Fira Mediterrània de Manresa 10.–13.10.2019, Manresa, Katalonia
22. Fira Mediterrània de Manresa kokosi tuhansia juhlijoita Katalonian sydänmaille. Vuodesta 1998 järjestetty välimerellisen musiikin ja kulttuurin suuresittely on toteutettu paikallisten ehdoilla ja sikäläiseen makuun natsaavasti, ja samalla uusia elämyksiä myös vierailijalle tarjoten.
Ohjelmakartassa se näkyi eklektisenä yhdistelmänä paikallisia lahjakkuuksia, pianisti Joan Díazin kaltaisia maailmalla tunnettuja huippunimiä sekä kohinalla nousevia kansallisia kykyjä, kuten flamencoa uudistava Rosario la Tremendita.
Manresaan saapui tänä vuonna lähes kaksi tuhatta kulttuurin ammattilaista – yhteisöä, tapahtumaorganisaatiota, median edustajaa sekä esiintyjää ja ohjelmantarjoajaa muusikoista miimikoihin ja laulajista tanssijoihin.
Heistä peräti noin kaksi kolmasosaa edusti Kataloniaa, mikä viestii kulttuurin vahvasta asemasta alueella. Ympäröivästä Espanjasta oli mukana puolitoistasataa osanottajaa ja reilut 300 muualta Euroopasta.
Sen myötä alkuasukkaat täyttivät esitykset ja ammattilaisyleisö vain täydensi palettia. Näin promoottorit sekä klubien ja festivaalien buukkaajat näkivät käytännössä, kuinka ohjelma toimi aitoon yleisöön. Koko Firan ideana kun on buukata keikkoja Manresassa koetuille akteille mahdollisimman laajasti.
Monta näkökulmaa
Firan tämänvuotinen teemamaa oli Sardinia. Ohjelmaan sisältyi muun muassa Tenore Nunnale di Orunen neliäänistä laulua. Sardinialainen, alunperin paimenten laulusta alkunsa saanut ilmaisumuoto on sisällytetty Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle.
Vastaavanlaista harmoniaosaamista edusti myös Vox Bigerri, jonka juuret ovat Ranskan Oksitaniassa. Vox Bigerri esiintyi Firassa osana monitaiteellista näyttämöteosta, jossa oli mukana myös belgialaisen Laurent Delforgen elektroa sekä koreografi Roberto Olivanin ja tanssija Magí Serra kineettistä vääntöä.
Lähtökohtaisesti Firassa päivitetään kulttuuriperinnettä puhuttelemaan tässä ajassa: traditio ei ole museotavaraa vaan elää nykyhetkessä. Siten vaikkapa saksofonisti Llibert Fortuny ja folk-rock-yhtye Obeses hyödyntävät mennyttä monin tavoin soinnissaan.
Ohessa luodaan samalla pohjaa huomiselle avaamalla estradit nuorelle ja lupaavalle talentille. Agendaa noudattaen ohjelmaan oli varattu omat slottinsa vaikkapa kokoonpanoille Criatures, Menut ja Xavier de Bétera.
Myös eri ilmaisumuotoja yhdistetään, usein raja-aitoja kaataen. Musiikki ja tanssi ovat erottamaton yhdistelmä Kataloniassakin. Firaan oli kutsuttu esimerkiksi perinteisiä sukupuolirajoja kyseenalaistavia projekteja, kuten Laia Santanachin Àer-esitys ja Pol Jiménezin tuotanto La Oscilante tähtikoreagrafi Juan Carlos Léridan kanssa.
Erityinen huomionosoitus oli lisäksi räätälöity Aureli Capmany i Farrésille (1868–1954). Folkloristi, promoottori ja kulttuurintuntija edisti elämäntyönään katalonialaisen lauluperinteen, tarinankerronnan ja tanssikulttuurin säilymistä ja välittämistä uusille sukupolville myös Francon diktatuurin kaudella. Firassa muistettiin hänen syntymänsä 150-vuotispäivää.
