Festivaaliraportti: Punkt Festival 1.–3.9.2022, Kristiansand, Norja.
Punkt Festival kokosi 18. kerran kokeellisen jazzin tekijöitä Kristiansandiin syyskuun alussa. Etelä-Norjan pääkaupungissa kuunneltiin kolmen päivän aikana uuden musiikin lisäksi konserteista tosiaikaisesti tehtyjä tulkintoja.
Punktin ohjelma kattoi laajan skaalan tapahtumia Sidsel Endresenin 70-vuotisjuhlakonsertista saamelaisprojektiin Avant Joik. Kattaukseen sisältyi monenlaista eksperimentointia artisteilta, kuten Bugge Wesseltoft, Eivind Aarset, Nils Petter Molvær, Solveig Slettahjell, Django Bates ja Kirke Karja. Lisäksi muusikko-tutkija David Toop kuratoi kaksipäiväisen seminaarin kuuden eri taiteilijan ja ryhmän ilmaisun ulottuvuuksista.
Jan Bang ja Erik Honoré käynnistivät Punktin vuonna 2005. Bang ja Honoré ovat kaupungin omia poikia. He ovat ymmärtäneet jotain oleellista sen erikoislaadusta luodessaan uutta luotaavan tapahtumansa juuri sinne, mistä on läpi tunnetun historian rantauduttu maahan, ja josta on lähdetty tutkimaan muita seutuja.
Muusikko- ja levyntuottajakaksikko loi tapahtumasta lähtökohtaisesti Live Remix -festivaalin. Kukin konsertti tallennetaan ja muokataan välittömästi esityksen jälkeen koettavaksi eri kuosissa. Ainutlaatuinen konsepti on tehnyt kolmepäiväisestä kokoontumisesta maailmalla tunnetun ja arvostetun käsitteen.
Punktin ydintä on jatkuva, uutta kehittävä yhteistyö. Se syntyy ideoiden ja kokemusten jakamisesta, johon osallistuvat erilaiset muusikot ja taiteilijat. Ilmankos Punkt on muodostunut samanmielisten toimijoiden luovaksi yhteisöksi. Sen ominaispiirteitä on avoimmuus sekä erilaiset rajat ja rajoitteet ylittävä filosofia.
Joka vuosi kehitetään ainutlaatuinen ja omanlaisensa uusi ohjelmakokonaisuus. Kutakin teemaa kutsutaan kuratoimaan joukko tunnettuja pohjoismaisia ja kansainvälisiä alan vaikuttajia, kuten Brian Eno, David Sylvian, Daniel Lanois, Laurie Anderson, Thurston Moore ja John Paul Jones.
Tämän vuoden konsertit soitettiin noin neljäsataapaikkaisessa Kristiansandin vanhan teatterin pääsalissa ja remiksattiin kuunneltavaksi parisataa henkilöä vetävässä alakerrassa, teatterin black box -tyyppisessä Alfa-salissa. Prosessissa remikseistä kehkeytyy uudenlaisia jatkuvan innovoinnin ja improvisoinnin välineitä, eräänlaista tosiaikaista vapaan muodon sähköistä jazzia 2.0.
18. Punktissa myös esiteltiin Punkt Editions -yhtiö. Se toimii Bugge Wesseltoftin perustaman Jazzland Recordingsin alamerkkinä ja julkaisukanavana Punkt-kytkyiselle musiikille, taiteelle ja kirjoituksille.
Punkt Editionsin luovan pääoman muodostaa lähes kahden vuosikymmenen mittaan tehtyjen kokeellisten äänitteiden sekä erilaisten muiden teosten arkisto. Niiden lisäksi yhtiö julkaisee uusia tallenteita. Tulossa on myös valikoituja uusintapainoksia aiemmista julkaisuista, audiovisuaalisia installaatioita, visuaalista suunnittelua ja kirjajulkaisuja.
