TEKSTI Jyri Ojala/Jazzkerho-76, Joensuu ry, tammikuun jäsenkirje
Parin hiljaisemman vuoden jälkeen soi Kolin tammikuussa taas jazz. Nykyisessä muodossaan yhdeksättä kertaa järjestetyn Koli Jazzin lauantaista löytyi tuttuun tapaan myös kirkkokonsertti. Musiikista vastasi tällä kertaa saksofonisti Jukka Perko Avara-yhtyeineen.
Avaran ohjelmisto rakentui tunnettujen virsien varaan, jos kohta mukaan mahtui muutama erikoisempikin poiminta, kuten esimerkiksi Curtis Mayfieldin gospelvaikutteinen klassikko People Get Ready.
Tosin joku noheva saattaa jo arvata, että tässä saksofonistin ja nimenomaan kahden kitaristin – Jarmo Saari ja Teemu Viinikainen – kokoonpanossa tällä teoksella vaalittiin äskettäin edesmenneen, niin sanotun kitaristien kitaristin Jeff Beckin muistoa. Monihan varmasti hyvin muistaa juuri Beckin ja Rod Stewartin vuoden 1985 version mainitusta laulusta.
Toki myös varsinaisten virsien saralla koettiin yllätys jos toinenkin. Erityisesti Saari kunnostautui pettämättömän saundiajattelunsa turvin tuomaa kiehtovaa kuulokulmaa valittuun otantaan, ja taidokkaasti toteutetut efektit todella kasvoivat lisäarvoa musiikkiin. Toisaalta se kaikkein taianomaisin tavara oli tämänkertaisessa konsertissa Teemu Viinikaisen tekemää.
Vaikuttavien harmonioiden oheen kiteytyi joitakin äärimmäisen hienoja detaljeja, joissa yksi ainoa ääni saattoi oivallisine ajoituksineen ja artikulaatioineen sanoa enemmän kuin jonkun toisen soittajan kokonainen fraasi. Musiikissa, ja ei vähiten kitaransoitossa, se on vastaansanomattomimpia merkkejä mestaruudesta.
Momentumia löytyi niin ikään Jukka Perkolta, joka vaikkapa siirtyessään soittamaan spirituaalia kirkon saarnastuoliin tuli kuin rivien välissä muistuttaneeksi siitä, miten syvä yhteys afroamerikkalaisella musiikkiperinteellä ja uskonnolla alkujaan on.
Tai sama asia toisin sanoen: mitä muutakaan esimerkiksi John Coltranen Impulse!-yhtiölle tekemien levyjen saksofonismi on kuin sitä kaikkein haltioituneinta julistusta. Perkon ele taisi siis olla muutakin kuin vain show’ta.
Kolin kirkko ei ehkä ole prameinta lajissaan, mutta muuan huima valtti tuli konsertin myötä todeksi, nimittäin akustiikka. Musiikki toistui uskomattoman upealla laadulla, jossa puupintojen studiomainen vääristämättömyys yhdistyi juuri sopivaan määrään ilmaa ja tilaa. Toden totta olisi ollut suorakaiverruslevylle tilausta.
Koli Jazz 2023, 13.-14.1.2023
