Peppe Jalava Band on käytännössä ollut toiminnassa jo vuodesta 1993, jolloin se perustettiin Turku Jazz -esiintymistä varten. Sittemmin yhtyeen historiassa on ollut erilaisia vaiheita. Vuosituhannen vaihteessa yhtyeen johtaja Pertti “Peppe” Jalava keskittyi sävellystyöhön ja jazz jäi syrjään. Vuonna 2005 PJB koottiin kuitenkin uudestaan ja nykyinen kokoonpano on vuodelta 2008.
Ensialbumi Go to the Beach ilmestyi vuonna 2010 ja se sai jatkoa tämän vuoden alussa, kun A Guided Tour In The Kuiper Belt ilmestyi. Sunnuntaina jazzkadun lavalla yhtye teki rumpali Peppe Jalavan opastamana hänen itse säveltämänsä mielenkiintoisen ulkoavaruudellisen seikkailumatkan kaukaiselle Kuiperin vyöhykkeelle. Tätä varsin tarkasti uuden levyn viitoittamaa tietä seurannutta esitystä olivat rakentamassa Peppen ohella Turun suunnan mainiot muusikot kitaristi Ari Polojärvi, pasunisti Antti Hermaja, tenori- ja sopraanosaksofonia soittanut Jaakko Martikainen ja basisti Mikko Multamäki.
Ja näin se lähti liikkeelle sananmukaisesti Jalavan opastuksella omin sanoin kerrottuna:
– Matka rakentuu Pluto-nimisen taivaankappaleen ympärille. Pluto on suurin ”kikkare” Kuiperin vyöhykkeellä. Sen ympärillä soitamme muita kappaleita, mitkä selittävät vähän tarkemmin miksi Pluto on siellä kieppumassa yhä. Musiikillinen matka rakentuu lyhyistä ja pitkistä kappaleista vuorotellen.
Avaruusmatkailuun ei voida lähteä noin vain T-paita päällä kuten jollekin tavalliselle etelänmatkalle ja siksi ennen matkalle lähtöä on tärkeätä muistaa pukeutua avaruuspukuun.
Näin lyhyt Don`t Forget Your Space Suit oli nopea selvitys siitä, mitä varustautuminen tarkoittaa. Kun valmistelevat tehtävät oli suoritettu, niin oli aika siirtyä Plutolle, sillä se kieppuu yhä siellä, Pluto? – It`s Still Swinging There!.
Voimakkaan tykittävästi alussa lähdettiin lentoon ja edettiin erikoisen mutkikkaasti jyrähdellen nousten ensin korkeisiin sfääreihin ja luotaillen välillä hiljaa soonisesti kohti ulkoista tyhjyyttä.
– Pluto poistettiin jostain syystä vajaat 10 vuotta sitten planeettojen listalta ja alennettiin planetoidiksi kääpiöplaneettojen joukkoon, mutta siellä se kieppuu yhä. Seuraavaksi tulee selitys siihen, miksi Pluto kieppuu edelleen.
Plutolla on 4 tai mahdollisesti 5 kuuta, joista isoin on Kharon. Näiden keskeinen massapiste on Pluton ulkopuolella, joten se tosiaan kieppuu. Sitten mennään lyhyesti seuraava kappale Kharon – Kieputtaja, Kharon – the Swinger.
– Näin kieputteli Kharon Plutoa ja muita sen kuita. Seuraavaksi tarjoamme teille selityksen miksi sitä pitää vakuutella, että Pluto kieppuu siellä yhä. Pluto tosiaan pudotettiin planeettojen listoilta siinä 2006 vaiheilla ja se johtuu siitä, että löydettiin Eris, mikä on käytännössä lähes yhtä iso taivaankappale kuin Pluto. Nyt selvittelemme mikä tämä Eris on, Eris – Kummallinen, Eris – the Strange One.
Kappale oli kuin rankka ryöstöretki, missä äänien monipuolinen käyttäytyminen oli rehevää ja puolelta toiselle kiepsahtelevat soinnut värittivät matkan aikana. Bassorummun kaukaa kumulatiivisesti nouseva kaikukumina siirtyi Polojärven kitaran kautta kulmikkaaksi ja särmikäs rahiseva karheus ravisutteli kuulijaa omalaatuisella äänenkäytöllä. Mutta matka jatkui yhä muuttuen.