Kristiansand on tapahtumakaupunkina sopivan kompakti. Joka paikkaan pääsee kävellen ja konserttien keskittäminen yhteen lokaatioon luo aitoa festivaalitunnelmaa. Itse asiassa Punkt palasi juurilleen tänä vuonna, sillä tapahtuma sai alkunsa juuri vanhassa teatterissa. Lisäksi ohjelman ulkopuolella voi nauttia merellisestä ilmapiiristä suuntaamalla Skagerrakin rannalle, josta avautuu Pohjanmeren itäisten vesien aava ulappa aina Tanskaan saakka.
Avausillan juhlat
Punktin juontaja, BBC-toimittaja Fiona Talkington ihasteli Punktin paluuta saliin, josta kaikki alkoi. Hän jututti avajaisissa tapahtuman perustajia Jan Bangia ja Erik Honoréa. Bang totesi, että kun he olivat saaneet ideansa vanhasta irtautumisesta toimimaan ensimmäisenä vuonna, paluuta entiseen ei ollut. Ja kas, tässä sitä ollaan, hän vitsaili.
Avausilta juhlisti Sidsel Endreseniä. Hän oli avaininnoittaja tapahtumaa suunnitellessa. Kesäkuussa tasavuosia täyttäneen laulaja-säveltäjän 70-vuotistribuutti toi päälavalle ison joukon muusikoita, joiden kanssa taiteilija on joko työskennellyt tai joiden työtä hän on inspiroinut.
Endresen on muokannut norjalaista jazzia yli neljä vuosikymmentä fuusiosta kamarijazzin kautta vapaaseen muotoon. Elämäntyö peilautui erilaisten soitteiden moni-ilmeisyytenä. Tätä rikkautta korosti myös Talkington, jonka runollinen Endresen-esittely kaartui intiimin henkilökohtaisesta kunnioituksen osoituksesta Shakespeare-lainaan.
Puheen lopussa lavalle lipui lierihattuinen kitaristi Stian Westerhus, joka aloitti osuutensa luonnosmaisella näppäilyllä ja kasvatti osuudestaan dramaattisen sikermän. Jousen käyttö avarsi sointiperspektiiviä ja emotionaalista latausta, samoin valaistus.
Saundin muokkaus ja välillä kuuluvuusrajalla herkistely kasvattivat osaltaan jännitettä. Lataus toi mieleen Rufus Wainwrightin ja Antony ”Anohni” Hegartyn kaltaiset teatraaliset laulaja-lauluntekijät.
Aave-cowboyta seurasivat Django Bates ja Nils Petter Molvær. Pianisti-laulajan ja trumpetistin setti oli kauniin melodis-balladillinen. Perusvirettä muovattiin hillityllä sähköisellä äänenmuokkauksella. Trumpetin ja pianon soinnit tukeutuivat hienosti yhteen ja loppuvaikutelma oli lohdullisen melankolinen.
Kolmas osio marssitti lavalle Punktin isät sekä multi-instrumentalisti David Toopin ja kontrabasisti Michael Duchin. Nelikon elektro-eksperimentointi kaartui delikaatista hivelystä ja enkelimäisistä kilinöistä mannerlaattojen liikkeen jylyn mieleen tuoviin aksentteihin. Nelikon intensiteetistä kehkeytyi samalla juhlakonsertin dynaaminen huipennus.
Finaalista vastasivat Bugge Wesseltoft ja Solveig Slettahjell. Pianistin ja laulajan tulokulmassa leikkasivat kansanmusiikillinen perinne ja soulin sielukkuus. Wesseltoft tarjosi lisäksi persoonallista jazzin kierrettä nostamalla osuutensa solistiseen asemaan vokalistin rinnalle pelkästä säestyspositiosta. Päätostulkinta Paul Simonin 50 Ways to Leave Your Loverista sai ilman värisemään kaihoisaa kaipuuta.
Lopuksi esiintyjät kokoontuivat lavalle kumartamaan. Eturivissä juhlakonserttia seurannut Endresen saatiin suostuteltua seuraan. Hän halasi kollegat pikaisesti ja tervehti yleisöä kädenheilautuksella. Musiikki oli pitänyt huolen muusta eikä puheita enää tarvittu, tuntui Endresen tuumivan.
