Espoon kulttuurikeskuksen aula tarjoili April Jazzin konsertteihin tulijoille jo perusannoksen jazzia, kun Laura Annika quartetteineen soitti säväkkää jazzia lehväseinän edustalla. Yhtyeessä musisoivat Laura Annika laulu, Aleksis Liukko piano, Joonas Tuuri basso ja Juhana Kiiski rummut.
Torstai-ilta 21.4. tarjosi Louhisalissa sitten todellisen ”musiikkimyrkytyksen”, positiivisen sellaisen. Matti Lappalaisen tekemä kattaus sisälsi suomalaisen jazzin huipulta Aki Rissasen Trion sekä vastapainoksi Espoo Big Bandin ja Husbandin massiivisen yhdistelmän. Molemmat kokoonpanot esittelivät upeissa seteissään uutta levyään.
Aki Rissanen osoitti tällä esityksellä olevansa huippupianistin lisäksi myös oiva säveltäjä. Hänen Amorandom -levyn kappaleet soivatkin Louhisalin lavalla käsinkosketeltavan aistikkaasti. Täydellisyyden tunnetta loihtivat Rissasen itsensä lisäksi basisti Antti Lötjönen ja rumpali Teppo Mäkynen. Hienoa nautittavaa!
Musiikillisesti esitetyt kappaleet olivat monitahokkaita, kasvaen minimaalisista lähtökohdista valtaviin sfääreihin palatakseen jälleen lähtöpisteeseensä. Rissanen itse sai mustavalkionsa soimaan upean värikylläisesti ja kulloiseenkin teemaan sopivasti. Hän eli täysillä soittamansa musiikin mukana. Täydellä sielullaan.
Basisti Antti Lötjönen työsti hienosti kokonaisuutta ja esitti muutaman uhkean soolon. Lisäksi hänen yhteistönsä Mäkysen kanssa oli sykkeisen maistuvaa.
Mäkynen nousi aikajoin koko yhtyeen keulakuvaksi monitahokkaalla, kuviorikkaalla ja aistikkaalla työstöllään. Loistokaveri kannuineenl
Jos puhutaan suomlaisesta jazzista, niin tämä esitys nousi hyvin korkealle ja oli hyvä käyntikortti myös salissa olleille ulkolaisille jazzmoguleille ja toimittajille. Toivottavasti he edesauttavat Rissasta kumppaneita maailman konserttilavoille… Lontoon Jazz syksyllä on heidät jo noteerannut esiintyjälistalleen ja kotimainen Pori Jazz päälavalleen.
Laumasielut lavalla
Illan toiseen settiin Louhisalin lavalle pakkautui parikymmenpäinen lauma soittajia, joiden esitys pohjautui Laumaan, Espoo Big Bandin ja Husbandin yhteiseen levyprojektiin. Nyt julkisoitettu Lauma -albumi sisältää Varre Vartiaisen ja Jarmo Saaren musiikkia sovitettuna big bandille ja Husband -yhtyeelle. Jarmon ohella sovituksista vastaavat Lenni-Kalle Taipale ja EBB:n kapellimestarina toimiva Marzi Nyman.
Ja nyt mentiin, eikä meinattu. Iso bändi puhkui täydellä höyryllä Marzi Nymanin johdolla. Soolot kiersivät yksittäin tai pareittain, parhaimmillaan eturivi eli saksofonistit suorittivat pitkän sopraano-osuuden, jossa soitettiin yksin että kaksin soittoparin vaihtuessa lennossa.
Husbandin perusrunko paahtoi täyslaidallista. Varre Vartiaisen keppi vonkui ja mourusi massiivista sävelpeittoa. Basisti Harri Rantanen jäi osin big bandin paksukielen soittaja Eerik Siikasaaren jalkoihin, joka tehosti ylivaltaansa jousella, mutta sähkökepin jyminä täydensi koko kuvaa.
Rumpaleitakin oli pari kappaletta. Kaksi kovanaamaa, Rami Eskelinen ja Anssi Nykänen mättivät kalvoistaan ja pelleistään tosi tuhtia tavaraa, paaluttaen näin Nymanin käsimerkit raja-aidoiksi muille soittajille.
Ilan mies varjoisilta kujilta oli Leka eli Lanni-Kalle Taipale, joka istui massiivisine soittopeleineen aivan lavan toisessa laidassa pääosin pimeyden keskellä ja selin yleisöön. Mutta se ei haitannut menoa ja meininkiä. Totutun hienoa mustavalkioiden rytmitystä.
Myös tekijäryhmän Jarmo Saari jäi jotenkin pimentoon, mutta ei taidoiltaan vaan ilmeisen tarkoituksella; estradin kitarakingi oli Vartiainen. Tai oikeammin heitä oli soolottelijoina kaksi, sillä myös kapellimestari Nyman tempaisi muutaman tosi räväkän makupalan.
Hurja setti, joka ei jättänyt ketään salissa kylmäksi. Loppuhuipennukseksi rauhoituttiin In Memoriamin myötä kunnioittamaan poisnukkuneita jazzin soitajia ja tapahtumajärjestäjiä. Upea biisi finaloitui siihen, kun soittajat yhtyivät kuorolauluun, jonka aikana he yksi kerrallaan poistuivat lähes pimeältä lavalta. Sykähdyttävän hieno hetki…
Artistit palasivat vielä kertaalleen lavalle esittäen encorena kappaleen Kue, jonka lopuksi saliyleisö puhkesi rajuihin suosionosoituksiin seisaalleen nousten… Jazzmyrkytys oli täydellinen.