– Seuraava kappale kuvaa yhtä toista taivaankappaletta Quaoaria Kuiperin vyöhykkeellä, mikä on saanut nimensä Tongva-intiaaniheimon luojajumalan mukaan, Quaoar – Ylväs, Quaoar – the Noble One.
– Kylmässä Kuiperin vyöhykkeessä ei liikuta ihan tavallisissa vaatteissa eikä sinne voida matkustaa aivan tavallisen lentolaukun kanssa, vaan mukana pitää olla Maaginen Matkalaukku, Magical Suitcase.
Kappale oli poikkeuksellisen omaperäinen ja sen aikana kuulimme mielenkiintoisia kuvioita, Hermajan pasuunasoolon, Polojärven kalvakkaan matalaa kauhua kuvaavaa kitaran soittoa ja Mikko Multamäen basson rypistystä.
– Esittelemme taas yhden kappaleen, se on Kreikan mytologiasta nimensä saanut Ixion. Ixion oli kaveri, joka tappoi appiukkonsa ja teki kaikenlaista muuta jäynää siellä jumalistossa. Sen vuoksi kappale onkin saanut nimen, Ixion – Arvaamaton, Ixion – Unpredictable.
– Pitkä kappale, minkä esitämme seuraavaksi sisältää kolme osaa. Ääripäät ovat tosi rauhalliset, mutta keskellä kuljetaan vähän rajummin. Kujakissan Kolme Viimeistä Henkeä, kuten loogisesti ajatellen varmaan arvaatte, niin tässä käsitellään kujakissan kolmanneksi viimeinen henki, toiseksi viimeinen henki ja viimeinen henki.
Lyhyen Ixionin jälkeen setin pisin kappale The Three Last Lives of a Stray Cat oli tosiaan aaltoileva matka kujakissojen viimeisten henkien parissa kulkien tonaalisesti ääripäissä. Jaakko Martikainen soitti tämän kappaleen aikana tenorin sijasta sopraanoa, millä hän vahvisti ääripäinen käyttöä.
Kuten Peppe lupasi, niin rankka osuus oli kuin uudestaan herääminen henkiin, ylösnousemus, kunnes lopullisesti pudottiin hiljaisuuden siunattuun lepoon. Vaikuttavan hieno kappale, missä äänien monipolvisuus oli sykähdyttävä, todella omintakeinen ja omalaatuinen. Olisikohan tämä vähän siivittänyt ajatuksia torstaille, jolloin todellinen kulkukissa ”Stray Cat” Brian Setzer astuu lavalle Kirjurinluodolla.
– Otamme tähän loppuun vielä toisen elukan. Ensin lyhyt Sammakkojen Mahti, The Might of the Frogs, millä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä Kuiperin vyöhykkeen kanssa, mutta se nyt sattuu olemaan mukana tällä meidän viimeisellä levyllä, jonka julkaisua me tässä juhlistamme tällä konsertilla.
– Meidän viimeinen soitto sisältää kunnianosoitukset Frank Zappalle ja Béla Partókille. Zappalla oli levy-yhtiö Barking Pumpkin (Haukkuva Kurpitsa) ja Bartókilla oli teos Ihmeellinen Mandariini. Kappaleessa olemme laittaneet palikat hieman sekaisin ja siitä on syntynyt Ihmeellinen Kurpitsa ja Haukkuva Mandariini, The Miraculous Pumpkin Meets the Barking Mandarin.
En tiedä enkä osaa arvioida miten hyvin tämä kuvasi mainittujen muusikko-säveltäjien tuotantoa, mutta ainakin Zappan musiikkia voi jokainen käydä havainnoimassa vielä tämän viikon aikana, kun Zappan poika Dweezil tuo oman orkesterinsa Lokkilavalle torstaina klo 18.45.
Peppe Jalava Bandin esitys oli todella maittavaa kuunneltavaa, se kulki antoisasti, osin kuin iso orkesteri rullaavan jyräävästi, vahvasti eteenpäin puskevasti tanakalla rypistyksellä. Omintakeisesti vaihtelevan värikkäät äänikuviot loivat mielikuvaa raavaasta progressiosta, fuusiomusiikista, missä oli aineksia erilaisilta musiikin alueilta. Siinä oli uutta ilmettä, kiehtovuutta ja vaihtelevuutta, taitavasti luotua rikasta ilmaisua.
Pori Jazz 2016, sunnuntai 10.7.2016
Jazz Street Stage
16:00 Peppe Jalava Band