Ennen Endresen-juhlaa vuoden 2022 Punktin avasi tilaisuutta varten koottu Traversing Sonic Territories. Se on brittiläisen monilahjakkuuden David Toopin (objektit, elektroniikka), norjalaissaksofonisti Torben Snekkestadin (saksofonit, elektroniikka) ja tanskalaispianisti Søren Kjærgaardin (piano, elektroniikka) uusi yhteistyöprojekti.
Trion tarkoituksena on tutkia, miten henkilökohtaisten samplekirjastojen jakaminen edistää improvisaatio- ja mielikuvitushorisonttien laajentamista kohti uusia äänimaailmoja.
Idea toimi hienosti, onhan improvisoitu musiikki lähtökohtaisesti jakamista. Kunkin annista kehkeytyi lavalla kollektiivista, aikajanalla jatkuvasti elävää kommunikaatiota. Yksityisestä tuli yhteistä älyllistä omaisuutta, joka rikastutti myös yleisöä näyttämällä konkreettisesti, miten vaikuttavan kokonaisuuden saa rakennettua näennäisen eriparisista elementeistä.
Traversing Sonic Territories oli dynaaminen audiopalapeli, joka koostui erilaisista tekstuureista, akustisista iskuista ja sähköisistä aksenteista. Yllättäviä pulsseja suollettiin kolmella rinnakkaisella kaistalla, kun jokainen pelimanni työsti hartaasti omaa arsenaaliaan.
Kjærgaardin preparoitu piano, Snekkestadin efektoitu saksofoni ja Toopin ääntä tuottavat esineet vahvistettiin ja muokattiin osaksi äänikuvaa yksilösuoritusten erottuessa kokonaisuudesta. Paperin rahina, flyygelin pimpahtelu, suukappaleen poksahdukset ja muu äänien jatkumo tuotti yllättävän soinnillisen kudoksen. Trio hyödynsi ilmaisussaan hiljaisuutta ja taukoja, mikä kasvatti osaltaan kuullun nautittavuutta.
Perjantain pidot
Perjantain pääohjelmana esiteltiin tapahtuman nimikkojulkaisukanava Punkt Editions. Se on foorumi musiikille ja muille teoksille. Punkt Editions hyödyntää 18 vuoden mittaan kertynyttä äänitearkistoa ja katsoo myös tulevaisuuteen levy-yhtiönä ja taideprojektien kustantamona.
Punktin pääkaksikko on tehnyt musiikkia yhdessä lukioajoista lähtien, mikä sälyttää syvyyttä niin kaksikon keskinäiseen yhteyteen kuin aktiviteettien perspektiiviin – nyt ei olla hätäisen säätämisen äärellä vaan työllä on aidosti juurensa.
Bugge Wesseltoftin Jazzland-levy-yhtiön alamerkkinä Punkt Editionsilta odotetaan oman alueensa vahvaa esittelyä. Punkt Editions julkaisee jo tallennettuja live- ja studioäänitteitä sekä isäntien tuottamia tai kuratoimia uusia äänitteitä.
Lanseerauskonsertissa kuultiin musiikkia tallin debyytiltä, Jan Bangin ja säveltäjä-sormiomies Dai Fujikuran albumilta The Bow Maker sekä näytteitä muilta tulevilta julkaisuilta. Agendassa on esimerkiksi Bangin laulukeskeinen albumi Reading the Air, jonka kimppatuottaa, miksaa ja jolle on kirjoittanut tekstejä Erik Honoré. Sillä ovat lisäksi mukana laulajat Benedikte Kløw Askedalen, Anneli Drecker ja Simin Tander.
Muusikot Nils Petter Molvær, kitaristi Eivind Aarset, basisti Audun Erlien, rumpali Anders Engen ja duduk-huilisti Canberk Ulaş vaikuttavat niin ikään mainituilla ja muilla tulevilla Punkt Editions -julkaisuilla.
