Kirjurinluodon konserttien avauspäivänä jazzin kehdossa Lokkilavan äärellä soiton aloitti kotimaisen jazzkitaran mestarikolmikko Timo Kämäräinen, Risto Toppola ja Teemu Viinikainen tuoreella Tolonen -projektilla. Jukka Tolosella on ollut merkittävä roolivaikutus omaan soittamistyyliini, on Timo Kämäräinen sanonut. Vaikka jazz ei ole mitenkään vierasta Kämäräiselle, niin hänet tunnetaan parhaiten kuitenkin ehkä rock-henkisistä yhtyeistä. Jazzmuusikot ry:n puheenjohtajana ja Sibelius Akatemiassa opettajana toimiva Risto Toppola ”liidaa” omaa trioa. Kansainvälisestikin erittäin tunnustettu Teemu Viinikainen on suomijazzin jazzkitaransoiton ehdotonta terävintä kärkeä. Hän on kysytty artisti ja omien yhtyeittensä ohella Teemu on mukana monissa eri jazzkokoonpanoissa merkittävässä roolissa.
Tänä keväänä ensiesityksensä saanut Lasse Keson dokumenttielokuva Jukka Tolosesta poiki tavallaan soundtrack -kappaleista myös viime vuoden puolella julkaistun musiikkiäänitteen, missä edellä mainittu kolmikko soittaa Tolosen tuotantoa hänen 1970-luvun jazziin kallellaan olevalta kaudelta.
Kolmikon taustaorkesterin muodostivat suomijazzin kärkinimiin kuuluvat, Alexi Tuomarila, piano ja Rhodes, Manuel Dunkel, saksofoni, Juho Kivivuori, sähköbasso ja Ville Pynssi, rummut. ”Kämäräinen-Toppola-Viinikainen Play Tolonen” -tribuutti lähti liikkeelle Viinikaisen ollessa lavalla ensimmäisenä. Teemu totesi, että oli hienoa palata vanhalle Lokkilavalle, missä hän muistaa soittaneensa ensimmäistä kertaa 2002 tai 2003. Pyrimme pääsemään siihen samaan henkeen mikä koettiin Tolosen soittaessa tällä samalla paikalla. Aloituskappaleena Teemulla oli Dancing Bear.
Toppola aloitti vuorollaan hieman rauhallisemmissa tunnelmissa kappaleella Tanja, johon hän oli tehnyt myös sovituksen. Toisena kappaleena kuulimme hänen soittamana puolestaan funkimpaa tavaraa, Last Night. Timo Kämäräinen aloitti vuorollaan seikkailulla ihmemaassa, Wonderland, ja jatkoi vinguttamalla hervottoman massiivisesti kappaleen Ramblin’. Tämä kuultiin myös Tolosen ohjelmistossa sillä historiallisella ”Kirjurin” keikalla tuolloin vuonna 1972. Silloinen lava ei ollut samassa kuosissa kuin nykyinen uudistettu Lokkilava, mutta paikka oli muistaakseni aivan sama.
Viinikainen tuli toistamiseen lavalle ja päätti esityksen melkoisella revityksellä kappaleeseen Jimi, mikä kaiketi oli Tolosen kunnianosoitus kitarahirmu Jimi Henrixin muistolle.
En osaa varsinaisesti analysoida sitä miten tarkasti ja uskollisesti kitaristit seurasivat Tolosen tyyliä ja kuinka paljon soitossa ehkä oli heidän omia tulkintoja ja näkemyksiä hänen alkuperäisestä sanomasta, mutta jazzin ja progressiivisen rockin fuusion keskiössä pyörinyt soitto tempasi hyvin mukaan ja mukava tunnelma tarttui yleisöön, mikä kulminoitui spontaaneihin huutoihin.
Suomalainen kitarakimara jatkui
Tampere Jazz Happeningissa 2011 ensiesityksensä tehnyt Ecstasy on kitaristi Raoul Björkenheimin uusin kvartetti, missä Raoulin ohella vankkaa kokemusta edustaa rumpali Markku Ounaskari. Selkeästi nuorempaa sukupolvea sitä vastoin ovat saksofonisti Pauli Lyytinen ja basisti Jori Huhtala. Suomessa että Yhdysvalloissa mittavan uran luonut kitaristi-säveltäjä Raoul Björkenheim on aikaisemmissa levytyksissään esiintynyt paljon kansainvälisten muusikoiden kanssa. Voisiko nyt sanoa, että Ecstasyn uusin tämän vuoden keväällä maineikkaan Cuneiform Records -yhtiön kautta ilmestynyt eCsTaSy -albumi tekee siinä mielessä poikkeuksen, kun miehitys on täysin suomalainen. Tuskin se nyt ainakaan pahentaa tilannetta, sillä soittajat tietäen ja tuntien epäilyksille ei varmasti ole mitään aihetta.
Torstaista esitystä voisi luonnehtia ainakin osittaiseksi levynjulkaisukeikaksi, sillä se piti sisällään uusimman levyn kappaleet Sos, No Delay ja As Luck Would Have It. Burundi sen sijaan kuului eri sarjaan kuten myös aloituksena ilmeisesti kuultu Heads And Tails. Näin se kait meni, jäi vähän epäselväksi, kun kuuntelin Larry Carltonin aloitusta päälavalla aluksi vartin verran.
Björkenheimin kitaran käsittely on aina ollut varsin ennakoimatonta. Se on kuin hyppy tuntemattomaan. Koskaan ei oikein tiedä mitä tulee tapahtumaan, eikä tämä kerta tehnyt poikkeusta. Esityksestä syntyi melkoinen keitos vapaasti improvisoitua tehokasta sähkökitaran soundimaailmaa, jota Raoul työsti kovilla tehoilla myös kaksikaulaisella kitarallaan.
Kun siihen saatiin sekaan vastapainoksi Pauli Lyytisen raastavan rankat revittelyt saksofonien tuutista, niin tulos on monivivahteista freetä ja pullistelevan tanakkaa mahtipontista avant-jazzia. Jori Huhtala sai rynnistää basson kaulassa myös täydellä kiihkolla soittaessaan pitkän ja rankan tehokkaan soolon. Björkenheimin raa’an alkuvoimainen musiikki leimahti taas liekkeihin.
Pori Jazz 2014
Kirjurinluoto, Lokkilava, torstai 17.7.
klo 15.30 Kämäräinen, Toppola, Viinikainen Play Tolonen
klo 17.15 Raoul Björkenheim Ecstasy
