Perjantai-iltana Jazzkukko festivaalilla Laitilan kaupungintalon auditoriotila täyttyi viimeistä paikkaa myöten hyvissä ajoin ennen kuin esitys pääsi alkuun. Kahden erilaisen orkesterin ohjelmisto herätti ilmiselvästi suurta kiinnostusta. Ilta alkoi suomalais-belgialaisittain kitaravetoisen jazzin parissa. Kaksikko Kari Antila ja Peter Hertmans esiintyivät sekä duona että kvartettikokoonpanossa ja illan päätti huippusuosittu jazzlaulaja Aili Ikonen & Herd.
Vahvaa kitarasoundia
Jazzkukko festivaalin perustaja ja luoja Kari Antila avasi Jazzkukko festivaalin toisen päivän iltakonsertin kaupungintalolla kiittäen kaikkia niitä osapuolia, jotka ovat olleet mukana järjestelyissä ja mahdollistaneet tämän järjestyksessään toisen festivaalin pitämisen. Hän kiitti myös auditorion lehterit täyttänyttä yleisöä osallistumisesta konsertteihin todeten, että ”tämä on se voimavara, millä pystymme ylipäätään tekemään ja järjestämään tällaisen tapahtuman täällä Laitilassa”.
Kari oli onnistunut suhteillaan saamaan erinomaisia belgialaismuusikoita Laitilaan esiintymään hänen rinnallaan. Peter Hertmansin ja Karin yhteistyön alku juontaa vuosien taakse. Tämä on johtanut niin pitkälle, että kaksikko oli käynyt äänittämässä materiaalia yhteistä levyä Guitar Stories varten, minkä julkaisu tapahtui tässä kaupungintalon konsertissa.
Äskettäin viisikymppisiään viettänyttä Karia muutama vuosi vanhempi ja ympäri maailmaa soittamassa kiertänyt Peter Hertmans on yksi Belgian tunnetuimmista jazzmuusikoista ja kitaristeista. Hän on ehtinyt julkaista omissa nimissään jo 10 albumia ja soittanut rivimuusikkona lukuisilla muilla äänitteillä.
Konsertti alkoi kvartettikokoonpanolla, missä Karin ja Peterin ohella soittivat italialainen, mutta Belgiassa vaikuttava kontrabasisti Sal De Rocca ja belgialainen rumpali Lionel Beuwens.
”Tällaista jazzmusiikki on parhaimmillaan, kun lähdetään yhdessä lentoon, kansallisuudesta huolimatta”, totesi Kari kahden soitetun kappaleen jälkeen.
Aloituskappale oli Waiting samannimiseltä Hertmansin ensimmäiseltä albumilta vuodelta 1993. Toinen oli jazzstandardeihin lukeutuva All Or Nothing At All, josta Frank Sinatran vuoden 1939 ääniteestä tuli varsinainen hitti, kun se julkaistiin uudestaan vuonna 1943.
Kappale on mukana myös Antila-Hertmans kaksikon uudella levyllä, mikä ei ole pelkkä duo-levy, vaan mukana on myös tämän kvartetin kanssa tehtyjä kappaleita.
Tästä Kari ja Peter jatkoivat kaksistaan kahdella hyvin tunteikkaalla ja lämminhenkisellä kappaleella. Ensin kuultiin italialaista alkuperää oleva Bruno Martinon säveltämä bossa nova Estate ja perään aikaisemmalta North Wind -levyltä tuttu Nuts Of The Night. Siitä ohjelma jatkui kvartetin voimin Charlie Parkerin kappaleella Chi Chi. Karin mukaan esitykseen valittiin kappaleita, mitkä luovat mielikuvaa Karin ja Peterin kohtaamisesta lavalla eikä pelkästään oman tuotannon esittämiseen.
Myös Peter Hertmans piti pienen puheenvuoron, missä hän kehui suomen kieltä ja harmitteli, ettei itse osaa puhua suomea.
