Sunnuntai 22.7. oli Pori Jazz 2018 päätöspäivä. Päivällä ei ollut enää mitään konsertteja, vaan loppusoitot kuunneltiin illalla Café Jazissa. Keskiviikosta alkaen House Bandin ominaisuudessa lavalla soittanut kolmikko, pianisti Alexi Tuomarila, basisti Juuso Rinta ja italialaisrumpali Alessandro D’Anna aloittivat musisoinnin yhdeksän maissa illalla ennen konserttiosuutta ja yön jameja.
Pitkään kansainvälistä uraa tehneen Alexin varmasti kaikki jazzista kiinnostuneet tuntevat entuudestaan, onhan hän Porissakin vieraillut aikaisemmin monta kertaa. Sen sijaan basisti Juuso Rinta on ainakin itselleni uusi tuttavuus jazzin puitteissa. Hänet mainitaan soittavan Linear John -yhtyeessä, mikä vieraili viime vuonna Pori Jazzeilla ja silloin yhtyeen basistin ja rumpalin nimet jäivät epäselväksi, koska niitä ei mainittu missään yhteydessä silloin. Olisikohan Juuso silloin ollut sähköbasson soittajana paikalla, en tiedä. Alessandro opettaa jazzrumpujen soittoa Helsingin Metropoliassa. Hän on keikkaillut Suomessa monien pienyhtyeiden kanssa kuten mm. Puistolavalla torstaina esiintyneen kosketinsoittaja Karri Luhtalan kanssa.
Kolmikko soitti tunnin verran suoraviivaisesti, käytännössä ilman taukoja ja selkeitä kappalejakoja Alessandron takoessa rytmipohjan omanlaisella tyylillään vauhdikkaan räiskyvästi. Itselleni jäi sellainen mielikuva, että hän oli aika lailla eri linjoilla verrattuna Alexin pianonsoittoon, mikä ei tahtonut kuulua voimallisen rummutuksen joukosta välillä ollenkaan.
Kun ”kotiorkesteri” lopetti, niin suomalaisten soittajien isäntänä koko viikon ajan Porissa toiminut Charles Gil kuulutti lavalle seuraavat esiintyjät.
Sanatonta laulua
Laulaja Kadi Vijasta on kehittynyt äänitaiteilija ainakin sen perusteella mitä hänen esityksestään sunnuntai-illan konsertissa Café Jazzissa aika tuoreen Kadi Vija Key Project -yhtyeen kera voisi päätellä. Kadi asui vuosia Porissa opiskellessaan Palmgren konservatoriossa, muutti sittemmin Helsinkiin jatkamaan opintojaan, mistä hän siirtyi Bostoniin opiskellen Berklee College Of Musicissa. Sen jälkeen hän on jatkanut opintojaan vielä Amsterdamin konservatoriossa.
Porissa ollessaan ja opiskellessaan hän erottui laulajana joukosta heti selkeästi. Kuulin hänen lauluaan ensi kertaa joskus 2000-luvulla Rattiksen jami-illassa. Koska suoraa näköyhteyttä sillä hetkellä lavalle ei ollut niin minun piti oikein erikseen käydä katsomassa kuka siellä nyt laulaa. Hänen jazzlaulussaan oli jo silloin sellainen ote, että ajattelin hänen pääsevän eteenpäin valitsemallaan uralla.
Kadi on aina pyrkinyt kulkemaan eteenpäin nimenomaan jazzlaulajana. Hän on aina käyttänyt sanatonta scat-laulua osana esityksissään. Viime vuosina en ole pitkään aikaan sattunut kuulemaan hänen esityksiään ja siksi tämä Key Project oli itselleni jotain aivan uutta. Nyt kuljettiin hieman eri tasolla, kun sanallista kerrontaa taisi olla vain kahdessa kappaleessa, loput olivat äänien muodostamista laulunomaisesti.
Jos laulutapa oli poikkeava, niin ei ollut Key Project -yhtyeenäkään tavanomainen instrumentaatioltaan. Hänen taustallaan olleet soittajat olivat kaikki Pori Jazz -palkittuja, bassoklarinetisti Max Zenger, kitaristi Tuomo Dahlblom ja rumpali Hanne Luostarinen. Sanoisin, ettei ole kovin tavanomainen yhdistelmä soittopelejä.
