Teksasista kotoisin oleva kosketinsoittaja Robert Glasper on viime vuosina sukkuloinut sujuvasti hiphopin, r&b:n, uus-soulin ja jazzin välillä saaden palkintoja kaikissa genreissä. Kun hänen trionsa on selkeä jazzkokoonpano, nelimiehinen Experiment-yhtye yhdistelee tas soittoonsa aineksia eri tyyleistä.
April Jazzin avauspäivän konsertissa Espoon Tapiola-salissa kuullussa lähes kaksituntisessa setissä oli kuultavissa monenlaista elektronisesti tuotettua ääntä. Esimerkiksi bändin vokalisti ja saksofonisti Leningrad Cowboys-tukkainen Casey Benjamin muokkasi lauluaan ja soittoaan vokooderilla luoden siihen viivekaiun omaisen efektin. Glasper puolestaan tuotti monenlaisia sähköisiä ääniä kosketinsoitinten arsenaalistaan.
Yhtyeen rumpali Mark Colenburg oli sähköistettyjen virkaveljiensä rinnalla puhdas luomumuusikko ilman mitään elektroniikkaa. Colenburg osoittautui erinomaiseksi muusikoksi, joka jatkuvasti muunteli soittoaan ja kehitteli uusia komppauskuvioita muiden tueksi.
En ole enää rumpusoolojen ystävä, usein itsetarkoitukselliselta kuulostava paukutus vain pitkästyttää. Mutta Colenbergin sooloissa oli paljon ideoita, sitäpaitsi hänen varttituntinen hirmunopeassa tempossa soitettu pitkä soolonsa oli fyysisenä suorituksenakin uskomaton. Klisheenomaisesti uskallan luvata: tästä miehestä kuulemme vielä paljon.
Oli konsertissa muutakin sykähdyttävää. Yksi huippukohta oli Benjaminin sopraanisaksofonisoolo, jonka aikana taustajoukko vähitellen ja ikäänkuin vaivaihkaa nosti intensiteettiään soolon päätöskliimaksiin asti. Tällaista olisi suomalaistenkin yhtyeiden syytä opetella.
April Jazz: Robert Glasper Experiment Tapiola-sali 20.4. 2016. Robert Glasper, kosketinsoittimet, Casey Benjamin, vokooderi, laulu, sopraano- ja alttosaksofoni, Derrick Hodge, basso, Mark Colenburg, rummut.