– En osaa suomenkieltä, mutta olen nyt ehtinyt kuunnella tovin puhuttua suomea, vau mikä ainutlaatuinen kieli! Olen ihmeissäni ja iloinen siitä, että saan olla mukana tällä festivaalilla, kiitos siitä Karille. Huomenna jatkan täällä vielä toisella konsertilla Pekka Pylkkäsen kanssa puistokonsertissa. Olen ylpeä tästä meidän yhteisestä uudesta levystä Karin kanssa. Olen soittamisen ja äänityksen ohella tehnyt levyn miksauksen ja muuta levyn valmistumiseen liittyvää oheisjuttua. Se oli iso seikkailu.
– Tämä on historiallinen hetki, jota nyt elämme. Minulla on käsissäni ensimmäinen kopio uudesta levystämme ja soitamme tähän loppuun säveltämäni kappaleen What’s Left, minkä äänitin 12 vuotta sitten triolle. Nyt kuulette uuden version siitä, mikä on sovitettu kahdelle kitaralle. Kiitokset vielä, että olette tulleet paikalle kuuntelemaan musiikkiamme.
Yleisö hullaantui ja halusi kuulla vielä lisää. Kari ilmoitti, että meidän pitää kiirehtiä, sillä lavalle pitää antaa tilaa kaunisääniselle satakielelle Aili Ikoselle. Yhtye soitti loppuun lyhyen jazzstandardin, mitä ei oltu mitenkään valmisteltu etukäteen.
Jazzbasilliin ei ole rokotetta saatavilla
Jazzkukko festivaalin perjantai-illan toisessa kaupungintalon konsertissa jazzlaulaja Aili Ikonen säväytti salintäyteisen yleisön hurmaavalla Jazzbasilli -ohjelmistollaan. Ensiesitys tästä ohjelmistosta tapahtui vuoden 2012 syksyllä ensimmäisellä Flame Jazz risteilyllä. Tästä on kulunut kohta neljä vuotta ja tuossa ajassa esitys on parantunut kerta kerran jälkeen. Aili on Herdin kanssa tehnyt huiman hyppäyksen ohjelmistollaan eteenpäin ja nyt voidaan rehentelemättä puhua kansainvälisen tason estradiviihteestä.
Aili hurmaa tällä hetkellä jazzyleisöä uusimalla Laulan-projektillaan, mutta tätä hurmiota ehdittiin kokea jo aiemmin ”Tribute to Ella” -konserteissa.
Näiden projektien väliin ajoittui suomalaisen jazziskelmän kulta-aikaan, 1950- ja 1960-luvun taitteeseen, iskelmälauluista rakennettu Jazzbasilli -projekti ja sen ympärille muodostuneet konserttikiertueet.
Aili Ikosen ja vibrafonisti Panu Savolaisen kontrabasisti Mikko Pellisen ja rumpali Tuomas Timosen kanssa muodostaman Herd kokoonpanon yhteinen Jazzbasilli -projekti kiersi muutaman vuoden ympäri Suomea hyvällä menestyksellä. Levyn ilmestyttyä kauppoihin lokakuussa 2013 tahti vain kiihtyi.
Tänä keväänä ja kesänä esiintymisiä tiuhaan tahtiin kiertäneen Ailin etusijalla on ollut Laulan -levyn konsertit. Kaikki kolme projektia toimivat kuitenkin kaiken aikaa ja esiintymisiä on sen mukaan miten kalenterissa on tilaa.
Suomessa Laila Kinnunen teki aikanaan tunnetuksi Horace Silverin kappaleen Preacher, mikä kääntyi suomeksi nimellä Jazzbasilli ja siitä koko projekti sai alkunsa. Kari Antila oli onnistunut saamaan Ailin laulamaan Jazzkukko festivaalille nimenomaan tämän Jazzbasilli ohjelmiston.
”Kun kerran konsertin kuulin, kuuman kiehtovan, niin siitä saaneena tunsin kauniin tartunnan, kun nousi kuu ja kiihtyi lyönnit sydämen”.
