Luitte aivan oikeina Saanalla eli Kuopion Bellanrannan matkailukeskuksella. Mualiman navalta (Kuopion torilla) reilut pari kilometriä etelään Saaristokaupungin tien varrella Kallaveden rantamilla.
Tämän ison sauna – span terassiravintolassa soitettiin 8.-9.6. Kuopio Jazz & Bluesin nimikkofestivaali. Valitettavan kylmissä olosuhteissa. Aloitusillan yleisömäärä oli kuitenkin tavoitteellinen reilut parisataa jazzin janoista, vaikka ”Esteri” ropsauttikin vettä muutaman kerran illan alkuun.
Ohjelmiston sisältö oli vanhempaa tavaraa, niinkuin soittokunnan ukotkin. Rumpalin iskutäräkkyys ja voimallisuus piti kokonaisuuden kuosissa ja hammondin kaihosävelet veivät kuulijat 60 -luvun nostagiiaan.Tasavahvan tanakka kokonaisuus.
Rämäkän reipas avaus festivaalille.
Iso ja tähtitesiintyjiä
Illan toisena esiintyjänä oli Antti Rissasen kapellinoima Sawo Big Band. Ison orkesterin avaus oli upeasti soivaa kuultavaa… nostalgiaa parhaasta päästä. Mieleen tulivat eittämättä Imatra Big Band Festivalin alkuvuodet, jolloin Sopasen Hannu oli saanut paikalle monet kansainväliset huippubändit.
Tuo huippusointi sai lisäiskua, kun ”Kuopion oma poika” trumpetisti / flyygelitorvisti Jukka Eskola puhalsi aistikkaan hienoja säveliään äänirekisterin laitoja hipoen. Sordiinolla ja ilman. Hallitun makoisaa työtä jälleen kerran!
Big Bandin illan toinen solisti oli ”kaapunnin oma tyttö” kansainvälisesti rankattu kitaristi-laulaja Erja Lyytinen, joka kipitti lavalle laiturissa olleesta backstagestaan, saunalautasta. Iloinen ja energinen Lyytinen otti kokonaisuuden heti haltuunsa, vaikka yhdistelmä BB & Lyytinen oli ainakin allekirjoittaneelle hieman outo. Mutta se toimi oivasti ja sai paikalla olleen yleisön äänekkäisiin suosionosoituksiin.
Myös kapellimestari Rissanen intoutui ”kaivamaan” soittopelinsä eli pasuunan esiin ja puhalsi muutaman aistikkaan irtioton soolona / kaksikkona Eskolan kanssa. Rissasen glamouria lisäsi se, että hän oli sovittanut kaikki big bandin biisit. ”Huippujätkä” omalla sarallaan. Kumarrukseni.
Perjantain huumaa ja kylmää
Perjantai ilta aukeni aurinkoisena, mutta todella kylmänä. Kylmyys lienee yksi syy, että yleisömäärä jäi edellisillasta melkolailla. Valitettavasti, sillä illan kokonaisanti oli jälleen makoisa.
Illan aloitti kuopiolainen uuden sukupolven quartet The Dobo Collective, joka nojasi pääosin jazzin syvimpään olemukseen. Tuttuun ja turvalliseen, jota se esitti kuin vanhat tekijät. Positiivisena väripilkkuna saksofonistin intoutuminen ”räkäiseen freepuhalteluunkin”.Todellinen hyvänmakuinen jazzpläjäys heti illan alkuun.
Emil Dobosiewicz – saksofoni, Roope Pelkonen – koskettimet, Hermanni Tahvonen – basso, Juho Lindgren – rummut
Kallavesj, Kallavesj…
Siis se ”jossa äet mun pyllyin pesj”, tai jotain sinnepäin-. Joka tapauksessa seuraavana lavalle asteli sextetti, Savonmaa! Orkesteri koostui Kuopion konservatorion ja Savonia ammattikorkeakoulun opettajista.
