Tenoristi Joe Lovano levytti reilut kaksi vuotta sitten puolalaisen pianisti Marcil Wasilewski Trion kanssa. Levy Arctic Riff ilmestyi jo viime vuonna, mutta koronan takia vuodella lykkääntynyt julkaisukiertue ympäri Eurooppaa alkoi vasta keskiviikkona April Jazzin avauskonsertissa.
ECM:n julkaisema levy on sävyiltään herkkä; useimmat sen kappaleista ovat kauniisti soivia balladeja, joista osa on ilmeisesti syntynyt ad hoc-pohjalla, sillä ne on merkitty kaikkien mukana olevien neljän muusikon nimiin. Konsertin ohjelmisto koostui suurelta osin levyn kappaleista. Poikkeamana olivat Lovanon kaksi kappaletta, joista rivakkatempoinen Forth Worth poikkesi useimpien muiden balladilinjasta.
Konsertissa kappaleiden toteutuksissa oli selvästi enemmän virtaa kuin levyllä. Useimmat teemaosuudet noudattelivat vielä levyn sävyjä, mutta kappaleiden edetessä soittoon tuli lisää intensiteettiä, mitä monesti myös tehosti tempojen nopeutuminen.
Ensi vuonna 70 vuotta täyttävä Lovano oli vielä parissa alkunumerossa varovaisen oloinen ja joutui silmäilemään nuotteja, mutta konsertin edetessä hänen soittonsa sai selvästi lisää puhtia koneen käynnistyessä kunnolla. Useimpiin nykytenoristeihin verrattuna Lovano on sävykkäämpi ja moni-ilmeisempi, mikä tuli hyvin esiin Tapiolasalin konsertissa.
Hän ei välttämättä ole mikään uudistaja, mutta soittossaan hän on pystynyt kiteyttämään jazztenorismin perinteitä persoonalliseksi, tavallaan ajattomaksi tyyliksi, jota leimaa täyteläinen soundi. Hän myös hallitsee erinomaisesti torvensa koko rekisterin taitaen mallikkaasti myös hyvin monilta muilta pelkäksi kirkunaksi menevät yläpään flagleottiäänet. Sooloissa myös riittää ideoita, ne eivät sorru tylsiksi juoksutuksiksi, vaan säilyttävät linjakkuutensa.
Marcil Wasilewski Trio on ollut koossa jo kolmisenkymmentä vuotta 1990-luvun alusta lähtien. 2000-luvun alkupuolella se soitti monta vuotta Tomasz Stankon kanssa tehden kolme levyä tämän kanssa. ECM:n tallissa pitkään ollut trio on myös tehnyt lukuisia yhteisprojekteja monien muiden ykkösluokan muusikoiden kanssa.
Trion pitkään kestänyt yhteistyö kuului myös konsertissa, missä Wasilewski, basisti Slawomir Kurkiewicz ja rumpali Michal Miskiewicz jo melkein telepaattisen tuntuisesti täydensivät toisiaan kappaleiden kehittelyissä. Soittajina he ovat erittäin taitavia, eikä olekaan ihme, että heillä on ollut kysyntää moniin yhteishankkeisiin.
Konsertin onnistumista tuki osaltaan hyvin toiminut miksaus. Ainakin salin etuosassa kaikki soittajat erottuivat hyvin volymin noustessakin.
