Lauantai-ilta oli huipentumassa ja samalla pimenemässä, mutta lisää erinomaista jazzia oli vielä yksi konsertti tulossa. Olimme saaneet tähän mennessä jo todella tukevan annoksen suomalaista huippujazzia lauantain aikana Turku Jazzissa, kun illan täydensi Aura Stagella vielä Jukka Perko & Hurmio 2.0. En tiedä mitä sanoisin, tarjonta on ollut melkoista jazzin myllytystä ja sunnuntaillekin oli vielä luvassa huippukattaus.
Jukka Perko & Hurmio-Orkesteri muistetaan vuonna 2000 ilmestyneestä Music Of Olavi Virta -albumista. Silloinen kvartetti on nyt syntynyt uudessa muodossaan kvintettinä ja samalla kokoonpanokin on muuttunut. Hurmio 2.0 -yhtye esiintyi vuoden 2015 Linnan juhlilla ja on siitä alkaen keikkaillut. Yhtye on uusi, mutta soittajat tuttuja tekijöitä. Kokoonpanossa yhdistyy kokemus ja nuoruus.
Näin Jukka Perko esitteli soittajat.
– Pasuunassa meillä on armoitettu sankari, improvisoija, uskomaton virtuoosi, hieno ihminen, mies, Kasperi Sarikoski. Uskomattoman muodonmuutoksen äskeisestä setistä tehnyt Ville Vannemaa, myös muodin maailmasta tuttu Ville on tällä kertaa liikkeellä baritonisaksofonin kanssa. Eihän me muuten häntä tunnistaisi, eri paita ja kaikkea.
– Sitten meillä on rytmiryhmä mikä hakee vertaistaan kaikista niistä rytmiryhmistä, joiden kanssa olen saanut soittaa. Olen soittanut ehkä satojen komppiparien kanssa ja tämä on ehdottomasti yksi niistä, Antti Lötjönen ja Teppo Mäkynen, aivan käsittämättömät veijarit.
– Itse olen Jukka Perko ja soitan saksofonia. (yleisö taputti, villisti) Riittää, riittää, säästäkää käsiänne tärkeämpiin tapahtumiin. Tulette kuulemaan sellaisia suomalaiskansallisia klassikkosävelmiä meidän yhtyeeltä ja aloitamme eräällä José Belmonten, lempinimeltään kumma José, sävellyksellä Hurmio ja tämän myötä emme toivota hyvää yötä, vaan tervetuloa kaikille.
Hurmiossa vedetyn tangon jälkeen mentiin metsään Villen johdolla ja Kasperin sooloillessa syntyi Metsäkukkia.
– Metsäkukkiahan tässä oli aihepiirinä. Voisin todeta niin kuin Remu Aaltonen, kun kaikki ei mennyt biisissä niin kuin piti, että ”kyl metsään saa mennä, mut pitää tulla takaisin kori täynnä marjoja”. Tosiaan Ville ja miehistö toimivat tässä tapauksessa juuri näin.
– Nämä kaksi kuultua kappaletta ovat tulleet tunnetuiksi mm. Olavi Virran levytyksinä. Seuraavakin on kuultu Olavi Virran esittämänä, mutta siitä on tehty lukuisa määrä muitakin erilaisia unohtumattomia versioita. Kun näitä Virran kappaleita kuuntelee, niin täytyy todeta niiden olleen hyvin surumielisiä. Meidän esittämät instrumentaaliversiot ovat paljon iloisempia, vaikka mollissa mennäänkin.
– Seuraavassa kappaleessa on sellainen hiipivä toivo, eikä ainoastaan siksi, että tämä on Toivo Kärjen säveltämä. Vaikka kappaleen nimi on Siks Oon Mä Suruinen, niin tässä on jonkinlaista elämän toivoa. Keskimäärinhän suomalaiset ovat enemmän elossa, kun he ajattelevat mollissa. Tässäkin duuri intro saadaan tuota pikaa käännettyä molliksi, joten teidän ei tarvitse olla huolissanne.
Niinpä Kasperi aloitti hissukseen pasuunalla, johon saksofonit tulivat mukaan yhteissoittona ja kohta kuljettiin sooloillen vuoronperään.
– Ja nyt haluamme suomeksi sanottuna ”featuroida” bassotaiteilijamme Antin seuraavassa kappaleessa, minkä aihepiiri on suuteleminen, Antin leipälaji bassonsoiton ohella. Kappaleen nimi on Tulitsuudelma.
