Noin kuukauden kestävällä pitkällä Euroopan kiertueella oleva yhdysvaltalaislaulaja Melody Gardot esiintyi torstaina toista kertaa Porissa Päälavalla. Voisi ehkä sanoa, että Pori Jazz oli tuolloin 2010 suoraan ajan hermolla, sillä Melody oli juuri nousemassa todelliseksi megatähdeksi myös Euroopan puolella, kun hänen albuminsa Worrisome Heart (2007) ja My One and Only Thrill (2009) olivat nousseet arvostelu- ja myyntimenestyksiksi.
Yleisöä oli silloin Kirjurinluodolla arviolta 16000. Saattoi olla, että tämä väkimäärä oli tullut paikalle lähinnä Melodyn jälkeen esiintyneen TOTO:n vuoksi, mutta ainakin silloin viimeistään Melody Gardot tuli tutuksi suomalaisyleisölle. Kuluvana vuonna molemmat olivat taas Porissa kuin sattuman oikusta, vaikka eivät samana iltana, TOTO:n esiintyessä konserttien viimeisenä esiintyjänä lauantai-iltana.
Vuonna 2003 sattunut onnettomuus oli vähällä viedä hänen henkensä. Hän oli liikkeellä polkupyörällä, kun punaisia valoja päin ajanut autoilija hurjasteli hänen päälle. Vammat olivat niin vakavia, että vuosi vierähti sairaalassa ja hänen piti opetella kävelykin uudestaan. Lisäksi hänen näkönsä vaurioitui ja valonarkuuden vuoksi hänen täytyi käyttää tummia laseja edelleen ja sokeainkeppiä liikkuessaan.
Onnettomuuden vuoksi hän joutui muuttamaan urasuunnitelmiaan ja musiikista tuli hänen uuden elämänsä alku. Nyt 34-vuotiaana hän on tähti, joka täyttää suuret tunnetut konserttisalit yhä uudestaan. Kun olen hänet uransa alussa kahdesti aikaisemmin live-esityksessä nähnyt, niin torstai-illassa lavalla oli uusi Melody. Hän käveli käytännössä aivan normaalisti ja oli todella säkenöivän näköinen lady.
Mutta ei siinä aivan kaikki, hän ei ollut lavalla yksin pianon ja kitaransa kanssa, vaan sen lisäksi lavalla nähtiin kieliä joka lähtöön, kokonainen viulutrio, sähkökitara, mutta ei mikään ”rocklankku”, kontrabasso, sello ja vielä rumpusetti. Flyygeli ja Melodyn omat kitarat tämän kaiken lisäksi. Tällainen yhdistelmä soittimia loi aivan uudenlaisen loistokkaan taustasoundimaailman hänen esittämille lauluille.
Mielestäni aivan hurmaavalla tyylillä esiintyvä ja upean pehmeän lauluäänen omaava Melody aloitti hitailla chanson-tyylisillä lauluilla, joista hehkui mehevä rakkaudentunnustus. Mahtavalla tavalla johdettu jousisto onnistui luomaan laulun oheen sellaisen ”boostin”, että siihen uppoutui heti lujasti kiinni. Laulut olivat syvällisen herkkiä, viehkeitä ja niistä hehkui sensuelli rajaton tunteen palo.
Setin edetessä Melody siirtyi flyygelin ääreen aloittaen rohkean avantgardistiseen tyyliin flyygelin kieliä ensin kannen alta näpläillen. Tämä oli tuttua Melodya jo 10 vuoden takaa, kun hän teki suuren vaikutuksen Lontoon Royal Festival Hallin lavalla 2009. Pianon koskettimille siirryttyään hän käytti hetkittäin jopa käsivarsiaan iskiessään näppäimistölle, varsin leppeästi kylläkin, ei mitenkään hurjastellen, sillä se ei kuulu hänen tyyliinsä.
Harmi sinänsä, etten pystynyt päällekkäisyyksien vuoksi olemaan paikalla kuin noin puolet setistä ja näin tämä hieno spektaakkeli jäi kesken. Tunne oli silti ylitsevuotavan vastustamaton. Häntä on päästävä kuulemaan uudestaan tässä kuosissa.
Tästä itselleni puolinaiseksi jääneestä esityksestä tuli kuitenkin selväksi miten kokonaisuudesta voidaan saada aivan häkellyttävä huippuelämys aikaiseksi kuulijalle ilman ylitse pursuavan musertavaa kaaosmaisen suureellista puku-, valo- ja tyylitöntä hetkuttavaa tanssi -showta. Melodyn esityksestä loisti hienostunut aistikkuus. Hän osaa tehdä kokonaisuuden hyvällä maulla, valojen käyttöä myöten tyylikästä toimintaa. Melody Gardot on oman musiikinlajinsa maailmantähti, ehdoton huippu.
Pori Jazz 2019, Päälava, torstai 18.7.2019
20:00 Melody Gardot