Kadi Vija kertoi tarinoita melodioita ja äänensävyjä käyttäen sanattomasti. Hän aloitti erityisesti elokuvamusiikin säveltäjänä tunnetun Thomas Newmanin hitaalla kappaleella White Oleander. Toinen kappale oli hänen omaa sävellystyötä, Water Dripping Dance, mikä oli vähän reippaampi melodialtaan ja rytmiltään. Jo parin kappaleen aikana tuli selväksi, että bassoklarinetti sopi vallan mainiosti tällaiseen laulutapaan. Blind jatkoi rauhallisen sanattomasti. Seuraavan kappaleen ainekset Kadi oli tilannut hyvältä ystävältään Katri Salmenojalta, jonka kirjoittaman runon pohjalle Kadi teki sävellyksen Circles and Pulls.
Viimeisenä soitettiin Between the Lines, minkä sanat Kadi oli itse kirjoittanut. Tämä oli hieman hämmentävää, sillä Kadi kertoi tehneensä vain yhden kerran sanoituksen kappaleeseen I’m Never Ready to Come, mitä ei sitten koskaan julkaistu. Hän ei siksi ole ollut kunnolla sinut sanoituksien kanssa. Hänellä on kuitenkin tavallaan turvana Katri, joka tekee hienoja runoja ja näin lauluihin syntyvät sanat.
Kadi otti kaikesta huolimatta haasteen vastaan tämän kappaleen kohdalla ja kirjoitti sanat itse. Kappale oli moniosainen, mistä Kadi kertoi löytäneensä tavallaan big bandin osasia, missä hän tunsi olevansa osa sitä bändiä, huomaamattomana laulavana fonina osana fonisektiota.
Yleisö taputti kovasti kappaleen loputtua ja yhtye nousikin uudestaan lavalle laulamaan Porissakin 2015 vierailleen trumpetisti Ambrose Akinmusiren sävellyksen Henya.
Mahtavaa puhallustemmellystä
Mikko Karjalainen esitteli toisena orkesterina lavalle järjestäytyneen Martti Vesala Soundpost Quintetin, missä trumpetisti Martti Vesalan ohella oli toinen loistava puhaltaja saksofonisti Petri Puolitaival. Muut Vesalan vuonna 2011 perustamassa viisikossa olivat pianisti Joonas Haavisto, vakiobasisti Juho Kivivuorta tuurannut Kaisa Mäensivu ja rumpali Ville Pynssi.
Yhtyeen ohjelmisto seuraa Martti Vesalan säveltämiä selkeitä, tätä päivää luotaavia jazzsävellyksiä. Viimeisen parin vuoden aikana yhtye on saanut huomiota osakseen enenevässä määrin. Esiintyminen Pori Jazzeilla 2016 ja vuoden 2017 tammikuinen kahdeksan konsertin mittainen Suomen kiertue ovat edistäneet yhtyeen tunnettavuutta.
Tyylillisesti vaikutteita 1960-luvun Miles Davisin kvintetin soitosta ja saksofonisti-säveltäjä Wayne Shorterin elegantista sävelkielestä saanut kvintetti julkaisi toisen albuminsa Stars Aligned viime keväänä. Yhtyeen alkaessa soittonsa ajatuksena tuli heti mieleen valtavan voimallinen groove kahden puhaltajan tiukassa tulituksessa. Ei siinä ehtinyt taiteellisuutta miettiä, vaan imu tuntui syntyvän selkeän suoraviivaisesta rytmisestä energiasta.
Heti kärkeen mentiin nimikkokappaleen Stars Aligned tahdissa Vesalan trumpetin kirkkaan tarkan soinnutuksen johdatellessa musiikkia eteenpäin. Haaviston pianon myötäillessä Popen sooloa kohta kuunneltiinkin vuorostaan pianon valloittavaa sooloa. Tässä mentiin perinteisen kaavan mukaan, mutta hyvin virtaavassa imussa Vesalan, Haaviston ja Puolitaipaleen vahvan yhteissoiton siivittämänä.