Firan kokonaisvaltainen ajattelu heijastuu myös ruokaan ja juomaan. Korvanamia, silmänruokaa ja esteettistä auvoa täydensi erilaisten keittiöiden läsnäolo tapahtuma-alueilla.
Eväspuoli olikin myös yhtenä aiheena Firan konferenssiosuudessa: Katalonian juustot, leikkeleet, leivät ja viini tarjosivat maanläheisen elämyksen konserttien ja muiden esitysten lomassa.
Rauhan saareke
Fira Mediterrània de Manresa on Katalonian näyteikkuna, jossa avataan vierailijalle alueen rikkautta ja moniarvoisuutta. Leppoisa, kyläjuhlamainen ilmapiiri viestii hyvästä meiningistä.
Päivän kärjistynyt politiikka näkyi Manresassa ja Firan tapahtumissa monien ihmisten vaatteissaan kantamina keltaisina silmukkakoristeina, joilla osoitetaan myötätuntoa vangittuja ja nyt ankariin vankeusrangaistuksiin tuomittuja katalonialaisia johtajia kohtaan. Samaisia keltaisia symboleja, Katalonian lippuja, solidaarisuutta vaativia seinäkirjoituksia ja vastaavia mielenilmauksia näki niin ikään joka puolella kaupunkia.
Manresa itsessään on kiinnostava yhdistelmä varhaiskeskiaikaista historiaa ja tässä ajassa elävää aluekeskusta, jossa on sopivasti kaikkea. Kaupunki tuntuu monta kokoluokkaa suuremmalta kuin virallinen väkiluku 76 000 asukasta antaa ymmärtää.
Turistimassoja sen sijaan ei näkynyt Firan aikana, mikä on positiivinen yllätys vaikkapa Barcelonan kävijälle – keikoilla, kaduilla ja kaupoissa kuuli useimmiten katalaania ja espanjaa. Fira on Manresan vuotuisen tapahtumakalenterin kohokohtia, mikä näkyy siinäkin, että esityksiin saavutaan koko perheen voimin ja reilusti etukäteen, kuten Plaça Majorille sunnuntain ilmaiseen katusirkukseen.
Tämänvuotinen Fira oli tulikoe uudelle ohjelmapäällikölle. Jordi Fosas korvasi tehtävässä David Ibáñezin, joka oli taiteellisena johtajana nostamassa tapahtuman aidosti kansainväliseksi katselmukseksi 2012–2018.
Maailma kylässä
Sunnuntaina päättyneessä 22. Firassa mieleenjäävimmin musisoi flamenco-taiteilija Rosario la Tremendita. Nuoren naisen habituksesta puski lavalla ilmoille ikiaikainen bruja, jonka ääni naulitsi paikoilleen. Laulun lisäksi Rosario vastasi sähköbassosta ja cajonista, jota hän työsti osassa kappaleita rumpalin parina. Kahden miehen palmas- ja taustalauluduo täydensi äänikuvaa.
Andalusialaisen heittäytyminen mykisti ja sai uppoutumaan äänivirtaan. Hypnoottinen ja maanläheinen saundi tuntui tulevan sielusta, aivan kuten juurityyleissä bluesista souliin. Rosarion esitys todisti vahvoista muusikonlahjoista ja rohkeasta asenteesta uudistaa perinnettä. Ilmankos taiteilija nimettiin 2018 Latin Grammy -ehdokkaaksi.
Pianisti- ja tenora-duo Joan Díaz ja Jordi Molina ja monitaitoinen puhaltaja Llibert Fortuny löivät niin ikään kipinää. Akustinen kaksikko samoin kuin kokeellinen ääniakrobaatti kehittivät konserteistaan tämänvuotisen Firan improvisatorisimmat kokonaisuudet.
