April Jazzin lauantai ilta oli monitahokas, jossa Louhisali Cafen osuudessa tarjoiltiin Jukka Eskola Soul Trio+ & Magnus Lindgren sekä Etienne M’Bappé & The Prophets, taitavan upeita kokoonpanoja kumpikin.
Eskola aloitti soitannot yhdessä legendaarisen B3 urkukokonaisuuden kuljettaja Mikko Helevän ja festareilla urakoineen rumpupatteriston monitahtikone Teppo Mäkysen kanssa. Avauksessa liikuttiin voimakkaan intensiivisessä ja väkevässä, hidastempoisen puristavassa rytmimaailmassa, jossa oltiin menneiden vuosikymmenten standardien maailmoissa.
Eskola esitteli osaamistaan flyygelitorven ja myöhemmin trumpetin myötä loistokkaalla tavallaan. Hänen soittonsa sielukkuus ja soiton aistikkuus ovat käsinkosketeltavan tunnepitoisia. Latauksia, jotka imaisevat sisuksiinsa hänen puhallustensa myötä. Eskola on tyylisuunnassaan ehdoton ykkönen maassamme.
Hammondhirmu Helevä hoiteli massiivisella puulaatikkosoitinyhdistelmällään ensimmäisten kappaleiden aikana myös bassopuolen jalkioilla. Hänestä on vuosien puurtamisen myötä kasvanut upea soittoniekka, joka vaalii myös Leslien vonguttamaa tyylisuuntaa.
Teppo Mäkysestä on sinänsä hyvin vaikea kirjoittaa yleensä yhtään mitään, sillä hän on vain niin hyvä. Monitahokas rytmikone, jonka soolot hakevat mitä uskomattomampia sfäärejä. Niin nytkin.
Plusmerkkisenä trioon liittyi suomalaisen paksukielitaiteen ykkösmies, Antti Lötjönen. Aina aistikas herramiesbasisti oli elementissään myös Eskolan hidastempoisessa, hieman viipyilevässä sointimaailmassa. Upean jyreää taustoitusta että muutama hieno soolo. Mies paikallaan.
Kun tähän trio plussaan tuli vielä vierailija Magnus Lindgren huiluineen ja saksofoneineen, niin ei voi muuta kuin todeta, että jälleen yksi upea konsertti Eskolalta bändeineen.
Ruutia, räminää ja räisketta
Voimalla seitsemän miehen pistettiin jazz-groove jämäkän basisti M’Bappen jyreällä esitykityksellä käyntiin. Voimaa ja energiaa oli vaikka muille jakaa, kun hansikaskätinen maestro piiskasi sähköistä paksukielistään vauhtiin.
Tämän ranskalaiskokoonpanoon vauhti oli riemastuttavaa, eikä tunne laantunut, vaikka rytminsyke hidastuikin välillä juuri ja juuri lepattavaksi liekiksi. Jokainen bändin soittaja sai oman soolo-osuutensä ja lopuksi aina jytisteltiin kunnolla.
Hieno kokonaisuus, joka sai Louhisalin yleisön innolla mukaan ja tunnelmaan kuumumaan sellaisiin sfääreihin, että yläkatsomo alkoi muistuttaa myös sali lämmöltään liki saunaa.
Aikataullisista syistä ja kohonneesta ruumiinlämmöstä johtuen setti jäi loppuun asti kuulematta. Alkuvaiheitten rytmipommin, M’Bappen pitkien lätinöitten, soolojen ja muun soitannon kuullunymmärtämisen myötä on uskottavaa, että kokonaisuus toimi hyvin loppuun saakka.
Ilta oli kaikenkaikkiaan erinomaisen oivasti kasattu… aistikkaan maalailevasta ja kuunneltavasta trio+ jazzista tyrmäävän terhakkaan rytmijyminään. Hienoa, April Jazz.