Antti Lötjösen kirjoittama kappale alkoi hauskasti puhaltajien yhteissoitolla, mistä Antti otti ohjat käsiinsä bassosooloilullaan. Teppo tuli mukaan vispilöiden hiljalleen.
Antin välisoiton jälkeen alkoi vinoileva keskustelu Perko vastaan muut puhaltajat, kunnes keskinäinen soitto alkoi rakoilla ja kohta kaikki soitti omiaan ammattimaisen hienosti ja hauskan kirpeästi. Loppuun saatiin vielä Tepon vallattoman elegantti näyttö siitä miten rumpuja pitää käsitellä pitkän soolon muodossa.
– Soitamme seuraavaksi toisen vähän harvinaisemman Toivo Kärjen kappaleen. Se tekee kuitenkin selväksi sen, että Toivo Kärki todella rakasti jazzmusiikkia. Monet hänen sävellykset taipuvat hyvin jazzversioiksi. Erityisesti Sininen Hetki, jonka Harmony Sisters levytti vuonna 1953, on kovasti jazzmainen kappale.
Yhteissoitolla alkanut kappale irtosi notkeaan menoon Villen pyöritellessä sitä baritonillaan.
– Suomalaisten olympiamenestyksen johdosta soitamme nyt yhden Tapio Rautavaaran tunnetuksi tekemän kappaleen, mikä kertoo kaiken oleellisen suomalaisen ja eläimen suhteesta.
Alku meni tyyliin Hummani hei ja siihen malliin……Perkon altto puhui ja muut soittelivat teemaa välillä taas vaihdellen osia. Perkon puhaltaessa yksin muut sekoittivat hommaa perässä, kunnes komppi lopetti soittamisensa ja puhaltimet olivat äänessä improvisoiden keskenään.
Hauskaa tuntui olevan soittajillakin.
Sitten lähdettiin uudestaan rytmiseen vauhtiin ja lopulta joku löysi uuden tien ja kappale vaihtui toiseen ja kohta mentiin baritonin ohjauksessa hakemaan poikaa varjoiselta kujalta. Voisi sanoa, että homma irtosi ”lapasesta”, mutta totta vie ei, se oli täysin hallittua sekoilua, johon pystyvät vain ammattiosaajat.
– Se oli siis Poika Varjoiselta Kujalta, soitimme sen italiaksi. Tämä oli meidän viimeinen kappale, kiitos kaikille paikalle tulleille.
Turha oli kuvitella, että yleisö olisi tyytynyt tähän hullaannuttavaan esitykseen ilman encorea ja viisikko saatiin vielä uudestaan lavalle.
– Kuulette vielä yhden ”strombonen”, saattaa olla, että kuulette kaiken kahtena, voi tulla kaksi biisiäkin. Haluamme soittaa vielä yhden Toivo Kärjen kappaleen. Muista Minua on yksi hänen hienoimmista kappaleista, hyvä lopetus.
Perko on vuosien varrella tullut tunnetuksi jazzin ja suomalaiskansallisten vaikutteiden ja musiikin erilaisista yhdistelemisistä. Viisimiehinen Hurmio 2.0 tarjoili tuttuja kappaleita, mutta niin erilaisissa jazzsävyissä raikkaasti toteutettuna, että yleisö saattoi suorastaan hölmistyneenä vaipua euforiseen hekumaan. Railakas esitys availi ovia musiikin maailmaan uusilla kuvioilla, uusilla kikoilla hauskasti.
Esitetyistä kappaleista uhkui jotain aivan mysteerisen ihmeellisiä osioita, joita ei voinut kuin hölmönä äimistellä. Musiikkikin kaipaa tällaista uudistusmielisyyttä. Näköjään vanhat kappaleet voidaan saada elämään uudella mielenkiintoisella tavalla, kun käännetään sopivasti turboruuvia ja viritellään ne uudestaan ennakkoluulottomalla tavalla ja paketoidaan sopivan kokoiseen lahjapakkaukseen. Kertakaikkisen loistavaa ”pelittämistä” tältä ryhmältä, Perko & Hurmio 2.0 näyttää osaavan tämän tempun.
Turku Jazz Festival 2016, lauantai 20.8.2016
Aura Stage, Panimoravintola Koulun piha
20.30 Jukka Perko & Hurmio 2.0 (Jukka Perko – alttosaksofoni, Ville Vannemaa – baritonisaksofoni, Kasperi Sarikoski – pasuuna, Antti Lötjönen – basso, Teppo Mäkynen – rummut)
