Mitä saadaan, kun laivaan lastataan parituhatta matkustajaa, kymmeniä muusikoita ja kuusi bändiä? Suuren luokan bileet.
Järjestyksessä jo yhdeksäs Flame Jazz Cruise purjehdittiin Turusta Tukholmaan ja takaisin Viking Gracella. Viihtyvyyden takasi monipuolinen ohjelma, joka ulottui jazzista soulin kautta ambientmaisiin tunnelmiin ja Flame Jazz Talk Show -keskustelutilaisuuksiin.
Tapahtuman brändi Flame Jazz tuli tutuksi Turun kulttuuripääkaupunkivuonna 2011, jolloin Jussi Fredriksson organisoi korkean profiilin konserttisarjan. Jazzin vakioseuraajien lisäksi Fleimarit saivat liikkeelle nuoren klubiyleisön.
Sittemmin konserttisarja on kasvanut ympärivuotiseksi jatkumoksi, johon sisältyy klubi-iltojen lisäksi jazzristeilyjä. Ensimmäinen niistä seilattiin Turusta Tukholman kautta Åboon syyskuussa 2012. Flame Jazz on paitsi elävöittänyt merkittävästi alan ohjelmatarjontaa Suomen vanhassa pääkaupungissa, myös muodostunut keskeiseksi jazzmuusikoiden työllistäjäksi tuodessaan jatkuvuuden ohella uusia kuulijoita keikoille.
Tämä on ollut oleellisen tärkeää Fredrikssonille, joka promoottorin toimen lisäksi vaikuttaa monessa eri yhteydessä jazzsäveltäjänä ja -muusikkona. Koska jazz on maassamme rahoituksellisesti eri asemassa kuin vaikkapa klassinen musiikki, työtilaisuudet ja toimintaedellytykset alalla on pääosin luotava itse.
Viidessä vuodessa Liekkijazz-konsepti on kasvanut valtakunnalliseksi. Esimerkiksi Flame Jazz -risteilyille saavutaan matkojen päästä, ja monet niistä on myyty loppuun. Itämeren uusimmalle alukselle Viking Gracelle jazz on houkutellut niitäkin, jotka eivät muuten alan festivaaleille tai tapahtumiin osallistuisi. Siten merellisistä minifestareista on kehkeytynyt monenlaisen yleisön kohtaamispaikkoja.
Oddarrangia elokuvallisesti
Yhdeksännen Flame Jazz Cruisen perusteella kotimainen jazz voi hyvin. Bändejä riittää joka lähtöön ja keikat kiinnostavat poikkeuksellisen kirjavaa kuuntelijakuntaa opiskeilijoista kuvioihin jo 1960-luvulla perehtyneisiin konkareihin.
Oddarrangin Agartha-albumin julkaisukeikka oli viikonlopun, ja samalla koko jazzsyksyn huipentumia. Vuoden parhaimmistoon kiilaava albumi on huikea äänimatka mitä moninaisimpiin tunnelmiin ja tiloihin, kuin leffafestari korvien välissä.
Brittiläisen Edition Recordsin julkaisema Agartha soi uteliaan kokeellisesti. Olavi Louhivuori, Osmo Ikonen, Ilmari Pohjola, Lasse Sakara ja Lasse Lindgren veivätkin huikeisiin sfääreihin lumoten musiikkinsa kauneudella ja samalla kutkuttaen mielikuvitusta ennakkoluulottomuudellaan. Orkesteri oli livenä yhtä monisyinen ja loistelias soinniltaan kuin levyllä.
Viking Gracen Retro-baarin täyttänyt yleisö ei olisi millään halunnut päästää bändiä lavalta keikan loputtua sunnuntaina iltapäivällä. Niinpä Oddarrang palkitsi kuuntelijat teoksella Age of Cronos, joka löytyy Agartha-albumin digiversion bonuksena. Sen kaikujen vaimennuttua lavan viereen muodostui väentungos, kun kaikki tuntuivat haluavan ostaa joko cd:n tai vinyylin.
Oddarrangin neljännen pitkäsoiton lanseeraus ei jäänyt lajissaan tämänkertaisen Liekkijazzristeilyn ainoaksi. Samassa paatissa kuultiin levynjulkaisukeikat myös Martti Vesala Soundpost Quintetilta sekä Mikko Pettinen & Happy People -kollektiivilta.
Vesala teki Helsinki Soundpost -kiekkonsa saksalais-labelille Ozella. Hän yhdistää levyllä soonisia mielikuvia kotikaupungistaan 1960-luvun jazzmodernismin muotokieleen. Pettinen taas fuusioi juurityylejä tiukaksi grooveksi tupla-albumillaan Nothing Can Stop My Spirit.