Yhtyeen teemana oli tunnetut savolaiset ja savonmieliset sävellykset. Kappaleet oli sovitettu rohkeasti uusiksi, kuitenkin alkuperäisiä tyylikkäästi kunnioittaen. Muun muassa Lentävä kalakukko oli sovitettu hitaan soljuvaksi ja kauniiksi jazzballadiksi, jonka upeaääninen Sanna Rosberg tulkitsi iki-ihanasti. Voe tokkiisa…
Kovatasoisen yhtyeen soittajista voi mainita esim. Pekka Toivasen saksofoniointi ja Tomi Kämäräisen ”rumpuvyörytykset”. Tasokas kokonaisuus, hyvä osoitus kuopiolaisesta jazzosaamisesta ja siitä, että nuoret jazzarit saavat varmasti erinomaista oppia tulevaisuuteensa. Kuopio elää edelleen voimakkaana jazzkaupunkina.
Sanna Rosberg – laulu, Pekka Toivanen – saksofoni, Kari Kalliokoski – kitara, Markku Lehikoinen – kontrabasso, Elina Lehikoinen – piano, Tomi Kämäräinen – rummut
Todellinen huippulopetus
Tämän ensimmäisen Kuopio Jazz & Blues Festivalin päätti Jazzliiton ensimmäisen Yrjö-palkinnon saaneen Eero ”Koippa” Koivistoisen huippukvartetti. Tämä 10 vuotta yhdessä soittanut yhtye näytti totaalisesti, mitä jazz on parhaimmillaan.
Eero itsessään on jo legenda ja sakspiippu kähisi että soi kirkkaana erittäin viileässä illassa. Koippa valitteli hieman sormia kylmänneen, muttei se mitenkään soitossa kuulunut. Basisti Jori Huhtala oli varustautunut kynsikkäillä, sillä basson kielet ovat metallia ja sen myötä kylmät. Kysyessäni sormikkaiden / kynsikkäiden käytön vaikutusta soittotekniikkaan, Jori kuten vieressäni settiä seurannut kuopiolainen huippubasisti Jarkki Hiekkala totesivat, ettei niillä ole vaikutusta. Ikäänkuin vahvistaakseni uskoani Jarkki vetäisi takin taskustaan ohuet villahansikkaat.
Huhtalan muutaman mainion bassosoolon lisäksi Alexi Tuomarila taituroi mustavalkioista messeviä kuvioita ja rumpali Jussi Lehtonen tykitti myös muutaman soolonkin. Eikä tullut edes hiki, hän totesi keikan jälkeen, viitaten säähän.
Kaiken kaikkisesti mahtava setti. Maailman luokan tavaraa illan hämyssä. Mieleeni tulivat eittämättä ajat, jolloin asuin itse Kuopiossa ja järjestelin konsertteja että festivaaleja ympäri Suomea. Jo silloin pääsin usein nauttimaan Koipan ja muiden huippujen osaamisesta.
Eero Koivistoinen -saksofoni, Alexi Tuomarila -piano, Jori Huhtala – basso, Jussi Lehtonen – rummut
Lopuksi vielä kiitos Tomi Kämäräiselle ja kumppaneille hyväsisältöisestä festarista. Toivottavasti tämä festivaali saa jatkoa tulevina vuosina. Esiintymispaikkana Saana on pienillä lisäjärjestelyillä ihan ok paikka. Mutta paljon Saanalla on parannettavaa, ainakin tarjoilupolitiikan suhteen. Esimerkiksi ensimmäisenä iltana talon keittiö oli niin tukossa, että evästä olisi pitänyt odottaa yli 45 minuuttia… elekee hättäillä.
Myös esiintymislavan korkeus että seisoma- / istumapaikkojen järjestelyt antaisivat sisäterassilla istuville paremmat näkymät lavalle. Ainakin allekirjoittaneen mielestä, sillä kokemusta moisista asioista löytyy…
Mutta parempi näin kuin ei mitään. Kiitos Kuopijo!