Díaz ja Molina kanavoivat alueellisista perinnesävelmistä uutta ilmaisua vapaan tulkinnan metodiikalla. Lähestymistapa toi mieleen Jan Johanssonin ikivihreän albumin Jazz på svenska (1964). Pianisti tutki tyylejä boogiesta Bill Evansin modernismiin ottein, joita ovat hyödyntäneet levytyskumppanit kuten Randy Brecker, Gonzalo Rubalcaba ja Perico Sambeat. Tenoran soittajan saundista taas tuli mieleen 1960-luvun alun John Coltranen sopraanofonin kaartelu.
Fortuny puolestaan päivitti katalonialaista cobla-muotoa sähköisin keinoin. Riskejä kaihtamaton muusikko operoi saksofonin lisäksi erilaisilla teknopuhaltimilla, rytmikoneilla ja efekteillä. Lavalla tuuttasi myös perinteinen cobla-puhallinryhmä ja sähkörumpuja mätti rumpali. Päällikkö taikoi koneistaan tanakkaa hiphop-biittiä helhuen hetkittäin kuin räppikeikkojen mc-seremoniamestari.
Electro Cobla Sound -projektin energia välittyi purskeina ja sen mukaan, kun hetken tunteesta syntyneet ideat ottivat ilmaa alleen. Välillä vinhasti, välillä taas tilutus jäi jumittamaan paikoilleen kasarihenkiseen kumileluvingutteluun.
Džambo Aguševi Orchestra toi Manresaan tuulahduksen Balkanin vaskiorkesterien osaamisesta. Makedonialainen kokoonpano on kiertänyt maailmaa siitä lähtien, kun se voitti 2011 serbialaisen Guća Festivalin kilpailun, josta on muodostunut legendaarinen mittelö balkanilaisille trumpettivetoisille bändeille 1960-luvun alusta lähtien.
Räväkkä tuuttaus, monenmoisen musiikin ujuttaminen flowhun ja tanakka poljento vetosivat monella tasolla. Siten myös tanssilattia täyttyi polkkaajista, kun trumpetisti-liideri Džambo Aguševi pani parastaan hien virratessa helteisen päivän illassa.
Jotain vallan muuta edusti turkkilainen Gaye Su Akyol. Ilmaisu oli omalaatuinen yhdistelmä kansanmusiikkeja ja modernia sointia. Setissä miksattiin turkkilaista poppia arabialaiseen rekisteristöön sekä 1960-luvun garagesta ja surf-popista muistuttavaan kitararäimeeseen eksoottisella kierteellä.
Kontrasti oli yhtä jyrkkä sisällöllisesti ja esteettisesti. Välipuheissa solisti kritisoi johtajia, jotka etsivät aina syitä uusiin sotiin. Ulkoisesti taas hän muistutti hohtavine viittoineen, kokovartalohaalareineen ja pitkine saappaineen sarjakuvien supernaista. Erikoista vaikutelmaa korosti yhtyeen muusikoiden silmikot ja huppuasut, joista tuli lähimmin mieleen varhaisen Lepakkomiehen dy-dy-dydy-Batmaaan-komiikka.
Maakuntien makupaloja
Yhden Firan isoimmista esillepanoista hoiti paikallinen folk-rock-suuruus Obeses, joka marssitti lavalle tuekseen kuoron ja orkesterin. Katalonialaisen rocktähden asema näkyi koko salin spontaanina osallistumisena lauluun, samoin kuin eturivin pikkunaperoina, jotka viuhtoivat ilmaan sarvipääkäsimerkkiä äitiensä opastuksella.
Feliu Ventura on iso nimi Espanjassa, mikä näkyi täytenä tupana runollisen laulutaiteen ystäviä uuden levyn Convocatòria julkaisukonsertissa. Trubaduuri esitti teoksiaan kolmijäsenisen säestyksen kera. Venturan läsnäoleva ja rauhallinen lavahabitus sai yleisön seuraamaan konserttia herpaantumatta.
