We Jazzin primus motor Matti Nives kertoi jo useamman vuoden yrittäneensä saada tenoristi Mark Turnerin kvartettia festivaalinsa esiintyjäksi. Tänä vuonna se vihdoin onnistui. Pitkä odotus palkittiin ruhtinaallisesti, sillä kvartetin konsertti loppuunmyydyssä Andorrassa oli yksi kaikkien tähänastisten We Jazz-festivalien huippuhetkistä.
Konsertissa kuultiin paitsi erinomaisia yksilösuorituksia, myös viimeisteltyä yhtyesoittoa, jossa Turnerin sävyiltään vaihtelevat, joskus hyvinkin melodiset sävellykset saivat hienot toteutukset. Yleisilmeeltään bändin soundi oli ilmava basistin ja rumpalin kyydittäessä kahta puhaltajaa.
Mark Turneria (51) voi pitää jo pitkän linjan muusikkona, joka on työskennellyt lukuisten nimimuusikoiden kanssa ja on omissakin nimissäään tehnyt levytyksiä 1990-luvun puolivälistä lähtien.
Hänen tyylissään on lähes kaikkien nykytenoristien tavoin häiveitä John Coltranesta, mutta hänen torvensa soundi on pehmeämpi kuin useimmilla ikäpolvensa kollegoilla. Yksi syy tähän voi olla siinä, että Turner on nimennyt yhdeksi esikuvakseen cool-koulukuntaa edustavan Warne Marshin.
Sooloissaan Turner toki viljelee torven rekisterin lävitse kulkevia juoksutuksia, mutta hän käyttää myös aika paljon muutaman tahdin pituisia aihioita, joista hän kehittelee muunnelmia. Niitä saattaa seurata juoksutuksia, joiden jälkeen hän paneutuu uuteen aihioon.
Kvartetin toisena puhaltajana on trumpetisti Avishai Cohen, joka soitti kaksi vuotta sitten We Jazzin avajaiskonsertissa Aleksanterin teatterissa Triveni-trionsa kanssa.
Kirjoitin tuolloin, että ”Cohen yhdistelee soitossaan taitavasti jazzin perinnettä omaan ilmaisuunsa. Hänelle ilmeisen merkittävä esikuva on 1960-luvun Miles Davis, mutta kopioija varsin täyteläisellä soundilla soittava ei Avishai suinkaan ole, vaan pikemminkin muuntelija. Avishain tekniikka on erinomainen, mutta hän käyttää sitä maltillisesti. Esimerkiksi ylä-äänien käyttö ei ole itsetarkoituksellista briljeerausta.” Olen samaa mieltä edelleen.
Kvartetin basistilla Joe Martinilla ja rumpali Damion Reidilla on molemmilla vakuuttava referenssiluettelo aiemmista saavutuksistaan. Se myös kuului Andorrassa. Komppamisen lisäksi Martinilla oli hyvinkin tärkeä rooli sovituksissa, joissa hänen bassonsa oli vahvasti esillä teemaosuuksissa. Reid taas vaihteli taitavasti komppaamistapojaan kappaleiden luonteiden mukaan.
We Jazz 5.12. 2016 Andorra: Mark Turnerin kvartetti.