Haaviston voimallisella fanfaarimaisella alkutyöstöllä alkanut The Sun’s Eye oli hitaahko rytmiltään, mutta siinäkin oli valtavasti energistä jytyä. Sen jälkeen yhtye soitti pianotriona alkaneen uuden sävellyksen Close the Service, mikä sopikin tilanteeseen metkasti, sillä tämä keikka oli viimeinen konserttiosuus Pori Jazeilla tänä vuonna. The Lost Sea antoi puolestaan Kaisa Mäensivulle osuuden näyttää taitojaan bassoon varressa.
Levyllä ykkösraitana oleva Compulsion alkoi rumpujen ja trumpetin keskustelulla ja siitä koko ryhmä heittäytyi lennokkaaseen menoon. Siitä jatkettiin agenttitunnelmissa Haaviston soittaessa pitkän soolo-osuuden.
Jamal vei kuulijat niemimaalle, missä maa päättyy ja odottaa tyhjyys. Ensimmäiset kolme minuuttia mentiin hyytävän painostavassa ja kalsean synkeässä tunnelmassa trumpetin alarekisterin, rumpujen kolkutuksen ja basson jousen raastavan rahinan luodessa tunnetilaa. Loppua kohden ilme kuitenkin kirkastui, kun syy maan katoamiselle oli löydetty ja umpikujasta päästy ulos.
Esitys aika oli jo ylitetty ja Vesala kysyikin yleisöltä huutoäänestyksellä halutaanko viimeiseksi kuulla hidas vai nopea kappale. Nopea voitti selvästi ja sitten mentiin ”pää edellä” Headfirstin tuimassa kyydissä päätökseen.
Martti Vesala Soundpost Quintetin konserttiin olikin hieno päättää kymmenien kuunneltujen konserttien sarjan. Pori Jazz hiljeni muistojen joukkoon, vaikka viimeiset jamit käytiin vielä maanantain pikkutunneilla.
Final Jam Session
Seremoniamestarina koko festivaalin ajan toiminut trumpetisti Mikko Karjalainen käynnisti Cafe Jazzissa puoli tuntia keskiyön jälkeen viimeisen vauhdikkaan jamisession. Lavalla nähtiin koko joukko päivän aikana esiintyneitä artisteja ja vierailijoita.
Jamien yllättäjäksi nousi Kaisa Mäensivu, jolle ei riittänyt enää pelkkä bassottelu, vaan hän tarttui mikrofoniin alkaen laulaa Frank Sinatran tunnetuksi tehnyttä jazzstandardia I Thought About You, vieläpä selvällä suomenkielellä Mä kelasin sua, jonka hän oli kaiken lisäksi itse kääntänyt.
Kaiken lisäksi tämä ei kuulemma ole ainoa jazzstankku, jonka Kaisa on Suomeksi kääntänyt. Yleisö oli aivan haltioissaan. Huutojen ja riemunpurkauksien säestämänä Café Jazzin seinät alkoivat rakoilla ja katto oli romahtamisvaarassa.
Tämä on sitä jamien herkkua, mitä koskaan ei voi ennakoida ja kaikki tapahtuu siinä muodossa vain siinä hetkessä. Tässä on se jokin, jazzjamien syvä ydin.
Reiska Laine kävi myös lavalla ja piti hyvän puheen. Hän kehui Jazzpuistoa ja kertoi viihtyneensä tänä vuonna Porissa erittäin hyvin. Näin ei ole aina ollut, Reiska lisäsi. Jos Kokemäenjokea pitkin pääsisi vielä kaupungin rannalle purjeveneillä, se toisi hänen mielestä selvästi lisäarvoa jazzeille.
Pori Jazz 2018 sunnuntai 22.7.2018Café Jazz:
20.00 House band warm-up: Tuomarila/Rinta/D’Anna
21.00 Kadi Vija Key Project
22.30 Martti Vesala Soundpost Quintet
00.00 Final Jam Session / Host Mikko “Gunu” Karjalainen
