Torstai jatkui Lokkilavan ääressä tiukoissa jazztunnelmissa. Junnu Aaltonen oli jo osansa tehnyt ja Stanley Clarke poistunut lavalta, kun seuraava vuosikymmenten ajan pinnalla ollut yli 80-kymppinen saksofonilegenda Wayne Shorter astui lavalle. Häntä pidetään yleisesti yhtenä suurimmista edelleen aktiivisena artistina esiintyvänä jazzvaikuttajana ja -säveltäjänä. Shorter on ollut keskeinen tekijä jazzmusiikin kehityksessä 1950-luvun lopulta lähtien, ja lukuisat hänen kappaleistaan ovat saavuttaneet jazzstandardin aseman. Monet Shorterin, erityisesti Blue Note -levymerkille äänittämistä, albumeista lukeutuvat jazzin kuolemattomiin klassikkoihin.
Poriin Wayne Shorter ilmaantui huippumuusikoista kootun Quartetin kera. Kaikki vuonna 2001 perustetun yhtyeen muusikot, rumpali Brian Blade, basisti John Patitucci sekä pianisti Danilo Perez ovat omalla sarallaan tunnustettuja huipputekijöitä. Viimeksi Wayne Shorter Quartet oli Porissa samassa koostumuksessa vuonna 2003. Tällä kokoonpanolla kvartetti julkaisi myös viimeisimmän albuminsa Without a Net vuonna 2013.
Aika tekee valitettavasti tehtävänsä, näin meille kaikille käy, kun ikää tulee riittävästi. Mielestäni Shorterilla ei enää ollut voimia puhaltaa sellaisella energialla, että siitä olisi syntynyt mielekästä sävelkuviota. Kaikki näkyi jo olemuksesta ja siitä, etteivät saksofonit tahtoneet löytää omaa paikkaansa suupielessä. Ikävä sanoa näin, ehkä muut paikallaolleet ovat täysin eri mieltä, se heille suotakoon.
Minulle jäi sellainen mielikuva, että myös muut soittajat yrittivät pelastaa tilannetta omalla energiaa pursuavalla väkevällä ja painavalla soittamisellaan, jotta tätä tilanne ei näkyisi eikä sitä huomattaisi niin selkeästi. Kaikilla meillä on oma aikamme, mikä on hyväksyttävä, nuoremmat menevät edelle, sille ei voi mitään. Kun Shorterin jälkeen lavalla esiintyi puolivuosisataa nuorempi tekijä, niin ero oli melkoinen.
Pinball norjalais-tanskalais-englantilaisittain
Kööpenhaminassa jo vuodesta 2003 alkaen vaikuttanut kolmekymppinen Bergenistä lähtöisin oleva norjalaissaksofonisti Marius Neset kuuluu uuden pohjoismaisen jazzin suurimpiin toivoihin. Oikeastaan hän ei ole enää mikään nouseva kyky, vaan erinomaisen moni-ilmeinen luova muusikko. Hänen levytysuransa alkoi vuonna 2005 JazzKamikaze-yhtyeen riveissä.
Yhtye vieraili Suomessakin ainakin Tampereella ja Raahessa, muistaakseni vuonna 2007. Sen jälkeen hän on ehtinyt julkaista jo viisi sooloalbumiakin. Viimeistä Pinball-albumia voisi pitää ihan käänteentekevänä, sillä viimeistään se osoittaa Nesetin taiturimaisen osaamisen myös säveltäjänä.
Nesetin raikasta ja värikästä soittoa on ollut aina innostavaa kuunnella eikä tälläkään kertaa tarvinnut pettyä. Hänen täysipainoisen rehevä saksofonin äänimaailmansa on mallikkaassa kuosissa, joten ei ole ihme, että hänen suosionsa on jatkuvassa nousussa. Hänellä on puhaltamisessa rankkaa voimaa, mutta myös sellaista maamiehensä Jan Garbarekin hillittyä taiteellisuutta.
Monikansallinen Marius Neset Quintet saapui Poriin kokoonpanolla, missä soittivat englantilainen pianisti Ivo Neame, ruotsalainen basisti Petter Eldh ja norjalaissyntyinen, ruotsalaistunut rumpali Anton Eger. Kvintetin täydensi englantilainen vibrafonisti Jim Hart.
Neset seikkaili tällä kertaa uusimman, vuoden alussa ilmestyneen, Pinball -levynsä sisällön ympärillä. Nesetille on ominaista räväkkyys ja jämerä, mukaansatempaavaa energinen tyyli soittaa. Hän käytti eilen ristiin sekä tenori- että sopraanosaksofonia nopeasti vauhdissa tilanteen mukaan vaihdellen. Hänen nykysävellykset liikkuivat alueilla, missä ei välttämättä ollut jazzin syvin olemus täysillä mukana, vaan hän yhdisteli soitossaan enemmän nykymusiikin makuja ja omia avantgardistisia näkemyksiään.
Aloitus oli kohtuullisen rauhallista, mutta taidokkaasti eri äänialueita hyväksi käyttäen Nesetin esitys eteni sutjakkaasti eteenpäin. Esityksen edistyessä loppua kohden vauhti vain kiihtyi ja loppu tultiin räjähtävän omaperäisellä saksofonin raivokkaalla runttaamisella. Viimeinen vaihe kesti pitkään ehkä noin 15 minuuttia, jonka aikana Marius käytti kaikki voimavaransa ja tyhjensi ”saksipiippunsa” sisällön kaikesta sinne kerääntyneestä aineistosta monipuolisella äänimaalailulla. Innostus ja loputon halu antaa kaikkensa sai Nesetin puhaltamaan itsensä hengästymiseen asti. Tuloksena oli freen ja avantgarden välimaastossa liikkuvaa elävää ja ytimekkään värikästä työstöä, missä improvisaatiolla oli iso osuus. Yhtyeen tasapaino ja yhtenäinen käsitys tekemisestä loi rehevän tunnelman, mikä oli kokemisen arvoinen. Pari kertaa aikaisemmin Nesettiä kuultuani tuntuu siltä, että esitys on tukevoitunut entisestään.
Pori Jazz 2015
Kirjurinluoto, Lokkilava, torstai 16.7.2015
19:30 Wayne Shorter Quartet
21:30 Marius Neset Quintet
