ”tomppamusiikkia”. Nyt he esittivät Tom Jonesin Green Green Grass of Home -levyltä tutun ”kuka on makein kundi”, Mohair Sam. Lopuksi jäi ”Musta Pekka” käsiin, kun Louis Priman Sing Sing Sing rävähti käyntiin.
Lauantai päätökseen turkulaisvoimin
Lauantai-iltapäivän päätteeksi Merisalin lavalla esiintyi vielä viime vuodelta tutuksi tullut turkulainen Tina Harlem Jazz Band, mikä on tullut tutuksi vuosien varrella Harlem Jazz Clubin jamien housebändinä. Yhtyeen basistina soittava ja koko Naantali Jazzin ”puuhamies” Reima Ilmanen lupaili ”30-luvun jazzia taivaan täydeltä”. Yhtye viihdytti myös viime vuoden Naantali Jazz -tapahtumassa yleisöä vuosikymmenten takaa tutuksi tulleiden ikivihreiden jazzstandardien parissa. Kvintetin kahden setin mittaisen konsertin avauksena kuultiin ensin yksi instrumentaalikappale, minkä jälkeen lavalle nousi laulaja-lauluntekijä ja myös kitaristina tunnettu Tiina Uutela.
Hänen tulkitsemana palattiin eri vuosikymmenille ajassa kauas viime vuosisadan puolelle, aina swingin kultakauteen 1930-luvulle. Yksi kappale Side By Side taisi ajoittua jopa 1920-luvun puolelle. Voimakasääninen Tiina lauloi Side By Side -kappaleen lisäksi mm. kappaleet Fly Me To the Moon, Summertime, C’est Sí Bon, Let’s Take a Walk In High Heel Shoes (Ranskalaiset Korot), Cry Me River, Lullaby of Birdland ja Night And Day.
Taustalla asiansa osaava kvartetti piti huolen siitä, että entisaikojen tunnelma säilyi ja aikakaudelle ominainen ilmapiiri saatiin aikaiseksi myös soittimien kautta. Tiinan laulun taustarytmityksestä huolehtivat saksofonisti Markus Andersson, pianisti Jyri Kuninkaanniemi, basisti Reima Ilmanen sekä rumpali Henri Mäntylä.
Sunnuntai bossa novan tunnelmissa
Sunnuntaina iltapäivällä kulku kohdistettiin takaisin Naantalin rantamaisemiin Café Amandiksen terassin ympäristöön. Aurinko oli pilvessä eikä takkikaan tuntunut olevan liikaa tällä kertaa. Terassin ulkopuolelle oli rakennettu katos, missä esiintyi turkulainen Joana & Bossakopla -nelikko, joka on rakentanut ohjelmistonsa keinuvien brasilialaisrytmien ympärille. Soittajat olivat samat kuin viime vuonna esiintyneessä Primavera -yhtyeessä, Johanna Rauma laulu ja piano, Alex Lyysaari kitara, Jussi Karhujoki basso, Oskar Suksi rummut.
Notkeiden melodioiden lisäksi yhtyeen musiikki on heidän omaa tuotantoa ja Johanna Rauma esitti laulut suomenkielellä. Ainekset musiikille ovat syntyneet brasilialaisen bossa novan hempeän pehmeästä sisällöstä. Esityksessä ei kuitenkaan menty johdonmukaisesti suoraan katsoen brasilialaisien aurinkolasien läpi, vaan Bossakoplan musiikki sisälsi paljon omintakeisuutta. Vaikka brasilialainen musiikki olikin pohjana, niin aineksia löytyi valtavirta popista ja osittain myös jazzista. Johanna laulutapa taas toi mieleen suomalaisen kansanmusiikkiperinteen.
Minne Vaan kertoi matkailusta, vapaudesta tehdä mitä haluaa ja mennä minne mieleen juolahtaa. Kappale oli Alexin säveltämä kuten myös seuraava En Tätä Meille Sois, missä Johanna käytti vahvasti sanatonta lauluääntään. Rajaton oli siitä erikoinen kappale, että siinä vaihdettiin välillä laulu puhekerrontaan. Seuraavasta kappaleesta Johanna kertoi sen saaneen alkunsa siitä, kun jossain oli kirjoitettu, että ajoittain yhtye esittää myös vakavampia aiheita kappaleissaan. Sen johdosta he tekivät kappaleen Valo Voittaa Pimeyden. Soolon tässä kappaleessa esitti basisti Jussi Karhujoki.
Uusi Alku kertoi kevään ensimmäisestä päivästä. ”Tulee kevät taas… tunnen sen… on enää hetki kesään…. verhot aukaisen…. valo tulvii sisään… auringon säteet….”. Viimeisen kappaleen Veit Mun Sydämen yhtye esitti nyt vasta toista kertaa julkisesti. Se olikin aivan erilainen, tempo oli rajumpi ja iskut tulivat voimakkaammin, täristellen ja laulussa oli toisenlainen teho…….. mielenkiintoisen monitahoista.
Kvartetti teki hyvää jälkeä ja osoitti kypsää soittamisen taitoa ja osaamista. Johanna sanoi esityksen aikana, että heillä olisi kova halu tehdä levy, jos siihen vain löytyisi apurahaa. Anomus on sisällä, mutta tuloksesta ei ole mitään tietoa, joten kaikki avustus otettaisiin kiitollisuudella vastaan. Yhtyeen musiikkia voi halutessa kuunnella osoitteessa https://soundcloud.com/bossakopla ….Minne Vaan ja Uusi Alku.
Ilta jatkui vielä yhdellä konsertilla ravintola Valborgin tiloissa, minne en kuitenkaan voinut enää jäädä kuuntelemaan. Siellä esiintyi turkulais-uusikaupunkilainen Abdul Selassie Reaggae High, jonka sanotaan tekevän omaa reggae-tyylistä musiikkia. Bändissä on Sierra Leonesta lähtöisin olevan laulajan lisäksi 2 kitaristia, basisti, rumpali ja kosketinsoittaja. https://fi-fi.facebook.com/abdulselassie
Naantali Jazz Weekend 28–29.5.2016
Lauantai 28.5.
Café The Villa Randala, 14.00 Joto Ensemble
Luostarin puutarha, 16.00 Sunny Side Swing Band
Merisali, 18.00 Tina Harlem Jazz Band
Sunnuntai 29.5.
Café Amandis, 14.00 Joana Bossakopla
Ravintola Valborg, 19.00 Selassie Reggae High