Perjantaina lavalle astuivat pääkaksikon lisäksi Fujikura, Molvær, Aarset, Erlien, Engen ja Ulas sekä vokalistit Drecker, Tander ja Askedalen. Illan alkuosa tukeutui no-waven, ambientin ja etnon triangeliin, jälkimmäinen osio täydensi kokonaisuutta laulelmallisin ulottuvuuksin. Vokaalipuoliskossa oli myös kansanmusiikin ja folkin vivahteita sekä popmaista tarttuvuutta. Setin jälkiosiossa Bang lauloi naissolistien rinnalla, ja Tanderin säestäjänä vielä siirtyi pianon ääreen.
Vierustoveri totesi kuullusta, että eikös ole kuin Dead Can Dance? Tosiaan, eteerinen australialaisbändi yhdisti äänikuvissaan niin ikään taiderockia ja hypnoottista ääniarkkitehtuuria monenmoisiin musiikillisiin elementteihin.
Alakerran Alfa-salissa katselmuksesta muokattiin jotain ihan muuta. Setin liveremiksasi kolmikko Fredrik Høyer, Tobias Grønborg ja Bendik Baksaas. Kolmikon hektinen pulssi kehitti kuullusta klubimaista sykettä, joka sai osan yleisöstä tanssimaan ja osallistumaan spontaanisti. Runoilijana tunnetun Høyerin vuolas, tajunnanvirtamainen vuodatus elämän kaikista mahdollisista ulottuvuuksista toi settiin vielä oman lisänsä.
Samalla saattoi katsoa Høyerin laiteiston näytöiltä, miten aiemmasta tallenteesta napsittiin otteita osaksi muokkausta ja niistä kehitettiin edelleen uudenlaista sointia.
Päälavalle astui myös Karja/Renard/ Wandinger, viimeisin lisäys Punkt-perheeseen. Parisen vuotta sitten käynnistettyä trioa johtaa virolainen pianisti-säveltäjä Kirke Karja, rinnallaan ranskalaisbasisti Etienne Renard ja saksalaisrumpali Ludwig Wandinger. Ilmaisua on verrattu vaikkapa Punk.Vrt.Plastikin yhtälailla määritelmiä kaikkoavaan ulosantiin.
Kolmikko tarjosi räjähtävän energisiä kuulokuvia esikoislevyltään The Wrong Needle (2022). Teokset kuten Miniature Extended, Mull ja Lament saivat freen käsittelyn. Kaikki soittivat paljon ja nopeasti mutta niin, että sointilinjat solmittiin aina lopussa tiukasti yhteen tarkalla lopukkeella.
Vapaapudotuksesta välittyi samalla leikillisyyden tuntu. Kun homma on hallussa, voi operoida vaikkapa näin, ja Karjalla erilaisia bändivirityksiä on riittänyt laidasta laitaan. Nyt painotettiin nuoren vision kipinöintiä. Intensiteetti kirittiin huippuun heti ensi-iskussa ja pidettiin tapissa läpi tiiviin setin.
Live Remixin toteutti arvovaltainen kolmikko Jan Bang, Erik Honoré ja Eivind Aarset. He lainasivat otteita alkuteoksesta ja rakensivat niistä oman luomuksen, jossa freen virtaus strukturoitiin uudelleen sormioin, efektein ja kitaralla.
Loppua kohden muokkauksesta kehkeytyi lähes teknomaista iskua, jonka selkein yhtymäkohta lähtökohtaan oli ylitsevuotava vyörytys ja tarkasti kanavoitu vimma. Pianisti Keikan jälkeen kysyttäessä Karja tunnisti vaivatta oman käsialansa. Hän soittaa kuulemma pääosin kaiken ilman lappuja ja bongasi oman musiikkinsa nytkin kolmesta nuotista.
Viikonlopun aloitusta pulssitti lisäksi Avant Joik. Se on norjalaisen säveltäjän ja multi-instrumentalistin Maja Solveig Kjelstrup Ratkjen (laulu, live-elektroniikka) ja Länsipohjasta tulevan Ruotsin tunnetuimman saamelaisartistin Katarina Barrukin (laulu, joiku, efektit) innovatiivinen projekti.
