Lauantain avauspäivän katukonsertit jatkuivat myrskyisän ison orkesterin pauhun jälkeen seesteisemmällä tunnelmoinnilla, kun lavalle ilmestyi valovoimainen trio kokoonpano. Louhivuoren veljesten ajatuksista, trumpetisti Jorma Kalevin ja rumpali Olavin toimesta syntyi Sun Trio, kun siihen liittyi kolmanneksi pyöräksi kontrabasisti Antti Lötjönen.
Näistä alkuajoista on ehtinyt kulua jo jonkin matkaa toistakymmentä vuotta. Yhtyeen nousu kansainvälisen huomion kohteeksi juontaa jo vuodesta 2006, jolloin kolmikko osallistui silloin Islannissa pidettyyn pohjoismaiseen Young Nordic Jazz Comets -kilpailuun Suomen edustajana ja voitti sen. Siitä lähtien kaikki kolme ovat tehneet näyttävän nousujohteista uraa suomalaisen jazzin kärkikaartiin. Tänä päivänä he ovat mukana monissa eri projekteissa myös kansainvälisillä areenoilla kukin omalla tahollaan.
Sun Trio on siinä ohessa levyttänyt ja esiintynyt sen mukaan miten keikkakalenteri on myöden antanut. Viimeisin, yhtyeen neljäs albumi, Reborn ilmestyi viime syksynä. Jazzin saloja ylläpitäen trion on kuitenkin jalostanut musiikkiaan kaiken aikaa uusilla virtauksilla ja nyt on otettu mukaan aineksia populäärimmästä musiikista. Näin saimmekin jazzviikon alkumetreillä kuultavaksi Kalevi ja Olavi Louhivuoren kynästä syntynyttä uutta näkemystä tämän päivän jazzin uusista kuvioista.
Oliko tästä syntynyt musiikki sitten enää jatsia ollenkaan. Nykypäivänä on ehkä turha kiinnittää siihen kovin kirjaimellisesti huomiota, se on ikuisuuskysymys, missä emme pääse eteenpäin. Ajat muuttuvat ja niin muuttuu musiikki siinä ohessa. Esityksen sisältämä musiikki oli tunnelmallista soittimien keskustelujen kautta virinnyttä hitaasti etenevää vuorovaikutusta. Hiljaisuudesta tehostetusti trumpetin kautta viritetty soinnukas äänien kirjo kohosi hiljalleen aika ajoin saaden vaihtelevan polveilevasti nousevaa painetta alleen. Samaan aikaan tehot nousivat kypsän täyteläisemmäksi ja soitto alkoi todenteolla groovata suuremmalla teholla.
Puhemiehenä toimineen Kalevi Louhivuoren mukaan Trio soitti kappaleita yhtyeen toiselta, kolmannelta ja neljänneltä levyltä. Mielestäni uudelta levyltä ei suoranaisesti ollut yhtään kappaletta, jos siihen ei lukeutunut ensimmäiseksi soitettu kappale, millä ei tuntunut olevan nimeä ollenkaan. Nimeksi sovittiin sitten sopuisasti Seppo. Sitä kehiteltiin sen suuntaisesti, että se oli paikan päällä improvisoidusti syntynyt kappale. Sillä ei sinällään mitään merkitystä ollut, sillä yhtyeen musiikkityyli tuli kaikesta huolimatta ilmiselvästi esille.
Kakkoslevyllä Dreams Are True oleva Arabian Vanki alkoi Olavin näyttävän pitkällä rumpuintrolla. Kalevi sanoi trion soittaneen tämän yhdessä kolmisen vuotta sitten viimeksi, joten se oli eräänlainen kertaus vanhaan ja muistelu siitä miten se menikään. In The Dreamworld levyltä olivat mielestäni kaikki muut neljä kappaletta, jotka trio soitti.
Ensin haettiin uusia näköaloja hitaasti ja sävyisästi Antin aloittaessa bassosoololla ja Kalevin ottaessa tunnelmallisen soundikkaan flyygelitorven huulilleen, siitä eteni Sightseeing. Seuraavaksi mentiin Olavin säveltämällä kappaleella Soleil d’Afrique hieman iloisemmassa tunnelmassa, mikä ehkä sopi tällaiseen aurinkoiseen sateettomaan päivään. Seuraavakin oli Olavin käsialaa, reipas ja rytmikäs Old Devil’s Boogie.
Viimeisenä kuullussa kappaleessa oli kyse oikean polun etsinnästä, Searching For Your Path, mikä saattoi muuttua kylpyammeen etsinnäksi, ”jos satuin lausumaan sen huonosti”, sanoi Kalevi.
Sun Triolla on omaperäinen tapa toteuttaa omia visioitaan. Kolmikko on tehnyt omaa musiikkiaan nyt yli kymmenen vuotta ja suunta tuntuu pysyvän selkeästi valitulla linjalla. Hyvä niin, musiikin pitää olla vaihtelevaa, sillä moninaisia tyylisuuntia omaksuen syntyy rikastuttavaa kuuntelumusiikkia. Mielestäni kolmikko on taas kerran tehnyt vaikuttavan hyvää meditoivaa impressionistissävykästä jazzmusiikkia.
Uutta jazzmusiikkia turkulaislähtöisin voimin
Turusta lähtöisin oleva jazzkitaristi Vilkka Wahl ei ole välttämättä kovin tuttu nimi suomalaiselle jazzyleisölle. Musiikin opinnot hän on suorittanut sekä Suomessa että Itävallassa, missä hän on asunut jo pitkään perheineen ja työskennellyt freelance-muusikkona sekä kitaransoitonopettajana mm. Vienna Music Institutessa. Grazin vuosina Wahl veti kaupungissa maineikkaita jamisessioita ja on ollut mukana Euroopassa erinäisissä projekteissa, missä hän on päässyt esiintymään mm. John Abercrombien kanssa.
