Salo Jazz Festivalin päätösakti on perinteisesti ollut loppujamit ja sitä edeltävä pubikeikka. Hometown -ravintola soveltuu tähän tarkoitukseen erinomaisesti; ääriään myöten täynnä ja tunnelma kokoava ja hyvin kompakti, ja myös fyysisesti tiivis, intohimoinen ja kiihkeä. Suomenkielinen laulujazz tenhosi eritoten lattarirytmein, kun Sami Saarija Jazzpojat pistivät tuulemaan. Pienimuotoinen bändi soitti täsmällisesti ja soolojaksoissa oli kantavaa ideaa.
– Hiki pintaan täytyy saada, edesmennyt Sammy Babizin ilmaisi muusikon osan. Ellei saada, jotakin on todennäköisesti mennyt pieleen, ainakin tällaisessa skeemassa kuin nyt oli. Virkamiehet eivät soita groovea.
Nyt ei mennyt pieleen. Sami Saari tunnetaan parhaiten suomenkielisistä hiteistään, kuten Ainutkertainenja Onnen kyyneleet, mutta ennen kaikkea hän on kiihkoisa svengimies ja yleisön viihdyttäjä, intensiivinen entertainer.
Swing, bossa nova, samba, rumba ovat nähtävästi inspiroineet kavereita aivan erityisesti. Hillittömän hauskaa oli, mutta Cole Porterin Night and day, nyt Olavi Virta-tyyliin versioituna, toi julki bändin herkempiä vivahteita.
Naispaholainentoi mieleen Aki Sirkesalonja miksei legendaarisen Veeti & Velvets-yhtyeenkin. Veeti & The Velvetsoli 1990-luvun alussa toiminut suomalainen a cappella-lauluyhtye. Jäsenistä Saari on saavuttanut sen jälkeen eniten menestystä soolona. Muut ovat poissa kuvioista; Veeti Kallio tekee TV-viihdettä, Sirkesalo on kuollut ja Sasu Moilanen ääninäyttelijä.
Vitaalinen bändi piti svengiä tarkkaan ja pudotteli erehtymättä tiukkaa menoa koko setin ajan, välillä hurjaksi äityneestä vauhdista huolimatta. Jazzpojat eivät laula stemmoja, mikä kieltämättä toisi lisäarvoja enimmäkseen verraten yksinkertaisten laulujen chorus-osiin ja refrengeihin. Solistisesti eniten esillä oli pianisti Mikael Myrskog.
Hyvin skulaa
Chuck BerrynRoute 66s uomennoksen (Jussi Raittinen) mm. Soundi-lehti aikanaan lyttäsi: ei kuulemma skulannut. Nyt ainakin skulasi. Jopa Irwin Goodman-hitti Ei tippa tapakuulosti hyvältä – täytyy olla todellinen tekijä, että siihen pystyy.
Hometown-keikalla muistiin tuli Remu AaltonenKåren -keikalla Turussa, hykerryttävän laulujazzin merkeissä. Remu oli kuitenkin saanut murskaavaa kritiikkiä Hurriganes-faneilta ja tiedustelin, miten hän oli sen ottanut.
– Niin no, kato jos sä heität tikkaa, ei sitä aina pelkkiä kymppejä tuu! Joskus pitää olla tyytyväinen, että osuu edes tauluun, Remu tokaisi, olkapäitään kohauttaen.
Se on sitä paitsi totta. Ehkä Jazzpojille & solistillekaan ei nyt sadellut pelkkiä kymppejä, mutta kokonaisuus toimi oikein hyvin. Jazzpojat ei ole mikään ”jazzin Kipparikvartetti” – vaikka etukäteen ajatus ei tuntunutkaan kaukaa haetulta, Samin aiemman, väkinäisen huumorin viljelyn muistaen.
Laulujen kieltämättä melko kirjavasta koosteesta omat laulut poikkesivat aika tavalla linjasta, vaikka olivatkin bändin tyyliin sopivalla tavalla sovitettuja.
Sami on kehittynyt kitaransoitossa, mutta voisi sooloissa laulaa kitaran kanssa äänissä, koska hän osaa stemmalaulun. Double stop -tekniikka toimi varsin hyvin, mutta ehkä se korostui nyt turhan paljon. Vaihto rytmisoittimiin toimi luontevasti.
Samin scat -soolot unisonossa olivat vielä nautinnollisia, mutta samaa ei voi sanoa soitinimitaatioista. Vetopasuunan jäljittelystä pasunistit voisivat harkita oikeustoimia, enkä ole aivan varma, etteivät olisikin.
***
Yhtyeen setti oli korviin kiinnyttävää ja tanssillisestikin svengaavaa musisointia. All of menosti vanhaa jazztunnelmaakin kattoon. Suomalaisen soulmusiikin edelläkävijänä nimeä saanut Sami Saari on säilyttänyt kosketuspinnan jazziinkin.
Encorena Ainutkertainen oli lämmittävä; takuuvarma svengi sulautui tunteelliseen energiaan, säilyttäen silti voimansa vetovoimaisen solistin kanssa.
Salo Jazz Festival 2018, Hometown, sunnuntai 30.9.2018
Sami Saari & Jazzpojat: Sami Saari – laulu ja kitara; Mikael Myrskog – piano; Eero Seppä – basso; Aleksi Heinola – rummut