Avant Joik yhdistää perinteistä saamelaisilmaisua sähköiseen ja kokeelliseen palettiin, joka tuo mieleen pohjoisen tunnelmat revontulineen ja tila-avaruuksineen. Livenä he veivät joikua ja pohjoisen kulttuuria suuntaan, jollaiseen törmää Suomessa harvoin, jos koskaan. Shown visualisoinnista vastasi Tromssan nykytaiteen akatemiasta kuvataiteilijaksi valmistunut Matti Aikio. Vuotsolainen visionäärin kuvista, videoista, grafiikasta ja valoista kehkeytyi erottamaton, kokonaisuutta syventävä osa konseptia.
Kahden naisäänen, elektroniikan ja sähköisten efektoinnin myötä orgaaninen puhku, kirkuminen, lyömät, tunturin äänimaailma, huokaukset ja monet muut aidot ja muokatut signaalit kudottiin audioluomukseksi, joka rönsysi perinteestä moneen suuntaan. Folk, elektro, impro kyseenalaistivat samalla totutut tulkinnat identiteetistä ja alkuperästä sekä niiden tulkinnoista alati monimutkaistuvassa maailmassa.
Joikuavantgardea työstivät uusiksi Bugge Wesseltoft ja Sebastian Studnitzky. Kaksikko virittäytyi alkuteoksen shamanistisiin ulottuvuuksiin sekä transsimaisiin leijuntasfääreihin vakuuttavasti, vaikka vanhat ystävykset soittivat yhdessä ensimmäistä kertaa.
Wesseltoftin Fender Rhodes, syntetisaattorit ja muut masiinat sekä Studnitzkyn minimalistisen niukka, melankolisen käheä ja efektoitu trumpettityöskentely natsasivat hienosti yhteen.
Wesseltoft toimi parivaljakon rytmikoneena naputellen malletilla ja sen varrella rytmejä ja ohjelmoiden niitä lennosta arsenaalillaan. Lisäksi hän kaivoi kalustostaan monenmoista noitarumpua ja muuta ruksutusta. Trumpetin moodeissa kuulaus oli keskiössä, mikä natsasi taydellisesti audio-visuaaliseen kokonaisuuteen.
Perjantain päätti dj Strangefruit haarukoimalla ilmoille kiinnostavia makupaloja 1970-luvun etiopialaisesta jazzista lähtien. Pål ”Strangefruit” Nyhus on norjalainen dj-legenda, joka on operoinut alalla 1990-luvun alusta. Hänen työnsä on innoittanut kokonaista elektronisen musiikin tekijöiden sukupolvea.
Nyhus on myös muun muassa kuulunut Nils Petter Molværin livekokoonpanoon. Lisäksi Jazzland Records julkaisi hänen perustamansa projektin Mungolian Jet Setin esikoisalbumin. Nyhus on niin ikään pitkäaikainen Punkt Festivalin remiksaaja ja vakio-dj.
Lauantain huumaa
Lauantai-iltaan johdattivat Michaela Antalová ja Adrian Myhr. Duo yhdistää soinnissaan nykymusiikkia ja kansansävelmiä hyödyntäen käytettyjen instrumenttien taajuuksien ja sointivärien vuorovaikutusta.
Antalová soittaa slovakialaista fujara-bassohuilua ja norjalaista seljefløyte-nimistä pajupilliä. Fujaran alarekisterit sulautuvat harmonisesti Myhrin kontrabassoon. Se että duo soittaa eri kulttuureille tyypillisiä instrumentteja muistuttaa molemmista perinteistä.
Kaksikon saundi oli tämän Punktin erikoisin: voittopuolisesti akustinen kaiken sähköisen mylläyksen joukossa. Etnohko setti huokui sen myötä orgaanista maanläheisyyttä, jossa kuuli yhteyden lähtökohtiin. Sointi oli lämmin kuin lähimmäisen syli.