Vaikka Wahl vaikuttaa Itävallassa, niin hän sanoo kuitenkin tulevansa mielellään viettämään kesää Turun seudulle ja silloin hän tekee myös keikkoja Suomessa. Hänet on valittu vuoden 2017 Turku Jazz -artistiksi ja sen puitteissa hän esiintyy tietenkin elokuussa Turku Jazzeilla. Sitä ennen hän ehti tuoda pari vuotta sitten perustamansa Quintetinsä ensi kertaa Poriin esiintyen avajaispäivän neljäntenä artistina ilmaislavalla.
Kvintetti koostuu tutuista muusikoista, joista porilaissyntyinen, mutta Turussa vaikuttava, vibrafonisti Severi Pyysalo on varmasti porilaisyleisölle tuttu jo 1980-luvulta, jolloin hän hurmasi yleisön soittaessaan Kirjurinluodolla ensimmäistä kertaa suurelle yleisölle vuonna 1982.
Kahden vuoden kuluttua samoilla festivaaleilla muusikot Paquito D’Rivera ja Sarah Vaughan kuulivat Pyysalon soittoa ja pyysivät häntä mukaan soittamaan omissa esityksissään.
Turusta myös lähtöisin oleva kontrabasisti Teemu Åkerblom ja juureva rumpali Mikko Arlin ovat molemmat jo tuttuja soittajia Porissa parin kolmen viime vuoden aikana eri kokoonpanoissa.
Bändi aloitti alkujaan tällä kokoonpanolla kvartettina, mutta viime vuoden syksyllä yhtye kasvoi kvintetiksi, kun New Yorkiin asettunut slovenialaissaksofonisti Jure Pukl liittyi yhtyeeseen tuoden mukanaan kansainvälistä väriä.
Pukl ja Wahl ovat tutustuneet toisiinsa opiskellessaan samanaikaisesti Itävallassa ja näin ratkaisu on ollut helppo toteuttaa. Yhtyeeltä on juuri tulossa jakeluun ensilevy Nebula, mikä sisältää 6 Wahlin sävellystä ja konsertin aikana kuulimme sen sisällön käytännössä yhtä vaille kaikki.
Uuden levyn synnystä Wahl sanoo sen sisällön kumpuavan perimmäisistä kysymyksistä, maailmankaikkeudesta, ilmastosta ja luonnosta.
“Uskoakseni kaikki ihmiset etsivät jossakin vaiheessa elämäänsä vastauksia olevaisuuden perimmäisiin kysymyksiin eri uskonnoista ja maailmankatsomuksista tai tieteistä ja taiteista. Sen syvällisemmin asiaa tässä avaamatta, minut nämä kysymykset vievät aina kosmokseen. Halusin, että levyn teema heijastelee tätä yhteyttä. Nebulat, tähtisumut, ovat kosmoksessa paikkoja, joissa syntyy uusia maailmoja, ja sen takia oli luontevaa ottaa se esikoislevyn nimeksi – ikään kuin kuvaamaan tästä minulle aukeavaa uutta maailmaa”,
Yhtye aloitti vauhdikkaan tehokkaasti kappaleella Picket for Thomas, missä saimme nautiskella Pyysalon ja Puklen pitkistä soolo-osuuksista. ”Seuraavaksi lähdemme jäätiköllä sijaitsevaan railoon, joita maailmalla alkaa tänä päivänä olla aika paljon, olen sellainen ympäristötietoinen jazzsäveltäjä”, sanoi Vilkka. Mielialahäiriöstä kertova Pentapolar Disorder aikana sekoiltiin lisää liukkaasti paahtaen ja railoja jäässä kierrellen. Sen aikana Jure ja Mikko alkoivat kahdenkeskeisen keskustelun, mikä käynnisti lopuksi Mikon pitkähkön rumpusoolon.
Intensiivinen työnteko jatkui kappaleella Crevasse, minkä jälkeen nimikkokappale Nebula hiljentyi hitaan koskettavaksi tähtisumuksi. ”Tästä aukeaa uusi maailma, kun tällaisen levyn on saanut julkaistua. Kutsun näitä kappaleita teoksiksi, koska ne saattavat olla monen sivun mittaisia ”pläjäyksiä”, joita nämä hienot muusikot lavalla tulkitsevat aivan upeasti ja se tekee minut erittäin iloiseksi”, sanoi Vilkka kappaleen päätyttyä.
Tästä matka jatkui kappaleella Die Ewige eli ikuinen, mistä huokui jonkinlainen elämän tuska ja jännite, mikä purkautui lopulta helpotukseen. Viimeisenä kappaleena kuultiin bossa nova -tulkinta, minkä kirjoittamiseen Vilkan oli innoittanut niin Carlos Jobim kuin John Coltrane. Se kertoi Turun entisestä lääninvankilasta eli Kakolasta. Se oli aikoinaan sävelletty Kakolan varjossa. Siksi sen nimeksi tuli Kako de la Bossa, mikä olikin ainoa uuden levyn ulkopuolinen kappale.
Wilkka Wahl Quintet kulki jazzin peruspilareiden sisällä kiinnostavan rehellisesti. Luontoa kunnioittavista ajatuksista, universaaleista tunnelmista ja maailman monimuotoisuudesta syntynyt kappalekokonaisuus oli hyvin toimivaa, missä löytyi jazzin vaatimaa melodisuutta, harmoniaa ja rytmisen liukasta meno.
Pori Jazz 2017, jazzkatu, lauantai 8.7.2017
LähiTapiola-lava
14.00 Sun Trio
18.00 Vilkka Wahl Quintet