Näin lähti käyntiin Ailin laulamana Jazzbasilli Laitilan kaupungintalolla. Tämän aloituksen jälkeen Aili lauloi Pojat -nimisen kappaleen, jonka Laila Kinnunen aikoinaan esitti siskonsa Ritvan kanssa. Alun veikeän populääri-iskelmän tunnelman jälkeen kappale alkoi Ailin scat-laulun kautta muotoutua todelliseksi jazzsanomaksi.
Matti Jurvan ja Tatu Pekkarisen ja yhteistyönä 1930-luvulla syntynyt kappale Väliaikainen ei suoranaisesti varsinainen jazziskelmä ollut, vaan jenkka, mutta tästä Herdin ja Ailin yhteistyönä syntynyt versio tarttui varsin hyvin jazzluotaimeen. Erityisesti Ailin sanattomat huudahdukset ja äänen monisävyinen vyörytys saivat aikaan valtavan jatsimaisen pyörteen, mikä säväytti ja hämmästytti.
Vuonna 1956 alkoi Brita Koivusen valtakausi kappaleella Suklaasydän. Laulu kulki vallan mainiossa jazzin rytmityksessä Panun virkistäessä tahtia taputtelemalla huopanuijillaan koskettimien kanssa samanaikaisesti luovasti ja uutta muotoa hakien vibrafonin päätyrunkoa.
Herd irtautui toviksi intrumentaalijuoksutukseen ja Ailin palatessa kuvioon sanattomalla laulullaan jazzfiilis nousi hurmiomaisesti kattoon. Kappale päättyi aika yllätyksellisesti Timosen erikoiseen rumpusooloon.
My Fair Lady -musikaalista ohjelmistoon oli otettu kappale I Could Have Danced All Night, jota mm. Vieno Kekkonen aikoinaan lauloi, ja se kääntyi suomeksi Olisin Voinut Tanssia Koko Yön. Tähän väliin Panu ja Aili esittivät duettona kappaleen Kellä Kulta, Sillä Onni hitaan ja kauniin laulelman.
Italialaisalkuperää oleva iskusävelmä La Donna Riccia kääntyi myös Lailan laulamana aikoinaan suomeksi kappaleena ”Neidon Oikkuja”. Se meni jotenkin näin ”Ei, ei, ei, no ei, no ehkä ei, niin tytön peli vaihtuu kuin savu haihtuu”.
Lopuksi kuultiin, ehkä ei niinkään jazziskelmää edustanut, Juha ”Junnu” Vainion ehtymättömistä sanaseikkailuista tuttu kappale Kotkan poikii Ilman Siipii. Se kuuluu niihin hienon hienoihin sävellyksiin, mitkä viehättävät erityisesti suurta yleisöä, kuten nytkin yleisön raikuvista suosionosoituksista päätellen.
Taputuksista ei tuntunut tulevan loppua, vaan yleisö halusi kuulla suosikkiaan lisää ja lavalle tultuaan Aili ja Herd jättivät arvuuttelujen varaan mitä seuraa eivätkä halunneet paljastaa kappaletta etukäteen. Matkan varrelta se kyllä aika nopeasti selvisi mistä on kysymys, varsin erikoinen sovitus kappaleesta Puhelinlangat Laulaa.
Aililla on ollut valtavan hyvä ja laaja-alainen äänen käyttö jo uransan alkuajoista alkaen. Jazzlauluun oleellisena osana kuuluva ”skattailu” on aina ollut tukevasti hänen hallinnassaan. Tämä taito oli entisestään parantunut ja mukaan oli tullut lisäksi runsaasti muuta sanatonta äänenkäyttöä, mikä vahvisti esitystä ja teki siitä monisärmäisemmän ja liikuttavan mukaansatempaavammaksi.
Jazzkukko 2016, perjantai 5.8.2016
Laitilan Kaupungintalo
20.00 Kari Antila & Peter Hertmans (BE) (Kari Antila: kitara, Peter Hertmans (BEL): kitara, Sal La Rocca (ITA): basso, Lionel Beuwens (BEL): rummut)
Aili Ikonen ja Herd (Aili Ikonen: laulu, Panu Savolainen: vibrafoni, Mikko Pellinen: kontrabasso, Tuomas Timonen: rummut)