Kaksikon live-remiksasivat Torben Snekkestad ja Søren Kjærgaard. Avausillan Traversing Sonic Territoriesin norjalaisfonisti ja tanskalaispianisti ammensivat originaalin ytimestä. Kaksikon audiorakenteista tunnisti vaivatta etnopuhaltimien ja kontrabasson väreilyn samoin kuin tutkiskelun folkinomaisen lähestymistavan. Lisäksi parivaljakko hoiti homman kiteytetyn ytimekkäästi.
Trio Heinz Herbert tarjosi jälleen aivan jotain muuta. Sveitsiläinen kopla keskittyi monimutkaiseen ja energiseen rytmien ja tekstuurien törmäyttämiseen. Dominic Landolt (kitara, efektit), Ramon Landolt (syntetisaattori, piano) ja Mario Hänni (rummut) muokkaavat jazzin traditiosta omannäköistään improvisoitua nykymusiikkia, vaikka trion nimi vihjaa päinvastaista perinteeseen tukeutuvaa perusjatsia. Kymmenen vuotta yhdessä operoinut kolmikko onkin saavuttanut riskejä kaihtamattomilla keikoillaan maineen hätkäyttävänä äänen tutkijana.
Trio oli kuin freen, uus-progen ja dronen kombinaatio, ja jälleen tuore tapa tuottaa musiikkia jazzin perinteisellä kolmikannalla. Soitto eteni jäntevästi isokätisestä tutkiskelusta voimasoittoon, jonka intensiteetti ja volyymi tuntuivat hipovan estradin kapasiteettia. Lisäksi soitossa oli nokkelan näppärää oivallusta.
Trion live-remiksasivat Punkt-päälliköt Jan Bang ja Erik Honoré sekä Bangin opiskelijat Alexandra Hellesnes Revold (dj, live-samplaaja, tuottaja) ja Jens Idsø Andersen (modulaarinen syntetisaattori, live-samplaaja, kitaristi, tuottaja). Kvartetti työsti kuullun muuksi rennolla otteella mutta tiukalla näkemyksellä.
Äskeisen tykityksen rekonstruktio soi originaalia ilmavammin ja letkeällä svengillä, mitä ilmensi myös Bangin oman laitteiston kädellä paukuttelu, tanssiaskeleet ja velmu venkoilu koneistonsa takana, kuten aimmillakin keikoilla.
Nuori voima summautui saumattomasti konkareihin. Kuulosti kuin juuri heidän koneistaan olisi sirotettu sointijatkumoon nyt trendikkään retrohtavia pulputuksia. Purskeesta erottui myös pyrähdyksiä drum’n’bassiin ja muuhun isoon bassoon ja elektro-flirttiin ambient-kaartelun jälkeen.
Illan päätti rumpali, säveltäjä ja kokeellisen Jaga Jazzist -yhtyeen perustaja Martin Horntveth. Hänen uusin projektinsa on Gouldian Finch, jonka Punkt Festival valtuutti toteuttamaan tämän vuoden tilausteoksen Superego.
Norjalaistaiteilija on viimeiset 20 vuotta säveltänyt pääosin elokuviin, tanssiin ja teatteriin. Gouldian Finch on genrerajoista piittaamaton audiovisuaalinen hanke. Superegon toteuttivat liiderin (rummut, elektroniikka) lisäksi Ståle Storløkken (sormiot), Petter Eldh (basso) ja Ole Vuyo Småge (räp, lausunta).
Ryhmän norjalaisjäseniä yhdistää jazzlaboratorio Jaga Jazzist, ja muita tuo mukaan rakkaus hiphopiin ja sähköisiin saundeihin. Ilmankos lopputuloksessa kipinöi mainittujen lisäksi kaikkea noisesta ja folkista elokuvallisiin sävyihin ja etnoon, jotka oli paketoitu jazzille ominaisella vapaudella.
Iso rytmi, suuret eleet ja tapahtuman ylivoimaisesti kovin äänenpaine leimasivat keikkaa. Superego oli joka suhteessa maksimaalista mättöä, ja Horntveth löi lisää löylyä rumpusetin ja läppärin takaa. Musiikin alataajuuksia murisevassa kokonaisarkkitehtuurissa korostui hänen lisäkseen Storløkkenin ja Eldhin panos vakuuttavan äänimaiseman luomisessa.