Suomifunkia ja huippulaulajia
Q-Continuum, Osmo Ikonen sekä Mikko Pettinen & Happy People olivat monille tärkein syy sujauttaa tanssikengät jalkaan ja suunnistaa laivalle syyskuisena viikonloppuna.
Rivinsä uudelleen koonnut Q-Continuum muistetaan 2000-luvun alun hurmosgeneraattorina, joka loi maineensa paitsi Quintessencen osana, myös omillaan. Nytkin Tuomo Prättälän ja sielunveljien jyystö osui ja upposi.
Lauantain menopurjehduksen toinen hyppyyttäjä Osmo Ikonen on vuorostaan levittänyt sanaa pohjoisesta funk-osaamisesta manner-Eurooppaa myöten. Ilmassa oli sähköä, kun Ikosen poppoo piiskasi juhlakansaa tumman rytmin nuhteeseen tanssilattian täyttäneellä setillään.
Pebat keinuivat vielä palatessakin. Sunnuntai-iltapäivällä menojalan nostatuksesta vastasi Pettisen ilokone. Kiehutus ja kannustus tehosivat jopa Vogue-klubin pyhäpäivän dolce vita -vireiseen yleisöön.
Nina Myasta on puolestaan kehkeytynyt suomalaisen laulujazzin leading lady. Kuten uusimman polven kollegat, jotka tekevät itse laulunsa ja lataavat niihin koetun sädekehän, myös Myan tulkinnat tuntuvat, eivät ainoastaan kuulu.
Fleimareissa Mya kipinöi uuden albuminsa Closure materiaalilla. Solistina hän hallitsee laajan skaalan ilmaisukeinoja kommunikoiden livenä koskettavimmin suoralla kerronnallaan, joka nosti uskottavuuden omaan luokkaansa.
Osaamista huokui myös naiskolmikossa, joka hoiti stemmat Q-Continuumin ja Mikko Pettinen & Happy Peoplen keikoilla. Ilmankos, sillä Jonnu Heikkilä, Jepa Lambert ja Hanna-Maria Helenius ovat hioneet sielukasta ilmaisurekisteriään muun muassa gospel-kuvioissa.
Kotimaisen jazzin hieno nykytaso
Suomessa tehdään laajalti kiinnostavaa jazzia, mistä kertoo sekin, että pari viikonlopun esiintyjistä levyttää ulkomaisille yhtiöille. Heidän lisäkseen useita meikäläisiä on napattu legendaarisille levymerkeille kuten ECM ja ACT.
Ammattimainen jazzmuusikkous ilman useita bändikiinnityksiä sekä sen myötä laajaa työnkuvaa on kuitenkin meillä lähes mahdotonta. Muun muassa tähän puoleen pureuduttiin Flame Jazz Talk Show’n sunnuntain sitseissä.
Puheenjohtaja Jussi Fredrikssonin vieraiksi saapuivat Jaakko Kuusisto, tukijärjestelmää uudistavan VOS-työryhmän puheenjohtaja, Pia Kuisma, Sublime-ohjelmatoimiston jazzmanageri ja Petri ”Pope” Puolitaival, freelance-jazzmuusikko.
He totesivat, että jazz on meillä kaupallisesti marginaalimusiikkia. Sen tukeminen on siten perusteltua niin työllisyyden kuin kulttuurisen monimuotoisuuden vuoksi. Lisäksi alan kansallisissa tulevaisuusvisioissa kulttuurisektorivienti on nostettu kärkikastiin, mikä peilaa odotuksia sen taloudellisenkin merkittävyyden kasvusta.
Tämän hetken tekemisen meiningistä viestivät risteilyn jamit. Esimerkiksi sunnuntain spontaaneissa soittajaisissa lavalle astui myös nuorimman polven muusikonalkuja, jotka todistivat osallistumisellaan taiteellisen riskinoton tärkeyttä elävän improvisoidun musiikin tekemisessä.
Puitteet tukivat heittäytymistä. Viking Grace itsessään on loistava miljöö musiikillisille kokeiluille ja viikonlopun irtiotolle. Koko ohjelma on helposti hallittavissa, kun matkaa lavalta toiselle on vain jokunen askel.
Konsepti on niin ikään yksinkertaisen houkutteleva: huippumusiikkia, laatuseuraa, inspiroivia keskusteluja, maistuvaa ruokaa ja hyvää juomaa – voiko enempää pyytää.
Seuraava Flame Jazz Cruise seilataan 21.–22.1.2017. Silloin risteillään jo kymmenettä kertaa, minkä johdosta Liekkijazz-impressaari Fredriksson on virittämässä juhlaohjelmaa.
Flame Jazz Cruise 9, 24.–25.9.2016 Viking Grace
Lisätietoja www.flamejazz.com