Firan folkeinta tarjontaa kuultiin konferenssikeskuksen ulkolavalla. Tämänvuotisista showcase-keikoista piirsi tulkintansa taiteilija Delphine Boghos, jonka töitä pääsi ihailemaan sitä mukaa kuin niitä valmistui.
Näytekeikkojen otannasta erottuivat Xavier de Béteran mustalaislaulutulkinnat, Heura Gayan trubaduurihehkutus, Els Berros de la Cortin keskiaikainen markkinatohkaus ja Menutin ukulele-laulelmat.
Xavier de Bétera on lähtöisin Valenciàn alueelta mutta kehitti lavalla intensiivisen latauksen, jossa liekehti andalusialainen mustalaisfiilis. Tehoa kasvattivat rumpalin sekä kahden kielisoittimen piiskaus koko kvartetin varioidessa tyylitajuisesti melodiikan ja rytmiikan nyanssein.
Heura Gaya vei vuorostaan laulelmien keinuviin tunnelmiiin +25°C-helteessä. Solistin ja kitaristin duo tuotti miellyttävän letkeää akustista lennätystä. Lisäulottuvuutta äänikuvaan toivat rytmisessä mielessä kehärumpu sekä muut arkaaiset lyömäsoittimet, joista Gaya naputti aksentteja lauluunsa.
Els Berros de la Cort profiloitui puolestaan välimerelliseksi show-orkesteriksi. Gironalaiset hoitivat musiikkinsa kuuluville isoeleisesti periodisoittimin, mukana puhaltimia ja lyömiä sekä kampiliira.
Menut esitti folk-sävyistä ja otteiltaan herkkävireistä laulaja-lauluntekijäaineistoa. Erikoisen triosta teki kunkin jäsenen oma rooli. Ukuleleä soittava laulaja keskittyi teksteihin, kitaristi tunnelmoi omalla tontillaan ja sormiomies eläytyi koko kolmikon edestä.
Flowk ilmensi sekin kotikutoista saundia. Firan isoimmalla ulkoestradilla soittanut trio kokosi paikalle sankan yleisön, joka osallistui esitykseen kollektiivisella tanssilla. Siten meolodeonin soittaja Marc del Pino, kitaristi Ciscu Cardona ja mandolinisti Xavi Castanys saivat folk with flow -otteilleen suoran ja välittömän vastineen.
Laajasta ohjelmasta osuivat lisäksi kohdalle muun muassa kitaristi Eduard Iniesta, Katalonian Pekka ja Pätkä Quico el Célio sekä italialainen tanssikoreografi Alessandro Sciarroni. Iniesta väläytti monipuolisen otannan erilaisten kielisoittimien hallinnasta. Sen myötä kussakin kappaleessa myös mielenmaisema mukautettiin vallitsevaan sointiin ulottuen flamencosta folkiin ja popista jazziin jukeboksillisesti.
Quico el Célio törmäytti showssaan komiikkaa ja verbaliikkaa duon omiin tulkintoihin kaikkien paikallisten näemmä tuntemista perinnevedoista, elokuvasävelmistä ja työlauluista. Yleisökontakti oli ilmeinen jo kun parivaljakko raahusti naamiaisasuissaan lavalle katsomon halki, ja vahvistui varsinaisen esityksen edetessä. Katsomo lauloi mukana ilman kehotusta saati maanittelua.
Venetsian biennalessa Kultaisella leijonalla palkittu Alessandro Sciarroni on ansioitunut tahollaan tanssiperinteen elvyttäjänä. Polka Chinata oli lennokasta askellusta ja huimaavaa pyörähtelyä koneelliseen poljentoon juhlayleisön silmien alla. Sitäkin Fira tarjosi.
Seuraavaa, 23. Fira Mediterrània de Manresaa vietetään 15.–18.10.2020.
