Pori Jazz Kids -festivaalin kolmas ja viimeinen päivä alkoi Lokkilavalla keskiviikkona puoliltapäivin monen kylmän ja sateisen päivän jälkeen auringonpaisteessa. Esitykset aloitti Pikku Kakkosen Seikkailukone. Iltapäivän aikana ohjelmaa riitti 4-5 tuntia, minkä aikana muita esiintyjiä ja tapahtumia olivat Mimmit-yhtyeen konsertti, Mimmien muskarituokio ja lopuksi vielä Pikku Kakkosen Seikkailukone esiintyi toistamiseen viimeisenä ohjelmanumerona.
Pori Jazz 2019 ohjelmatietojen perusteella konserttien ilmaistarjontasarjassa oli/on kaikkiaan laskelmieni mukaan 55 erillistä konserttia, jos nyt päättynyt Kids-tapahtuma lasketaan yhdeksi kokonaisuudeksi. Perheille tarkoitetun kolmen päivän Kids-tapahtuman lisäksi Lokkilavalla oli vain keskiviikkoillan kaksi yksittäistä konserttia. Kaikki muut konsertit on soitettu ja soitetaan pääsääntöisesti Poriljonki -teltan lavalla paria Cafe Jazzin jo kuultua konserttia ja muutamaa Kesäravintolassa vielä kuultavaa konserttia lukuun ottamatta. Siis vielä on ilmaiskonserttejakin tarjolla kolmena viimeisenä päivänä.
Alexi Tuomarila Trion esityksen jälkeen eilen myöhemmin illalla kuultiin lavalla laajemmalle yleisömäärälle suunnattu Samuli Edelman & Orkestra Suora Lähetys konsertti, mikä vetikin paikalle tuhansittain yleisöä. Sen tosiaan saattoi aavistaa etukäteen, kun konsertti vietiin läpi ilman pääsymaksua. Kun olin jo poistumassa paikalta, Jazzpuiston käytävillä oli tosi ahdasta liikkua väkimäärän velloessa kohti Lokkilavaa. Vielä Taavin sillan kaupungin puoleisessa päässä syntyi jonoa ihmisten odotellessa pääsyä sillalle.
Perushyvää vahvistettua triojazzia
Kids-festivaalin päätyttyä lähes kahden tunnin tauon jälkeen 18.30 Lokkilavalla jatkui ohjelma, kun Alexi Tuomarila Trio ilmestyi lavalle.
Alkuperäisessä jo vuonna 2004 pianisti Alexi Tuomarilan perustamassa triossa hänen rinnalla soittivat rumpali Olavi Louhivuori ja norjalainen kontrabasisti Mats Eilertsen.
Trio soitti Porissa kaksi vuotta sitten festivaalin viimeisenä päivänä ja viimeisenä esiintyjänä LähiTapiola-lavalla ilman Eilertseniä, joka ei ollut ehtinyt kiireisen Italian keikan jälkeen ajoissa perille ja häntä tuurasi tällä keikalla Antti Lötjönen.
Se ei menoa haitannut, vaan siitä syntyi huikea päätös festivaalille, mitkä muistot elävät pitkään mielessä. Silloin tällaista huippumusiikkia tarjottiin aivan viimeiseen asti täysin ilmaiseksi, uskomattoman hienoa kokea näin jazzmusiikin hienouksia.
Etupäässä Euroopassa paljon aikaa viettäneelle Tuomarilalle on kertynyt sellainen rutinoitu kokemus ja taito löytää soittamisen metkut ja tavat miten hommaan saa sähköistä virettä, vaikka soitettaisiinkin seesteisen rauhallisesti ja akustisesti.
Nyt oltiin kaksi vuotta vanhempia vuoden 2019 festivaalin ollessa käytännössä yli puolenvälin, mutta vielä oli kolme hektistä päivää edessä. Trio ilmaantui lavalle tällä kertaa alkuperäisessä kokoonpanossa.