Dubstep, hiphop ja muut modernit tyylit natsasivat uskottavasti jazzillisiin elementteihin. Miksauksessa oli niin ikään jotain samaa kuin brittiremmi GoGo Penguinin kaltaisissa yhtyeissä. Periksiantamattomasta ja kellontarkasta mätöstä tuli toisaalta mieleen Battles. Kitaristi-sormiomies Ian Williamsin ja Helmet-rumpalina tunnetun John Stanierin kokeellisen amerikkalaisbändin matemaattisen tarkassa iskussa on vahvoja energiallisia yhtäläisyyksiä Horntvethin tekemisiin, joka viihtyi kutakuinkin keikan läpi rytmikioskinsa takana.
Seminaareissa asiaa
Kaksipäiväisen Punkt-seminaarin kuratoi David Toop. Muusikko, tietokirjailija ja tutkija on hälventänyt rajoja saundin, luomisen, vastaanoton ja kuuntelun välillä vuodesta 1970. Uuden aallon taidepopyhtyeessä The Flying Lizardsissa vaikuttanut Toop muistetaan tuoreita näkökulmia avanneista kirjoistaan, kuten Rap Attack (1984), joka dokumentoi hiphopin varhaisvaiheet syväterävästi ja asiantuntevasti.
Sessiot järjestettiin Kristiansandin Aladdin-kulttuuritalon elokuvateatterissa festivaalin pääestradin välittömässä läheisyydessä. Toopin kanssa musiikista, äänestä ja luomisprosessista keskustelivat norjalaislegenda Sidsel Endresen, äänitaiteilija Alexandra Spence, skottitaiteilija Luke Fowler, irlantilaisäveltäjä Karen Power, Traversing Sonic Territoriesin Torben Snekkestad ja Søren Kjærgaard sekä Avant Joik -kaksikko Maja S. K. Ratkje ja Katarina Barruk.
Punkt Seminarin ensimmäisen esittelyn piti Alexandra Spence. Spence kertoi soittaneensa aluksi klarinettia. Sitten hän löysi satunnaisten objektien, ympäristöäänien sekä niiden elektronisen muokkaamisen maailman, jota piti länsimaista musiikkia kiehtovampana.
Näin ollen työssä tarvittava audiomateriaali saattaa löytyä mistä tahansa. Esimerkiksi Kristiansandissa korva poimi kiinnostavia vivahteita äänistä, joihin tavallinen matkailija ei ehkä kiinnittäisi lainkaan huomiota, kuten leivän käärepaperin rahina, teatterin vessanoven saranan nau’unta, hotellihuoneen nescafe-kahvikoneen pulputuksen keskialueen nouseva ääni tai Scania-kuormuri, jonka peruuttaminen keskusta-aukiolta kuulostaa dronemaiselta musiikilta resonoivine murinoineen.
Erikoisvalmisteiset mikrofonit pulloissa ja niiden tuottaman signaalin miksaaminen huoneen tila-akustiikkaan on yksi hänen tuoreista ääniprojekteistaan.
Sidsel Endresen avasi puolestaan pitkän linjan säveltäjän ja muusikon ajatuksia muuttuvasssa maailmassa. Hänen mukaansa artistin työ on likimain skitsofreenista sisimmän ja julkiseksi tuodun tasapainoilua. Nykyaika kuormittaa nuoria sosiaalisen median jatkuvalla kontrollilla sekä sen itsetarkastelulla ja -arvioinnilla.
Omassa, yhä jatkuvassa työssään Endresen haluaa irti akateemisesta analyyttisestä toiminnasta ja luottaa entistäkin vahvemmin intuitioon. Itseluottamus on oleellisen tärkeää luovan työn luonteeseen kuuluvien riskien hallinnassa.
Seuraava, järjestyksessä 19. Punkt Festival järjestetään Norjan Kristiansandissa 31.8–2.9.2023.