Sopivasti ennen Pori Jazzin alkua triolta tuli ulos uusi levy toukokuussa. Näin saimme nautiskella aurinkoisessa säässä Sphere -albumin sisältämää uutta jazzmusiikkia.
Aloituskappaleen, Shapeshifter, Alexi aloitti nopealla pianon juoksutuksella jatkaen suorastaan häkellyttävän monipuolisella kierrätyksellä, mihin Olavin symbaalit helisivät hiottuina helähtelyinä haastavasti välillä palikoilla takapotkuja naputellen, mihin basson tiivis sumuinen taustakumu laskeutui harsomaisen tasaisena verhona taustalle.
Sen perään kuultu The Elegist taisi olla vanhempaa tuotantoa, mutta mitäpä se haittasi. Nimensä mukaisesti aistikas tyylittely jatkui Alexin ja Olavin tehokkaalla vuoropuhelulla ja Eilertsenin latoessa väliin oman soolo-osuutensa. Origins oli erilainen hauskasti leikittelevä, puolelta toiselle hyppelehtivä ja reippaalla rytmillä etenevä kerronta johdatteli konserttia uuteen vaiheeseen.
Neljäs kappale, Olavin sävellys Jord, alkoi kevyellä keskustelulla pianon, Eilertsenin jousella vahvistetun basson ja rumpujen kesken, minkä aikana trion vierailevana solistina trumpetisti Kalevi Louhivuori ilmestyi lavalle sinisen trumpettinsa kanssa. Hän aloitti puhaltamisen henkevän rauhallisesti tuhistellen nostaen pikkuhiljaa taiteellisen hienosti trumpetin ääntä korkeammalle, kunnes äänet ne saatiin kierrätettyä kaikuefektinä norjalaisittain vuonojen korkeita vuorten seinämiä vasten. Kappaleen aikana vallitsi kaikki tai ei mitään tunnelma, erittäin vahva ja ponnekas kiertävä syöksähtely yhdisti soittajien voimavarat vauhdikkaasti yhteen kohteeseen ja siitä laskeuduttiin kohti loppua siistin pehmeästi.
Mats Eilertsenin Boekloevissä Kalevin puhallus korostui kirkkaammaksi reippaampaan tahtilajiin siirryttäessä polveillen särmikkääksi saaden alleen kulmikkuutta. Alexin välisoiton aikana vieritys kiihtyi ja basson ja rumpujen äänet tulivat jyskyttävän voimallisesti esille, kunnes Kalevi jatkoi puhallustaan loppuun.
Esitys kelpaisi mihin vaan maailman musiikkiareenoille. Monipuolisen temperamentikasta soittoa, nousut ja laskut pullistelivat tuohtunutta sanahelinää, vastapainona seesteinen melankolia loi pitkällistä surumielisyyttä, Kalevi Louhivuoren osuuksien kirkkaasti nousevat trumpetin äänitulkinnat lisäsivät monisärmäisyyttä kokonaisuuteen. Hienosti sorvattua tekemistä alusta loppuun.
Kypsän muhkea värikkyys oli nautinnollista herkkua korville. Alexi Tuomarila Trio +:lta todella hyvä osoitus taas miten jazzgenre pystyy luomaan eläväistä ja monipuolisen luomisvoimasta musiikkia uusiutumalla loputtomasti. Triojen soitosta tulee monesti ensimmäiseksi mieleen se tavanomaisuus, mikä yleensä puuduttaa, niin jotenkin Alexi on onnistunut omalla uudistushenkisellä sävellystyöllä ja teknisellä taituruudella saamaan mielenkiinnon heräämään soiton edetessä.
Pori Jazz 2019, Kirjurinluoto Lokkilava, keskiviikko 17.7.2019
Pori Jazz Kids -tapahtuma 12:00 Pikku Kakkosen Seikkailukone, 13:30 Mimmit-yhtyeen konsertti, 15:00 Mimmien
muskarituokio, 16.00 Pikku Kakkosen Seikkailukone
18:30 Alexi Tuomarila Trio feat. Kalevi Louhivuori
21:00 Samuli Edelmann & Orkestra Suora Lähetys
